Ylläpidon päiväkirja

[Jenna]

Ylläpidon päiväkirja



Jennan ja Saaran omien hevosten hoitomerkintöjä, tuikitavallista arkea, jännittäviä tapahtumia sekä salaperäisiä vihjailuja omistajien kannalta.

[Jenna]

Uusi tulokas

03/08/09
Haukottelin toimiston natisevalla nojatuolilla ja venyttelin käsiäni. Ponkaisin ylös tuolista ja sammutin tietsikan näytön. Itse kone jäi kuitenkin humisemaan tasaista, yksitoikkoista tahtia. Astelin oleskeluhuoneeseen, jossa oli juuri käynnissä tyynysota.
- Ylös, ulos ja hepat tarhaan! kailotin Siirille, Lynnille ja Sophielle, kun oli syntynyt sopiva paussi sodan aikana. Siiri pamautti vielä kerran Sophieta tyynyllä päähän ja pinkoi sitten alakertaan perääni. Toiset tulivat myös alakertaan mutisten jotain väsymyksestä ja aikaisesta heräämisestä.
- Lynn saa luvan viedä hoitsunsa sekä Hennan heppatarha kolmoseen, Sophie nappaa myös hoitsunsa samaan tarhaan plus tulee toisen kerran hakemaan Blackien ja Jaskan oritarhaan. Siiri vie Teron ja liekin oritarhaan, jonka jälkeen vie pappansa metsätarhaan. Minä otan Välkyn ja Kallan, onko selvä? Sanelin tytöille vipaten heille riimunnarut pieniin kätösiinsä.

*

Suljin portin huolellisesti ja katsahdin kirmaavien tammojen perään. Lähdin lampsimaan kohti oritarhaa, saatuani riimut ja narut jätettyä aidan vierelle. Uusin tulokkaamme, Liekki, näytti sopeutuvan melko hyvin uuteen kotiinsa. Saavuttuani tarhalle, oli Blackie tekemässä tuttavuutta Liekkiin ja ne rapsuttelivat toisiaan säästä. Kauempana Tero lähti raketin tapaan pukkilaukkaan ja yritti saada Jaskaa mukaan leikkeihinsä. Lehmänkirjava jaavanponi närkästyi toisen härnäämisestä ja tähtäsi potkunsa toisen ryntäitä kohti. Onneksi se meni huti ja Tero perääntyi. Raukeana Jaska saapui portille ja kuopi maata kerjäten huomiota. Rapsutin sen otsaa, kunnes päätin lähteä tarkastamaan Mannin ja Soren vointia.

Odotukset Liekin suhteen olivat korkealla, sillä se on nyt ensimmäinen, ajettu tuntsarimme. Komistus keräsi monia katseita eilisen saapumisensa jälkeen. Suomiputen kanssa voisi ajaa pitkiä lenkkejä raviradoilla ja vanha omistaja oli sanonut sen myös vetävän talvisin rekeä. Ylihuomenna voisi testata Liekin taitoja ihan omin ohjastuksin raviradalla, kunhan ensin totuttelee vielä huomisen.

[Jenna]

Synttärisankareita ja ravihetkiä

06/08/09
Huolellisesti peruutin sinisen kärryni parkkipaikalle. Kahmaisin takapenkillä olevan omenapussin ja nousin autosta. Työnsin oven kiinni ja lukotin ovet katsahtaen tallia kohti.
- Täältä tullaan synttärisankarini! Kailotin ajatuksissani lähes ääneen. Onneksi en nähnyt ketään ulkona, ainoastaan tarhoissa käyskenteleviä heppoja. Kävelin kohti toimistoa ja ihmettelin mihin kaikki olivat kadonneet. Ehkä he olivat ratsastamassa tai hoitamassa hoitsujaan. Niin, sitä kai tallilla useimmiten tehdään. Kiskaisin toimiston kevyen oven auki ja huomasin jääteetä juovan naisen.
- Pystyy vielä valloittamaan toisen tuolin! Ärähdin Saaralle, joka virnisti tuolistaan. Hän nousi ylös ja kumarsi minua kohti.
- Anteeksi arvon rouva, väistän kyllä teidän ylhäisyyttänne, toinen omistaja sanoi vitsaillen ja valloitti sitten sohvan. Esitin nauravani, mutta sitten kävelin toimistotuolin luokse ja pyllähdin siihen pyörähtäen pariin kertaan ympäri. Laskin kantamukseni pöydälle ja käynnistin paksunäyttöisen tietokoneen.
- Arvaas kellä oli eilen synttärit? Aloitin keskustelun katsahtaen toiseen.
- Sen verran tiiän, ettei ainaskaa sulla. Olisko Blackie? Henna? Tero?
Äh, kerro! Saara arvaili kuumeisesti, mutta luovutti lopulta.
- No tietysti Mannin ja Soren! Aika hassua, kun molemmilla heposilla samana päivänä synttärit, tosin eilen oli. En vaan kerenny kahtoo niitä, ku olin tsekkaa sitä uutta tuntsaria. Muistatko? Siellä Toivolan siitostallissa, kerroin selaten sähköpostiani. Saara nyökkäsi ja oli juuri nousemassa ylös sohvalta, kun oveen koputettiin.
- Noo, etkö aijo vai avata ovea? Hämmästyin, kun nainen käveli ovesta poispäin.
- En tietenkään, sun vuoro, hän huudahti olkansa ylitse ja meni jääkaapille virnuillen ottamaan lisää jääteetä.
- Ei tartte auttaa, tokaisin.
- No ovi on auki, sano vaan että "sisään". Halusin vaan vähän kiusata sua!
Luotuani murhaavan katseen toiseen, käskin koputtajan sisälle. Ovelta sisään kurkisteli Fiona, ja hänen huolestuneesta katseestaan huomasin jonkin olevan pahasti pielessä.
- Hepat on juossu aidasta läpi, joku oli unohtanu kytkee sähkövirran päälle paimeniin, tyttö selitti huolestuneena ja odotti selvästikin vastausta.
- Hemmetin hemmetti, se henkilö saa luvan juosta meidän arvokkaiden tuntsien perään! Pyytäkää Tommi apuun, jos tyttövoimat ei riitä, itse en jouda, on vähän kiirus. Fiona nyökkäsi, sulki oven ja kuulin seuraavaksi juoksevat askeleet. Puin päätäni, ennen kuin lähdin tapaamaan Sorea ja Mannia.

*

Vihelsin pitkään pihaton perällä laiduntavia suokkeja. Ne nostivat päänsä ruohosta ja huomasin niiden tyytyväisen suun jauhamisen. Seuraavaksi huusin molempia nimeltä, ja se vasta sai niihin liikettä. Molemmat lähtivät rynnimään pihaton porttia kohti kiivaasti taistellen kärkipaikasta. Viime tingassa pihaton aidat säilyivät ehjinä, kun kaverukset jarruttivat eteeni. Manni korskahti kuuluvasti ja yritti sitten näykätä Sorea loitommaksi.
- Ei! Huudahdin painostavasti, jolloin ori luimisti korvansa. Pian Manni hörähti, kuin pyytäen anteeksi.
- Anteeksi-pyyntö hyväksytty! Hymähdin ja kävin aukaisemaan porttia. Pujahdin sisään ja yritin väistellä steppaavia kavioita. Työnsin kiihkeästi hamuavat turvat kauemmas omenapussistani. Saatuani pienen hajuraon innokkaisiin hevosiin, pääsin aukaisemaan synttäriomenapussin ja tarjoamaan nämä antimet synttärisankareille.
- Myöhäistä, mutta hyvää syntymäpäivää kultakimpaleilleni! Onnittelin niitä halaten ja taputellen, mutta sitten velvollisuuteni kutsuivat ja suuntasin matkani takaisin kohti tallia.

*

Harjauspuomiin kiinnitetty suomenpienhevosori hörisi, taputettuani sen kaulaa.
- Tänään mennään tutustumaan Varpusuon hienoon ravirataan! Ja kokeilen vähän sun taitojas, että mitä sä oikein oot oppinu viiden vuoden aikana, kerroin intoa puhkuvalle Liekille, joka kuopi etusellaan maata. Valjastin pikaisesti hepan kärryjen eteen, loikkasin kyytiin ja lähdin ajamaan sitä kohti ravirataa.

Matkan varrella Liekki säikkyi lähes kaikkea mahdollista, mutta ei se mikään ihme ollut, vastahan se muuttikin tänne. Ori rauhoittui vasta nähdessään pitkän, houkuttelevan raviradan siintävän edessään. Liekki venytti askeltaan ja se tuntui siltä, kuin olisimme liitäneet pilvien päällä. Kehaisin suomiputtea siirrettyäni sen käyntiin. Edessämme seisoi uuttakin uudempi ravirata! Nyt pääsisin verestämään Liekin syvemmätkin ravurintaidot!

*

Palattuamme takaisin tallipihaan, pyysin Siiriä riisumaan Liekiltä valjaat pois ja viemään kärryt takaisin paikoilleen. Itse suuntasin ilmoitustaululle ja kaivoin taskusta tulostamani Liekin hoitajahakemuksen. Iskin sen nastalla styroksiseen ilmoitustauluun kiinni ja luin vielä haun lävitse. Toivottavasti oriille löytyy joku vastuuntuntoinen hoitaja, joka osaisi käydä ajamassa suomiputtea aina silloin tällöin. Kun Liekki siitä niin kovasti pitää.

- Okei, odotukseni Liekin suhteen olivat korkealla, mutta hyvin meni kuitenkin, jos vertaa vaikkapa siihen ettei sillä ole paljoakaan kokemusta. Tosin kotimatkalla ori oli riehaantunut tammoja nähdessään tarhailemassa, mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen reissuumme ja voisin tehdä sen jonain päivänä vielä uudestaankin!

[Saara]

tää tulee nyt vähän myöhässä mutta haitanneeko tuo


6. syyskuuta 2009
Napsautin äkkiä pasianssin pois näytöltä ja aloin tehdä kirjanpitoa kun kuulin Jennan kolistelevan toimiston ovella. Olisin voinut kuitenkin vaikka kirjoittaa otsaani "inhoan paperitöitä" Jennan reagoimatta mitenkään; tyttö käveli ripeästi ikkunalle käännähtäen heti pois siitä, pureksi kynsiään, heittäytyi nojatuoliin, pomppasi samantien ylös ja meni jälleen ikkunaan.
- Tiedätkö mikä päivä tänään on? Jenna kysyi minulta. Katsoin huvittuneena, kun hän kävi jälleen istumaan vain noustakseen taas ylös, rummuttaakseen sormilla ovenkarmia ja sitaistakseen hiuksensa ponnarille. Kyllä minä tiesin mistä jännitys johtui.
- Sunnuntai, vastasin piruuttani katse tietokoneessa. Jenna ei kaikesta päätellen kuullut vastaustani, sillä hermostunut liikehdintä jatkui: välillä ystäväni yritti istua rauhallisesti tuolissa, mutta oli jo viiden sekunnin päästä ikkunan ääressä.
- Monelta Luy tulee? kysyin. Jenna katsoi minua hämmästyneenä ihan kuin ei olisi aiemmin huomannut, että olin läsnä.
- Jossun piti tuoda se puol neljä, Jenna sanoi käsiään väännellen ja vilkaisi toimiston seinäkelloa, joka oli minuuttia yli puoli neljä. Tukahdutin naurunpärskähdyksen ja avasin pasianssin uudestaan.

Katselin hymyssä suin, kun Josefiina talutti jättiläistä ulos trailerista. Jenna vaihtoi painoa jalalta toiselle. Olimme tulleet pihalle hytisemään viittä yli puoli Jennan kyllästyttyä pelkkään ikkunamaisemaan.
- Jaaha, tässä tää teidän uus hepo sitten on, Josefiina totesi ja taputti Luyn lapaa. Jätti seisoi ylväästi tallin pihassa ja piti päätään korkealla. Tarhailevat hevosetkin olivat ravanneet aidan viereen ja tarkkailivat uutta tulokasta.
- Sopeutuu varmaan tänne meille hyvin, sanoin.
- Tarkkailen teitä, Josefiina uhkasi vinosti hymyillen ja talutti Luyn valmiiksi putsattuun karsinaan.

Yhdeksältä pihassa oli jo pimeää. Lähdin kohti rantaa ja kotitaloamme. Tallissa paloivat vielä valot, ja Luyn karsinan ikkunasta näkyi heinää rouskuttavan hevosen silhuetti. Päästyäni metsän reunaan, kuulin takaani juoksuaskelia ja Jennan äänen, joka huusi minua odottamaan. Pysähdyin ja odotin, että Jenna sai minut kiinni.
- Oliko kiva maastolenkki? kysyin lähdettyämme kävelemään.
- Joo, tyttö vastasi. Pienen hiljaisuuden jälkeen Jenna huokasi: - Kivaa kun Luy tuli tänne meille.
Tulihan se sieltä, ajattelin ja hymyilin äänettömästi. Luy sopeutuisi varmasti. Siitä Jenna pitäisi kyllä huolen.

[Jenna]

leikitään, että tää on tullu joskus viiden maissa! muuten en kommentoi tarinaa...

Koeratsastus -

17/09/09
- Tommii! Ylös, ulos ja hevosille iltasafkat! Karjun vuokralaisellemme ja tallityöntekijälle yläkertaan. Vastaukseksi kuuluu vain vaikerointia, joten heitän takin niskaan ja painun kohti tallia.
- Mokoma sohvaperuna.., mutisen itsekseni ja nostan takin kaulusta kaulani suojaksi napakalta pohjois-tuulelta. Olin käynyt talossamme syömässä ruoan, ja nyt minulla oli kädet täynnä hommia. En toki halunnut ratsastaa Vikin kanssa yötä vasten. Kun ori pitäisi koeratsastaa ennen tunneille laittamista, ja hoitajan valitsemisen aikakin koittaa pian.

*

Hikeä pyyhkien otsalta, sain vihdoin kiristettyä Vikin satulavyön tarpeeksi tiukalle. Ponnistin itseni pienen russin selkään, ja käskin pohkeilla tomerasti eteenpäin. Käskyä totellen Viki lähti kävelemään tomerasti uraa kohden, mutta se ei tietenkään tehnyt mitään ilman "onko pakko" -tyylillä ja jähmettyi äkkiä. Huokaisin helpotuksesta, tuntiessani koulupiiskan kämmenessäni. Sillä hipaisten oriin takajalkoja sain sen jatkamaan matkaansa hissutellen etanavauhtia. Laitoin poniin vauhtia pohkeillani, joita pidin tiiviisti sen kyljissä. Onneksi tästä alusta ei tullut hirveätä numeroa, ja katsojiakin oli vähän. Yleensä tämä kohta on pahin, kun Viki testaa (ihan aikuisten oikeasti) ratsastajan sisua.

Alkulämmittelyjen jälkeen, lähden ratsastamaan Vikillä perustyöskentelyä. Kuvioihimme kuuluu mm. siirtymisiä, asetusta ja taivutusta, temponmuutoksia ja peruutusta. Aluksi verrytän Vikiä kahdeksikolla, jossa saan asettaa ja taivuttaa sitä kätevästi molempiin suuntiin. Kun tämä on sujunut hyvin, vaikkakin hieman tahmeasti, siirrymme tekemään peruutusta.
Käännän russin kohti keskihalkaisijalle, ravista pysäytän sen ja annan peruutus-avut. Poni tottelee hienosti ja peruutukset sujuvat paremmin raipan tahdittaessa vauhtiamme.

Peruutusten jälkeen kokeilen harjoitusravissa temponmuutoksia. Kokorataleikkaalla vaihdan sekä suuntaa että pidennän Vikin pehmeää askelta. Vielä pitkillä sivuilla venytän oriin aselta, jonka jälkeen annan sen kävellä hetken pitkin ohjin.

Jatkoimme pysähdys-ravi ja käynti-ravi siirtymisillä, jotka sujuivat kanssa siedettävän hyvin, mutta edelleen tahmeasti. Yhdessä vaiheessa kun Viki jarrutteli vastahakoisesti, näpäytin sitä oikein napakasti raipalla lautaselle, jonka jälkeen poika totteli apuja nöyrästi. Laukkatyöskentelynkin otin vielä lopuksi kokeiluun, ettei olisi sitten ratsastajalle yllätys, jos poni äkkiä lähtee pukkilaukkaan. Vikin laukka oli pehmeää ja tahdikasta, mutta kun hiki alkoi jo kastella pullukan russioriin kaulaa, päätin lopetella ratsastuksen siihen. Kysyin tallissa olisiko innokkaita hoitajia, ja avukseni tarjoutui Kata.

Vapauduttuani käväisin pukkarissa vaihtamassa tallivaatteet ja menin oikopäätä auttamaan Tommia. Iltaruoat oli jo puolille asukeista jaettu, mutta sen jälkeen oli vielä paljon hommia. Onneksi Fiona, Jutta ja Wikke tarjosivat auttavia käsiään ja talli saatiin yökuntoon alta aikayksikön.

[Jenna]

toooosi kökkö, mutta.. paljastuksia!

Liinakko, tummanrautias ja tiikerinkirjava

08/10/09
Alina aukaisee pihaton portin ja viheltää ponia luokseen. Vuonohevonen kirmaa tytön vierelle ja haistelee tämän taskut herkkujen toivossa.
- Hassu, en mä sua huutanu, Alina rapsuttaa pörröisen tamman otsaa ja siirtää sitten katseensa omaan poniinsa, joka seurasi Reetan vanavedessä. Rella kävelee suoraan omistajansa luokse, työntäen silkkisen turpansa Alinan syliin. Reeta luimistaa toisen kiilaukselle, mutta sitten hörähtää kuin antaen anteeksi. Itse siirryn rapsuttamaan vuonista korvan takaa Alinan pujottaessa riimua läsipään päähän.
- Rella on kyllä tosi hurmaava tamma! Henkäisen ponin ylpeälle omistajalle. Vastaukseksi Alina nyökkää hymy korvissa ja kietoo kätensä tamman kaulan ympäri – Ihan kateeksi käy, jatkan taputtaen Reetan kaulaa. Sitten avaan portin Alinalle ja Rellalle, jotka suuntaavat kohti tallia.
- Ainiin, suuret kiitokset vielä, että päästiin tänne Varpusuohon! Alina hymähtää pidellen kilttiä haflingeria vierellään.
- Eipä tuo nyt mitään, ilo on ihan mun puolellani! Huudahdan olkani ylitse, kun tiemme erosivat. Minun oli aika mennä ratsastamaan Luy ja hoitamaan Siru.

*

Saatuani molemmat elikot omiin karsinoihinsa, käyn pikaisesti vielä toimistossa ja sillä välin Jokeri oli lupautunut harjailemaan Luya. Kiiruhdin yläkertaan ja painelin toimistoon. Sohvalta bongasin kännykkäänsä näpyttelevän Saaran. Nainen havahtui lattialankkujen narinaan, kun vaelsin toimiston poikki perällä sijaitsevalle lokerolle.
- Ai, en huomannutkaan sua.. Saara sanoi selvitellen kurkkuaan ja nousten sohvalta ylös.
- Eikö oo rankkaa olla tallinomistaja, kun pitää pelata matopeliä päivät pitkät? Virnistän toiselle kiskaisten ratsastushousut jalkaan.
- Toki, toki, Saara mumisee ja työntää kännykkänsä taskuun.
- Tommi pyyteli vähän apua, kun se oli menossa korjaamaan varsalaitumen aidat. Ne oli kuulemma vähän vinksahtanu.. Kerroin Saaralle, joka lyö käden otsaansa ja tokaisee takaisin:
- Kai mun pitää sit mennä auttelemaan miespoloa, vaikka iltatallinki lupasin tänää tehä sen puolesta.
- Hei sano Tommille terveisiä multa, että muistaakin mennä viikonloppuna hakemaan sen kopukan.. Jos ei muista niin.. Heristän Saaralle nyrkkiäni ennen kuin tämä katoaa toimistosta sulkien oven perässään. Nappaan lokerosta vielä kypärän, hanskat ja raipan, jonka jälkeen katseeni osuu pöydällä olevaan paperilappuseen.
”Hyvästi Varpusuo.. ” , lukaisen ääneen ensimmäisen lauseen. Ainiin, tämä oli se Rosin jättämä hyvästelylappu.. Oli kyllä harmi, kun he lähtivät. Kaikki kolme oli niin upeita persoonia!
Pöydällä lojuu myös pinkki muistilappu, jossa lukee: Muista Syysjuhlien järjestely!
Käteni nousee suun eteen, joka kertoo minun unohtaneen melkein koko asian. Isken tämän muistutuksen tietokoneen ruutuun, jotta muistaisimme informoida tapahtumasta. Seuraavaksi pyyhällänkin alakertaan pyydellen Jokerilta anteeksi viivästymistäni. Onneksi avulias tyttö on hakenut Luyn varusteetkin karsinan eteen. Menen tervehtimään jättiä, joka hörisee tuttavallisesti minulle.
- Sää muistat vielä mut! Riemuitsen torinhevoselle ja rapsutan sitä säästä. Ruunan ylähuuli nousee kohti kattoa, joka kielii siitä, että Luy nauttii saamastaan rapsutuksesta. Tuokion kuluttua olen nostamassa mustaa yleissatulaa katkopiirtopäisen ja kiltisti paikoillaan seisovan hepan selkään. Satulavyön kiristyksen jälkeen aukaisen suitset siististä nipusta ja tarraudun nopeasti Luyn päähän kiinni, ettei se ehtisi nostaa sitä korkeuksiin. Kokemuksesta tiedän, että sen päätä ei saa alas sitten millään. Helpottuneena huomaan, että ruuna on unohtanut kepposensa ja pitää päätänsä pakoillaan tarjotessani sille D-kuolaimia. Kun Luy otti kuolaimet suuhunsa, nostin niskahihnan sen korvien taakse ja laitoin meksikolaisen remmit kiinni. Otan ohjat kaulalta käteeni ja lähden taluttamaan ratsuni maneesille.

*

- Tää jätti ei ole muuttunut sitten yhtään! Hehkutan tyytyväisenä Siirille, joka tulee welsh mountainponinsa kanssa vastaan. Tyttö hymyilee ja näyttää peukkua. Ratsuni saa paljon taputuksia, rapsutuksia sekä tallissa pari porkkanaa. Puhkun intoa, enkä malta odottaa seuraavaa kertaa kun pääsen Luyn selkään!!

Jätettyäni rakas ex-hoitohevoseni omaan karsinaansa, tallustan pari karsinan väliä eteenpäin, Sirun luokse. Kurkistan karsinaan, jossa tiikerinkirjava tamma möllöttää paikoillaan ja sen silmäluomet painuvat raskaina kiinni. Viheltelen hepalle astuessani karsinaan, jottei se pelästyisi. Sirun korvat kääntyvät tulijaa kohti, mutta silmät pysyvät edelleen kiinni. Nostan käteni sen suklaanruskealle harjalle ja toisella sivelen tamman poskea. Mutta kun yritän rapsuttaa sitä turvasta, Siru kiskaisee päänsä ylös ja pyörähtää salamannopeasti hyväilystäni irti. Väistän ihan varmuuden vuoksi knabstrupin takajalkoja, ettei se keksisi potkaista minua. Pian heppa jähmettyy taas paikoilleen, odottaen seuraavaa liikettäni. Kaivan karsinan ulkopuolelle jätetystä harjaämpäristä kovan harjan ja aloitan rauhallisesti harjailemaan luimukorvaista Sirua.
Jonkin ajan kuluttua, kun olen melkein saanut harjauksen loppuunsa, Siru syöksähtää ovelle yrittäen näykätä ohikulkevaa Hennaa. Ruunikko suokki väistää toisen tamman äksyilyn täpärästi. Huomaan taluttajan olevan Saara.
- Saarahan se siinä, saitteko Tommin kanssa aidat kuntoon? Kysyn naiselta, joka on pysäyttänyt ratsunsa tarpeeksi kauas uhittelevasta knabstrupista. Yritän samalla saada pyörähtelevän Sirun pysymään paikoillaan.
- Jep, oon nyt menossa maastoon Hennan kanssa, kuten näkyy, Saara tokaisee ja elehtii kädellään jatkavan matkaansa. Nyökkäykseni jää lähes olemattomaksi, sillä seuraavaksi koitan saada Sirun lopettamaan kuopimista. Kun rauha laskeutuu taas karsinan ylle, pyydän tammaa nostamaan kavionsa puhdistettavaksi.

Lasken viimeisen kavion pehmeästi maahan ja taputan Sirua lautaselle.
- Jaa, pitäsköhän sullekin etsiä joku kaitsija? Sellainen, joka osaa pitää sut kurissa! Vitsailen turpaansa nyrpistävälle Sirulle. Nappaan käytävällä olevasta koukusta tiikerinkirjavalle riimun ja riimunnarun, joiden avulla kuskaan hepan takaisin tarhaan.

*

- Pidä nyt hauskaa nämä pari tuntia ulkona, varsinkin kun on näin hieno ilma, piipitän ja taputan Sirua kaulalle. Nopeasti tamma liittyy Välkyn seuraan ja molemmat ravaavat tarhan toiseen päähän. Suomenhevonen näyttää hiukan apealta, sillä huomatessaan Sirun saavan taputuksia, sille tulee ikävä omaa hoitajaansa.
- Voi raukkaa, te ootte kyllä tosi läheisiä Siirin kanssa. Harmikseni kerron sulle, että hoitajas on nyt lomalla. Toivottavasti saisit seuraa tulevasta varsastasi!