Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 10, 2009 21:50:32 GMT 2
R o s e l e yRoseley on reipas pakkaus noriker-varsaa, joka ei pelkää uusia asioita herkästi. Roteva ruumiinrakenne kuitenkin kantaa mukanaan suurta, hellyydenkipeää sydäntä, ja tämä tamma onkin oikea suloisuuden perikuva. Pahoja tapoja se harrastelee vain keppostelun merkeissä. Kuuluisia ovat riimussa pomppiminen, ja kavioita putsatessa vastaan nojaaminen, mutta nämä menevät varmaan ohi, kun tyttö saa ikää lisää. Ikä: 2 vuotta Tuleva työhevonen ja harrasteratsu.Omistaja: Yuff Hoitajaa ei toistaiseksi oteta.
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 11, 2009 18:18:47 GMT 2
11. elokuuta 2009 Tervetuloa Varpusuohon!
Seisoin Roseleyn kanssa kahdestaan tallin pihalla, ja annoin sen vapaasti haistella uutta ilmaa ympärillään. Vihaan hevosieni muuttamista paikasta toiseen, ja olenkin tyytyväinen lämminveriseni Cadin tilanteeseen, jonka muutin heti Simoraan sopeuduttuaan uuteen talliin, Artsilaan. Onneksi ruuna on sopeutunut sinne jo aikaa sitten, enkä sitä muuta sieltä pois, ellei pakoteta.
Roseleyn tilanne oli varsin samanlainen. Blondista vieroitettuaan se muutti uuteen talliin, ja sieltä vieläkin lyhyemmän ajan päästä taas Varpusuohon. Harmaa noriker nuuhki antoisasti hiekkaista pihaa, joka sai minut hymyilemään. " Onneksi sä et stressaa. " Sanoin silittäen tämän kaulaa. Varsa nosti päätään ja tuijotteli ympärilleen. Lähdin kävelyttämään sitä pitkin tallin pihaa, ja muuta ympäristöä, joka oli minun silmääni hyvin miellyttävä ja kaunis. Rose käveli kiltisti, korvat eteenpäin höröttäen. Se kuunteli luonnon ääniä jotka kantautuivat sen korviin suloisena musiikkina. Puiden havina, niiden vahvojen runkojen nitinä, kun ne huojuivat tuulessa toisiaan vasten. Linnut lauloivat pitäen aina välillä pieniä taukoja, jatkaen sitten kerta toisensa jälkeen yhä enemmän ja enemmän riemastuttavalla tavalla. Koko tilanne oli minusta niin harmoninen, että olisin tahtonut vain käydä makuulleni marjapensaiden juureen ja tuijottaa herkeämättä sinitaivaaseen, jonka halki välillä purhehtivat valkeat untuvaharsot vailla päämäärää.
Askeleeni veivät yhä edemmäs ja edemmäs, perässäni tallasi varsa, tai ehkäpä Roseleystä saattoi puhua jo nuorena hevosena. Silittelin sen pehmeää karvaa, joka tuntui käsiini niin pehmeältä että ihan unetti. Rauhallisesti Rose tutki paikkoja, ja lopulta talutin sen sisään talliin. Hiekan rahina muuttui pian kopinaksi sementtilattiaa vasten. Sekin oli eräänlaista musiikkia minunkaltaiseni hevosihmisen korviin. Eteemme kuitenkin pian paukkasi yllättäin tuttu kasvo - Jenna. Rose säpsähti sitä, ja sainkin hieman pidättää sitä, mutta sitten se viisastui, ja katsoi mikä ihme oli saanut hänet jälleen tolaltaan. " Hyvä tyttö. " Sanoin Roselle kun tämä asettui kiltisti vierelleni. Jenna kosketti tämän turpaa, antaen Rosen myös haistella kättään. " Kiitos vielä et sain tuoda Rosen talliin. Varpusuo hohkaakin jo sellaista henkeä, joka sopii muutenkin täydellisesti tämän kaltaiselle työhevoselle. " Aloin maanittelemaan Jennalle, mutta tämän vain tuhahti leutona: " Tietysti, Rosea ei voisi kuvitellakkaan minnekkään hurjien täysiveristen keskelle. " " Älä muuta viserrä. " Sanoin hymyillen, ja katsoin ylpeänä nuoreen Roseen.
Tallikierroksen jälkeen taluttelin Rosen uudelleen ulos. Mietin vielä kahdesti, ennen kun suuntasin meidät kohti tarhaa, jossa Kalla ja Välkky rouskuttelivat tyytyväisinä nurmea. Hiedät nähdessään Rose pysähtyi. En hoputtanut tyttöä, vaan annoin sen edetä omaan tahtiin. Se hirnahti kimeästi, saaden huomion kahdelta hevoselta itseensä. Välkky hirnui takaisin, ja aloin itse kävelemään heitä kohden. Pian Rosekin jatkoi perääni, ja pääsimme veräjälle.
Avasin portin päästäen Rosen sisään. Hetken aikaa tammat hieroivat tuttavuutta, ja päästin sitten varsan riimustaan. Kolmikko juoksenteli ympäriinsä, kunnes Kalla ja Välkky eivät enää viitsineet laukkailla nuoruudenhullun Rosen perässä, joka otti jälleen kaiken ilon irti laitumesta, aivan kuin se olisi ollut viimeinen kerta kun hän sinne pääsisi.
" Oho, oho. " Kuulin pian takaani. Taakseni katsottua huomasin Rosin ilmestyneen taakseni Kallan riimu käsissään. " Täällähän näkee tuttujakin. " Sanoi hän, hymyilin ja odotin että hän huomaisi myös Roseleyn. " Enemmän tai vähemmän. " Sanoin, ja samassa tuo hoksasi laitumella iloitsevan varsan. " He-hei! " Ros sanoi. Äänensä kuulosti siltä, että hän sanoi sen vain siksi, että jotain oli sanottava. " Ompas se kasvanut. " Katsoi nainen iloisena Blondin kuopusta. " Niinhän se on. " Pian myös varsa huomasi meidät, ja saapui veräjälle kävellen ripeästi. Ros antoi sille kätensä nuuhkittavaksi, ja varsan korvat pyörähtelivät kummasti. " Et taidakkaan muistaa minua? " Ros sanoi lähes kaimalleen Roselle. Ei varsan mielenkiinto kuitenkaan kauan meissä pysynyt, kun se lähti jälleen siekkailemaan ympäri laidunta, lähinnä käveli Kallan ja Välkyn jalkoihin pyörimään. Tammat kääntelivät perää uutukaiselle, joka oli minusta hieman surullista, mutta eiköhän Rose pian joukkoon sopeutuisi.
Yuff & Roseley
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 12, 2009 11:12:12 GMT 2
12. elokuuta 2009 Kevyttä metsälenkkiä.
Yuff & RoseleyEi siitä kyllä kovin varsannäköistä tullut : D
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 15, 2009 0:01:11 GMT 2
14. elokuuta 2009
Roseley pompsahti kummasti riimussa minun taluttaessa sitä sisälle. " Pösilö. " Sanoin. Mistä moinenkin typerä sana tullut? Varsa katseli minua kummastuneena kun kävelin sen edellä. Tunsin, kuinka turpa alkoi hamuilemaan huppuani, ja lopulta se nykäisi sitä. " Hei! " Ojensin jekkuilevaa tyttöä, mutta tämä vain katsoi minua kuin sanoen: 'en se minä ollut'. Pudistin huvittuneena päätäni ja jatkoimme kävelyä kohti tallia.
Ovella parveili jälleen läjä hoitajia sekä hevosenomistajia. En katsellut kovinkaan tarkkaan, mutta huomasin ainakin Katan, Josefiinan ja Saaran pitäen omaa pulinakerhoaan siinä. Kävelin ohitse moikaten, Roseley halusi jäädä tuijottamaan heitä, mutta houkuttelin tamman kuitenkin perääni.
Päästyämme karsinalle vapautin Roseleyn hetkeksi riimustaan ja jätin pyöriskelemään ympäri boksiaan. Silläaikaa suuntasin matkani kohti satulahuonetta, ja otin käsiini vihreän muovilaatikon, johon olin nätisti mustalla tussilla kirjoittanut 'Roseley'. Ros sattui tulemaan minua satulahuoneen ovelta vastaan, ja moikkasin hänellekin, lähtien takaisin norikerini luo.
Roseley työnsi turpansa ulos karsinasta minun koittaessa avata tuota ovea. " Hölmö. Väistä vähän että mä pääsen sisään. " Työnsin kevyesti Rosea ryntäiden ja kaulan yhtymäkohtaa, ja tamma väisti. Laitoin oven kiinni perässäni ja napsautin riimunnarun takaisin Roseen. " Kiltti tyttö. " Sanoin ja taputin tuon rodulle ominaista rotevaa kaulaa. Vaikka Rosekin vielä tästä kasvaisi, oli hänessä jo selviä merkkejä kylmäverisestä rodustaan. Silittelin ja taputtelin Rosen harmaata turkkia.
Rauhallisesti, hierovin liikkein harjailin tammaa kauttaaltaan, samalla kun itse nelijalkainen näytti olevan jonkun asteen horroksessa. Hymyillen jatkoin puuhiani, ja lopulta kumarruin jalkoja kohti. Määrätietoisesti tartuin vuohiseen ja nojasin hieman Roseen, saaden kavion nousemaan. Tunsin kuinka Roseley käänsi päänsä kohti minun takamusta, sillä hengitys tuntui paitani helman ja housujen reunan välillä. Pikkuhiljaa, kuin olevinaan ovela, alkoi Rose nojaamaan minua vasten. Minä taasen nojasin Rosea vasten. " Rose... " Varoitin tuota uhkaavalla äänellä. Mutta nojaaminen vain jatkui. Selkääni alkoi koskea, ja niinpä näpäytin luunapin tämän kupeeseen. Varsa hypähti inahtaen, ja otti painon pois putsaamaltani jalalta. Laskin sen alas vasta kun se oli seisonut kiltisti. " Hyvä tyttö. " Sanoin.
Valjastin Rosen tallikäytävällä. Yleinsäkin valjastus on melko nopeaa puuhaa, joten jo hetken päästä talutin tamman pihalle. Kiinnitin Rosen puomiin ja hain treenikärrit, jotka kiinnitin Rosen valjaisiin. " Ompas komea yhdistelmä. " Jenna sanoi hymyillen. " Jeps. " Sanoin samalla kun vedin ohjat koko paketin läpi kiinni kuolainrenkaaseen. Irroitin riimun ja hyppäsin kärriin. Kiltisti, kuuliaasti Rose seisoi paikoillaan, josta kiitin sitä hyvin vuolaasti. Istuuduin kärriin ja ohjasin tytön kohti maastoja. Reippaana se lähti kävelemään, mutta katse ja mielenkiinto harhailivat kaikkialla muualla. Huomasin sen kun Roseleyn pää kääntyi jatkuvasti ympärilleen. Käänsin sen kyllä aina suoraan, mutta pian se kääntyi uudelleen tuijottelemaan maisemia.
Käveltyämme muutamat sata metriä, annoin ohjista hellästi lautaselle, ja Rose lähti ravaamaan. Hölkkäily teki hyvää nuorelle kylmäveriselle. Huomio kyllä edelleen oli kaikkealla muualla, paitsi eteenpäin juoksemisessa. On se mukavan turvallinen tunne, kun iso kylmäverinen juoksee eteenpäin ja katselee aivan jotain muuta?
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 17, 2009 18:50:39 GMT 2
17. elokuuta 2009Aika paskaa voin sanoa sen suoraan. Miksi? Olin tänään 8 tuntia koulussa 5 tunnin yöunilla ja sen jälkeen kävin kaupassa, tein ruokaa, siivosinhuoneeni ja autoni, joten suokaa laatu anteeksi minulle pliis. Yuff & Roseley
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 25, 2009 17:36:19 GMT 2
25.elokuuta 2009 Työhevosen loikkaOlimpa taitava ja unohdin piirtää suitset tai muut päävehkeet ja tietenkin liinan!
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Aug 26, 2009 8:10:59 GMT 2
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Sept 1, 2009 10:21:20 GMT 2
1. syyskuuta 2009 Ensimmäiset kengät
Olin harjannut Rosen ja kiinnittänyt sen ketjuihin tallikäytävään kaksin puolin. Se poukkoili hurjana ihmetellen mitä touhusin jalkojen parissa, kun puhdistin niitä viimeistä kertaa. Ylihuomenna olisi puolitoista vuotiaiden ohjasajo -kilpailut, joissa Rosella täytyisi olla kengät jalassa. Odottaessa kengittäjää puhdistin kavioita perusteellisesti, ja muutenkin harjailin tamman harmaata karvaa, joka alkoi olla kokoajan enemmän ja enemmän päistärikköön vivahtava. Minusta Rose näytti päivä päivältä upeammalta ja upeammalta.
Kulman takaa pöllähti iloisin mielin Jenna paikalle. Tuo kosketti tervehtien Rosen turpaa, ja katsoi kuinka tämän turkki kiilsi aurinkoa vasten, jota tulvi sisään tallin ikkunoista. " Ompas se nätti. " Kummasteli Jenna. Hymyilin ja vastasin: " Niin on. Ootellaan tässä kengittäjää. " " Ai! " Jenna kuulosti hyvin yllättyneeltä. Hymyillen tuo taputteli Rosen harmaita kupeita. Pian myös Rose saapui talliin perässään Kallaa taluttaen. Avasin Rosen ketjun toiselta puolen ja päästin heidät ohitse. Ros laittoi Kallan karsinaan ja jäi katselemaan Blondin tuoreinta aikaansaannosta. " Ainakin mammalta perinyt tuon pulleuden. " Rose pyöritteli korviaan meidän puhuessa tämän selän ylitse. " No joo, vähemmästäkin. On se kyllä aika rotevassa kunnossa. " Hymähtelin, ja jatkoin: " Tiedä sitten onko se läskiä enemmän vai vähemmän... "
Kesti hetki, ennen kun kengittäjä saapui talliin. Olisihan Tommikin varmasti asian osannut, mutta luotin enemmin tähän ammattilaiseen. Kengittäjä oli minulle ennestään tuttu, olihan tämä usein kengittänyt hevosiani. Cadiakin yrittänyt. " Noniin, eiköhän ruveta hommiin. " Mies sanoi tutustuen ensin Roseen, ennen kun paukahti jalkojen pariin. " Nämä taitavatkin olla tytön ensimmäiset kengät. " " Niin on. " Vastasin.
Talutin Rosen tallin pihaan valjaissa ja uudet kengät jalassaan. Tallin lattia kopisi oudosti sen jaloissa, joka sai Rosen hölmöilemään. Se hypähteli, nosteli jalkojaan, ja vinkui omituisen kuuloisesti. " Äläs nyt. Kengät ne vain ovat. " Koitin rauhoitella, mutta Rose ei tuntunut sopeutuvan niihin. " Usko pois, sä tarvit niitä. " Koitin maanitella tätä päätäni pudistellen. Kävelimme pienen lenkin, ennen kun iskin kärryt sen valjaisiin ja nousin kyytiin. Ehkäpä juoksulenkki parantaisi sen suhtautumista niihin.
Lähdimme matkaan, ja jo ennen kun pääsimme ulos pihalta, huomasin kuinka Kata juoksi perääni huitoen. " Pääsenkö mukaan? " Kata kysyi kun pääsi luokseni. Päässään tuolla oli jo ratsastuskypärä. " Miten niin? Ai kyytiin vai? " Kysyin. " Eijei, satuloin jo Blacun mutten jaksa ratsastaa kentällä. " " No okei. " Sanoin ja pysähdyin Rosen kanssa. Tosin se oli normaalia vaikeampaa kun tamma ei olisi malttanut pysyä hetkeäkään paikallaan. Kiitos kenkien. Pian Kata ja Blacie kuitenkin saapuivat pihalle.
Rose käyttäytyi aluksi erittäin hermoja raastavasti. Se sai Katankin kummastumaan. " Mikäs sitä nyt noin ketuttaa? " Kysyi hän. " Se vasta kengitettiin. Ekaa kertaa. " Vastasin hymähtäen tämän lapsellisille tempuille. Kaikenlisäksi se otti lisää pulttia siitä että Blacu oli perässä. " Mitä jos ratsastaisit edellä? " Ehdotin Katalle ja pysähdyin kunnes hän oli päässyt ohitse. " Ravataanko? " Kata kysyi. " Joo. "
Juoksimme paljon ylämäkiin, kun taas alamäissä otimme pidätteitä. Rosekin oli aivan hikinen koko päivän päätteeksi, eikä se enää muistanut kenkiään. Kehuin sitä vuolaasti, ja kun pääsimme jälleen talliin irroitin sen valjaistaan ja vein pesupaikalle. Kuurasin koko hevosen läpikotaisin mäntysuovalla. Loimitin ja vein karsinaansa.
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Sept 4, 2009 17:53:58 GMT 2
4. syyskuuta 2009 Kesän viimeisen sateen jälkeen.Yuff krapulassa - arskat silmillä. Muahahah! sitä on sitte oltu juhlimassa keskellä viikkoo:D harmi, pilasit mun visiot julkisuutta kaihtavasta superstara-yuffista! no aina ei voi voittaa, hieno kuva kuitenkin, taustasta tykkään emt miiksiiii:O -saara
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Sept 11, 2009 15:15:31 GMT 2
11. syyskuuta 2009Kuva! Yllätys yllätys. Juoksentelua heinissä. Itseänihän en jaksanut piirtää. toivottavasti ei haittaa jos kommailen sun hoitoja, mut tää kuva on supersulo! eikä se haittaa yhtään vaikka et piirtäny ittees kuvaan, se on tarpeeksi valloittava tuollaisenaan. tykkäään, ihana värimaailma ja saapuvan syksyn värit oot saanu tonne taustalle hienosti. rose näyttää kirmaavan ihan innoissaan! - jensku
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Sept 20, 2009 15:22:33 GMT 2
Kiitti kommenteista x) Oon niin aivokuollut että huomasin lukea ne vasta tänään xD
20. syyskuuta 2009 Lyhyttä tarinointia
Rose pelleili yksinään kuolaimillaan. Kuulin niiden kalisevan tamman hampaisiin. Rose on alkanut pyöristyä, joten päätin tämän massahirviön aloittavan laihdutuskuurin. Joka kestäisi ehkä... tunnin?
Kummastuneena Rose nuuhki länkiä kaulansa ympärillä minun kiristellessä luokkia aisojen päähän. Tämä olisi ensimmäinen kerta kahteen vuoteen kun ajoin hevosta luokkivaljain. Eipä tuo haittaisi, hyvin tämä menee kuitenkin. " Mitä... mitä öö... miitä helskuttia? " Kuului takaani. Käännyin ympäri ja huomasin Saaran kasvoille vääntyneen kummallisen hymyn. Tai oikeastaan en tiennyt oliko se hymy vai jokin irvistys. " Reki? " Tuo kysyi kummissaan ja osoitti Rosen aisojen päässä olevaan - kyllä - rekeen. " Eikö siellä olekkaan lunta? " Kysyin ja katsoin leikisti ulos, vaikken oikeasti nähnyt mitään Blacien takamuksen ollessa ikkunan peitteenä. Samassa myös Jenna ilmestyi talliin. Aluksi hän ei noteerannut millään tapaa minun rekeeni, mutta sitten hän sanoi: " Rekiretket tehdään yleinsä talvisin. "
Kaiken kettuilun ja naljailun jälkeen talutin Rosen ulos tallista. Reki piti hyvin ilkeää ääntä perässämme, kun metalliset jalakset hankautuivat hiekkaa vasten. Rose kummasteli ihmeissään ja loikki hieman sivuttaisaskelia, joista luokkivaljaat eivät ollenkaan pitäneet aisoista puhumattakaan. Nopeasti kuitenkin tyttö niihin tottui, ja saatoimme kävellä tämän inhottavan äänen keskellä kohti läheistä peltoa.
Viljasta nousee erityinen tuoksu kun se on puitu. Haistelin pidemmän aikaa ilmaa ympärillämme, ja keskityin sitten jälleen ajamaan Rosea. Tämä oli mielestäni erittäin hyvää lihastreeniä. Sänkipelto. Suuri ja kellertävä. Pellosta töröttävät sänget rapisivat mukavalla äänellä, joka sai minut hymyilemään.
Rose käveli erittäin reippaana eteenpäin. Tuntui kuinka se oikein nauttisi tästä. Olen kuullut että hevoselle mukavinta on vetää luokkivaljain. Nahka rusahti jokaisella askeleella, ja pian pyysin reipasta tyttöä jo ravaamaan. Juoksimme muutaman kierroksen, sitten jälleen kävelyä, lopulta vaihdoimme kierrostakin. Pelto oli aivan Varpusuon tallin vieressä. Taidan juosta tässä useamminkin Rosen kanssa.
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Sept 28, 2009 18:17:22 GMT 2
Tuli piirreltyä koulussa. Loimen tein post-it -lapusta, revin vaan päälle aukon XD Ihanan tunnelmallinen, sun ja rosen välinen rakkaus huokuu kuvasta. en malta odottaa seuraavaa kuvaa! kiva idea toi loimi - jennahansetäällä
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Sept 30, 2009 20:42:18 GMT 2
30. syyskuuta 2009 - Rosen jumppaaYllätys, yllätys!! Jälleen kuva!Roselle hieman virikettä tarhailussa tarjosi tämä pinkki jumppapallo. Tyttö rakastui siihen silmittömästi ja myös Luikku-Luy saapui kummastelemaan palloa. (Laitoin myös Luyn hoitokirjaan. Tätä saa muuten käyttää myös Luikun sivuilla, jos miellyttää XD) AWW! <3 Ihana kuva, i love it! Realistisen näköinen omalla tavallaan ja värimaailma kiva! molemmat on uteliaita pallon suhteen, mikä näkyy kuvassakin. Miten keksitki noin hauskan idean? Molemmat ihan itsensä näköisiä. tausta simppeli, mutta sopii kuvaan, ettei pelkkä tausta kerää katseita Varmasti tulee näkymään Luyn sivuilla (tekisi mieli lisätä rosellekkin, mutta tyhmää jos siirrän kaikkien piirtämät kuvat aina sivuille.. tulee vähän täyteen)! - juhvifani "jenna"
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Oct 21, 2009 11:37:07 GMT 2
21. lokakuuta 2009 Edistyksen askeleet.
Rose kulki vierelläni leutona. Se oli saanut kasvatettua itselleen jo pörröisen talviturkin, vaikka oli vielä paljon aikaa ennen varsinaista talvea. Silti sen ihanaan pehmoturkkiin oli mukava kietoutua, vaikka sen erittäin runsas frost-väritys näyttikin talviturkin kanssa siltä kuin joku olisi kaatanut siihen läjän valkoista maalia.
Kiedoin kaulaliinaani korkeammalle kasvojen peitteeksi tuulen viiman ottaessa nostetta tallin kulmasta, kuin tuulitunneli. Siristelin silmiäni, ja samaan aikaan Rose ryhtyi kapinoimaan tuulta vastaan. Se muodosti räystäisiin ulisevaa ääntäkin, joka sai varsan tolaltaan. " Äläs nyt, ei siellä mitään mörköjä oo. " Koitin rauhoittaa kaksivuotiasta, joka ei ollut kuulevinaankaan. " Rose! " Komensin, ja sitten tämä seisahtui paikoilleen. Kun ulina alkoi uudelleen se hermostui. Kuten myös minä.
Taistelun jälkeen talutin kuin talutinkin Rosen sisään talliin. " Varokaa ränniä. " Sanoin kiukkuisena ties kelle. Avasin Rosen karsinan päästäen tamman sisään. Se kääntyi minua kohden tottuneena jääden odottamaan että riimu irroitettaisiin. Ja näin tein. Napsautin irti narun ja jätin tammani oman onnensa nojaan - hetkeksi.
Palatessani karsinalle huomasin Rosen piehtaroineen. Se oli yltä päältä purussa, ja karsina näytti myös aivan ydinpommin nähneeltä. Puruja oli lentänyt jopa karsinan ulkopuolelle, ja kuppi oli niitä täynnä. Rose tuijotti minua pitkän otsaharjansa alta kieltään vilautellen. Yllätyin ettei siinä ollut ainuttakaan purunpalaa. " Voi paska sun kanssasi. " Pudistelin päätäni ja astuin karsinaan. Hevonen päristeli, edestä ja takaa. Pokkani ei enää pitänyt, oli tämä hevonen välillä jokseen huvittava.
Pälätin Roselle ummet ja lammet samalla kun harjasin sen pehmoturkista pois kaikki purut ja roskat. Puhdistin kaviotkin ja käärin niihin lopulta mustat pintelit. Rose kummissaan nosteli hieman jalkojaan, ihmetellen mitä helkkaria olin sen kinttuihin iskenyt? " Olettepas te tyylikäs, madam! " Nojasin eteenpäin kohti Rosen turpaa. Tamma vain käänteli korviaan edestakaisin ihmetellen minua. " Pöhkö. "
Kävelin suorinta tietä satulahuoneeseen, jossa Jenna ja Saara pitivät jonkinlaista palaveria. Puheensorina kuitenkin loppui samantien kun astuin ovesta. " No mitä? " Kysyin kun huomasin heidän tuijottavan. Jotain he mumisivat vastaukseksi ja naurahtivat sitten. Nyökytin päätäni. " Voinko lainata Luyn satulaa? Vatsanympärykseltään kuitenkin melkoisen samaa luokkaa kun tuo riiviö. " " Jooooo kyl sä varmaan... siis... satulaa vai? " Jenna kysyi kuin olisin pommin pudottanut. " Joo, satulaa. En mä kyllä ratsastaa ajatellu. " " Lainaat satulaa vaikket ratsasta. Okei sopii. " Vastasi Saara. Hymy kohosi huulilleni ja ryöstin pikaisesti Luyn satulan, joka sylissä kiepsahtelin takaisin tammaseni tykö.
" Noniin Rose! " Sanoin 'uhkaavana'. Astuin karsinaan satulan kanssa, jota annoin Rosen hetken aikaa tutkia. Se haisteli, haisteli ja haisteli, lopulta kuitenkin koitti iskeä siihen hampaansa. " Eii, ootko aivan pimeä! " Rose nosti hampaansa pois sen pinnasta, ja tarkistin ettei siihen jäänyt jälkiä: ei. Silittelin Rosen selkää ennen kun nostin satulan siihen ilman satulahuopaa. Satulapatjojen väliin ilmakanavalle jäi paljon tilaa, koitin vielä kädellä ettei se mistään kohtaa painanut selkärankaan. Hevoselle ei varmasti ollut mikään kovin miellyttävä kokemus lainata toisen satulaa. " Sori kulta, lupaan että tämä on ainoa kerta. " Mumisin laittaessani huopaa takaisin satulaan. Rose vain lepuutteli itseään.
Kun huopa oli jälleen satulan alla, laitoin vyön kiinni Rose katseli minua, mutta ei hangoitellut vyötä vastaan. Eihän se yleinsäkkään. Ainakaan valjaissa. Laitoin Roselle suitsensa päähän, joiden ohjat vaihdoin ajo-ohjista ratsuohjiin. Kiinnitin ne vielä satulaan, etteivät tippuisi juoksuttaessa. Ennen kun lähdimme ulos, tarkistin että jalustimet varmasti pysyisivät ylhäällä.
Vasta alkaneen vesisateen tieltä väistyimme maneesin puolelle, jossa minun lisäkseni Lynn ratsutti Prinssiä. Jokeri katseli maneesin katsomossa, jossa myös istui Kata. Prinssin ravi oli tempoisaa, ja minun ohi ratsastaessaan kysyin nopeasti: " Sopiiko jos juoksutan? " Lynn katsoi huvittuneena Rosea satuloineen, vastaten sitten: " Tottakai! "
Talutin Rosen sisään maneesiin, ja kieltämättä saattoi olla hullun näköinen tämä minun pieni työhevoseni satulan kanssa. " Ompas sulla siinä oikea kouluratsu! " Jokeri naurahti katsomosta. " Eikös olekkin? " Sanoin ja taputin Rosea kaulalle.
Naksutin pari kertaa saaden tamman liikkeelle. Ajaessa tytölle oli tullut tutuksi jo ääniavut. Rosen askel oli laiska, mutta koitin ylläpitää sitä mahdollisimman reippaana. Vaihdoin suunnan vielä ennen ravia, ja kun Rose pääsi jälleen ympyrälle, kiritin sitä lisää ja sanoin: " Ravi. " Hitaasti se nosti ravin, kuin ei tajuaisi että mitä tehdään. Ravattua muutaman ympyrän, pidättelin käyntiin ja vaihdoin taas suuntaa. Huomasin Jennankin saapuneen ovenpieleen ihmettelemään. Rose pälyili ympärilleen, ennen kun nostin ravia. Kun tempo oli hyvä, kiritin vielä lisää sanoen: " Laukka. " Ravi alkoi muistuttamaan enemmän peitsiä, kunnes tamma huomasi juokstutuspiiskani lähestyvän, se nosti vauhdikkaan laukan. Annoin sille liinaa niin paljon kuin mahdollista, ja mitä enemmän se sai lisää tilaa juosta, sitä vauhdikkaammaksi sen laukka muuttui. Yritin hillitä sen laukkaa, ja lopulta se muuttui enemmän inhimilliseksi. Tuntui kuin Rose pelleilisi, sillä se nosteli jatkuvasti jalkojaan yliluonnollisen korkealle. Tai ehkä silmissäni vääristyi. Pidättelin käyntiin, ja vaihdoin suuntaa. Toiseenkin suuntaan laukkasimme, ja tällä kertaa se onnistui huomattavasti paremmin.
Pysäytin Rosen ja käärin juoksutusliinan nättiin nippuun. Jenna käveli luokseni hymyillen, näyttäen siltä kuin kohta sanoisi jotain nasevaa. Ennen hänen suunvuoroaan kuitenkin itse ehdin ensin: " Pidätkö tätä? " Ojensin juoksutusliinan hänelle. Jenna kuristi kulmiaan mutta otti silti juoksutusliinan käsiinsä. " Tästä ei hyvä seuraa. " Sanoi itsekseen. " Kuulin tuon! " Tokaisin. " Se oli tarkoituskin. " Vastasi Jenna. Naurahdin ja sanoin vielä: " Pitihän se arvata. " Kiristelin vielä satulavyötä, ja lasin sitten jalustimet alas. Heiluttelin niitä tamman kylkiä vasten, että se varmasti huomaisi ja tajuaisi mistä oli kysymys. Varovasti nostin itseni jalustimen varaan ja varasin sille painoa, kunnes nostin toisen jalkani toiselle puolen kylkeä. " Hyvä tyttö. " Maanittelimme Rosea lähes yhteen ääneen Jennan kanssa. Taputtelin sitä joka puolelta, ja Rose käänsi päätään kummissaan. Se huomasi minut selässään. Näytti siltä kuin se ei oikein ymmärtäisi kuinka minuun pitäisi suhtautua. " Hienosti, Rose. " Hymyilin. Naksautin hieman ja painoin pohkeitani tamman kylkeen kevyesti. En halunnut tästä mitään suurempaa rodeota, varsinkin kun minulla ei ollut kypärää. Luotin kuitenkin 101% Roseen ja tiesin sen luottavan minuun. Kävelimme Jenna vierellämme kokonaisen kierroksen maneesissa, ennen kun laskeuduin selästä. Taputtelin ja kiittelin vielä Rosea erittäin paljon. " Oon niin ylpeä susta. " Hymyilin ja halasin vielä lisää.
Jenna ojensi minulle liinan ja lähdin kävelemään talliin Rosen kanssa. Tällä kertaa leijasin jossain pilvissä. En välittänyt sateesta, Rosen poukkoilusta, ulisevasta tuulesta ränneissä. Kaikki mitä mielessäni pyöri oli minä Rosen selässä. Kaikkiin ensiaskeleihin verrattuna tämä tuntui jotenkin niiden kuninkaalta.
Laitoin Rosen karsinaansa, ja otin siltä valjaat pois. Tuommoisesta 20 minuutin juoksutuksesta edes voi tulla hikiseksi. Varsinkaan Rose the herkku-les. Harjailin tamman, ja otin pintelit jaloista. Pesin kuolaimet ja palautin Luyn satulan paikoilleen. Annoin Roselle päiväheinät karsinaan, ja itse painuin yläkertaan mustan lämpöisen juoman alias kahvin pariin.
|
|
Yuff
Aloittelija
Posts: 53
|
Post by Yuff on Nov 22, 2009 1:06:12 GMT 2
22. marraskuuta 2009 Nuori tamma Uusi rakennekuva. En nyt osaa sanoo muutaku: "MITEN SE OSAA?!" - vaikee arvata kuka kirjotti.. no se vallankaappauksen uhri
|
|