Mä olen vähän ajatellut, että voisin hommata itselleni lisäinspiraatiota. Tedi kaikessa suloisuudessaan voisi hyvin toimia sparraajana, sillä se on hivenen erilainen kuin muut hoidokkini Prinssi ja Sentti. Jokin tässä ponissa muistuttaa kovasti erästä irl-elämän tärkeimmistä poneista, sitä jolla ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastin jo 12 vuotta sitten. Siitä on jo aikaa, ja nykyään poni on kolmekymppinen vanhus, jota vaivaa aika ajoin kaviokuume ja joka saa viettää leppoisaa eläkeläisen elämää.
Tedi ei kuitenkaan vielä 17-vuotiaana ole lähelläkään tuota ikää, mutta siinä on piirteitä, jotka tuovat mieleen kyseisen ponin, kuten reippaus ja taipumus pullistelemiseen. Tedi on vaan kivan persoonallinen poni, jonka kanssa olisi kiva tehdä lähempää tuttavuutta.
Juu, eli olen siis Lynn, 15-vuotias pitkän linjan virtuaalihevostelija ja yhdeksän vuotta ratsastuskoulun uraa kuluttanut hevostyttö. Pituutta löytyy alle 160 senttiä, minkä vuoksi olisi mukava saada myös joku hieman pienempikokoinen hoidokki vastapainoksi suurille Sentille ja Prinssille, joiden kanssa kädet väsyvät selkää harjatessa... Olen tuttu Seppeleestä ja Shelyesistä, jossa majailee oma 17-vuotias Jackie-ponini. Varpusuossa hoidan Prinssiä. Näyttöjä kuvistani ja teksteistäni voi siis käydä bongailemassa Shelyesistä Jackien hoitokirjasta, Seppeleestä Sentin ja Hillan vihkoista ja täältä Prinssin päiviksestä.
En voi luvata olevani hurrrjan aktiivinen, sillä miun inspiraationi on aika heittelehtivää luokkaa. joskus voi kulua yli viikko ilman yhtäkään hoitoa, joskus hoitoja tulee päivittäin. En siis ala vakuuttelemaan sinulle olevani varmasti aktiivinen ja maailman paras hoitaja, sillä näin ei välttämättä ole, mutta kun hoidan, hoidan yleensä kunnolla.
Miksi minä? Minulle on tärkeää viettää aikaa hevosen kanssa ja luoda niihin hyvä suhde. Uskon, että tulisin viihtymään Tedin kanssa, ja mikäli emme toimeen tule, täytyy vain olla sisukas ja oppia tulemaan toimeen. Väkisin ei tietenkään kannata sompailla. En kuitenkaan usko että tätä tilannetta eteen tulee - eihän kaikki aina ole ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin. En ehkä ole kaikista aktiivisin hoitaja, mutta panostan hoitamiseen. Olen luotettava ja rehellinen, ainakin omasta mielestäni. Lisäksi minulla riittää motiaatiota, sillä rakastan kirjoittamista ja piirtämistä ja se on minun tapani purkaa asioita mielestäni, niin hyvässä kuin pahassakin. Minulla on kokemusta useilta vuosilta; saan olla onnellinen voidessani kiittää äitini työkavereita varhaisista hevoskokemuksista aina kolmevuotiaasta saakka, joskin silloin ihan alkuunhan se oli vain istumista hevosen selässä ja paijailemista. Nykyään ratsastan pienryhmässä vakituisenani nuori ja melko itsepäinen ponitamma, jolla tosin ei voi hypätä - ei haittaa, saan hypätä jollakulla muulla ja muutenkin pidän sileäntyöskentelystä kovasti.
En ole mikään turhantarkka pingottaja, vaan minulle sopivat hyvin rennot hetket hevosten kanssa. Se on sitä mitä minä Tedinkin kanssa odotan; että saan tutustua hevoseen ja olla sen kanssa, touhuta kaikenlaista pientä mukavaa.
Näyttöjä piirretyistä
Näyttötarina"Haussa hoitaja welsh mountainruunalle..."
Olen sylkäistä kahvin lehden Ilmoituksia -sivun päälle. 17-vuotias kimo 117-senttinen mounttiruuna vailla hoitajaa. Luen ilmoituksen yhä uudestaan ja uudestaan, pysäytän katseeni puhelinnumeron kohdalle ja mietin. Ehkäpä...? "Poni majailee Varpusuossa. Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä Siiriin, puh. 050..." Virnistän. Tottahan minun olisi pitänyt Tedi tunnistaa, tuumaan. Hymysuin olen jo sulkemassa lehteä, mutta jokin pysäyttää minut. Tedi...
Jätän lehden avoimena keittiön pöydälle ja haen kännykkäni. Nyt tai ei koskaan, pakkohan sitä on ainakin soittaa ja kokeilla. Onhan se sentään Tedi. Näpyttelen ilmoituksessa annetun puhelinnumeron ja painan vihreää luuria. Sitten odotan.
"Valitsemanne numero puhuu toista puhelua."
Huoh. Niinpä tietysti. Olisihan se pitänyt arvata, että Siirin puhelin soi jatkuvasti ilmoituksen johdosta. Odotan kymmenen minuuttia ja soitan uudestaan.
Tuut... Tuuut... Tuuuut... Tuuttaukset tuntuvat venyvän pituutta jokaisella kerralla. Lopulta Siiri kuitenkin vastaa.
"Haloo?""Moi Siiri! No tota, Lynn tässä. Tedistä soittelen..."
"Moi Lynn! Ai, haluaisit Tediä alkaa hoitaa?""Joo, vähän niinku. Tai aattelin ainaki kokeilla, kun se nyt sattuu olemaan samassa tallissakin Prinssin kanssa."
"Kivaa! Mulle on tullutki jo paljon soittoja...""No sen kyllä arvaa!"
"Miten olisi, koska sä pääsisit tulemaan tutustumaan Tediin?""Mä pääsen oikeestaan milloin vaan, vaikka tänään."
"Hienoa! Tänään itse asiassa käy hyvin, koska huomenna on seuraava ehdokas tulossa.""Ok, mä lähen tästä vaikka kohta tulemaan, sanotaan että mä oon siellä vaikka tunnin päästä."
"Okei, nähään silloin!"Suljen puhelun ja hymähdän. Nyt se on sitten tehty, soitettu uudesta hoitohevosesta. Tai ponista, anyway.
Saavun tallille tasan neljänkymmenen minuutin päästä, jolloin Siiriä ei vielä näy. Käväisen siis tarhoilla tervehtimässä Prinssiä, joka ei kuitenkaan edes vilkaise minuun. Ei sitten. Palatessani takaisin talliin konkreettisesti törmään Siiriin, minkä jälkeen menetämme molemmat tasapainomme ja rämähdämme kiljaisten lattialle.
"Uuups! Sori sori sori! Mä en taas katsonut eteeni", parahdan noustessani seisomaan ja auttaessani Siirinkin jaloilleen. "Niin tyypillistä mua..."
"Haha, voi kuule, ei haittaa yhtään. Että päivää vaan, mä olen Siiri ja omistan Tedin", Siiri heittää virnistellen. "Mennäänkö sitten hakemaan se poni tarhasta?"
"Selvä."
Kipitämme siis Suureen poninmetsästykseen. Minä saan ensimmäiseksi tehtäväkseni tuoda Tedi talliin. Poni ei kuitenkaan ole tänään yhtä mieltä sisään menemisestä, vaan kuikuilee minua tarhansa perältä ilkikurinen ilme silmissään. Saan aikani maanitella ponia tulemaan luokseni, ennen kuin se lopulta antautuu ja saan Tedin talutettua portille saakka.
"Haha! Eikä se vienyt enempää kuin seitsemän minuuttia ja 23 sekuntia", Siiri kiusoittelee kännykkäänsä heiluttaen; mokoma on ottanut sekuntikellolla aikaa.
"Suu kiinni nyt", murahdan, mutta virnistän. "Siitä on hyvä lähteä parantamaan!"
"Niin sitä pitää", Siiri hihkaisee. "Noniin, mennään sitten."
Johdatan pienen valkean ponin perässäni talliin. Tedi tottelee nyt nätisti ja näyttää päättäneen ainakin toistaiseksi olla minulle mukava. Samassa tuulenpuuska kuitenkin heittää ilmaan keollisen lehtiä aivan vieressämme, ja poniparka loikkaa säikähtäneenä metrin sivulle ja peruuttaa pää ylhäällä. Se pälyilee lehtiä yllättyneen oloisena, aivan kuin miettien mitä ne ovat ja miksi ne liikahtivat niin äkillisesti.
"Soo, poni, ei ne sua syö, pikemminkin päin vastoin", hymisen ponille rauhoittaakseni sitä hieman.
Tedi päättää aikansa pälyiltyään, etteivät lehdet tee sitä enää uudestaan ja kipittää vauhdilla ohi lehtikasasta. Kehun ruunaa ja matka jatkuu kommelluksitta talliin saakka. Tallissa minulle annetaan seuraava tehtävä - ryhdyn harjaamaan Tediä Siirin seistessä karsinan ovella. Käyn toimeen pehmein ottein, ja Tedi vaikuttaa melko tyytyväiseltä oloonsa. Se kuitenkin seuraa minua katseellaan ja tuntuu miettivän kovasti, kukas ihmehilleri se tuo on.
"Siiri! Tuutko käymään täällä?" kuuluu käytävältä Jennan huuto.
Siiri vilkaisee minua ja nyökkään.
"Kyllä me hetki pärjätään kahdestaan."
"Okei, mä tuun!" Siiri huikkaa Jennalle ja jatkaa sitten hiljempaa suunnaten sanansa minulle. "Mä tuun ihan just takasin."
'Ihan just' kuitenkin venähtää ensin kymmeneksi, sitten viideksitoista minuutiksi, joiden aikana olen saanut Tedin karvan loistamaan puhtauttaan. Kumarrun parhaillaan puhdistamaan ponin kavioita, kun hengästynyt Siiri palaa takaisin.
"Sori, vähän kesti!" tyttö hengähtää.
"Ei mitään. Tedi oli kiltisti", vakuutan hymyillen. "Ja minä myös, vai mitä Tedi?"
Poni ei vastaa, vaan vilkaisee minua kasvoillaan 'ja-pah-sinä-mitään-kiltisti-ollut' -ilme. Siiri purskahtaa nauruun ja tilanne saa minutkin hymyilemään.
"On se mukavaa kun arviot on reiluja ja totuudenmukaisia", virnistän Siirille ja rapsutan Tedin säkää hieman. "Mä luulen, että Tedistä tulisi mulle melkonen orjapiiskuri - tee sitä, tee tätä, ton teit huonosti."
Siiri nauraa.
"Ehkä, ehkä..."
xD 
