TARINA! Kuinka kohtelet hevosta, kuin se kohte..

[Odelie]

Kuinka kohtelet hevosta, kuin se kohtelisi sinua!

Tulevan tunnin aiheemme. Tarkennettuna pidän tunnin siitä, kuinka lähdet "kouluttamaan" hevosta, niinkuin se kouluttaisi sinut. Tutkimme minkälainen kieli toimii pakoeläinten kanssa ja kuinka pienet ja arvaamattomat liikkeet ovat erittäin merkittäviä. Otamme selvää, kuinka kommunikoida hevoselle vaarasta, rauhasta, uhauksesta tai muusta merkitsevästä asiasta. Selvitämme, kuinka pienet virheet voivat saada hevosen epäluuloiseksi ja kuinka lähteä sitomaan luottamusta hevosen kanssa, niinkuin hevonen sen haluaisi tehdä. Perehdymme muutenkin hevosen kommunikointiin oikein ja samalla sen vaaroihin.

Tunnin pidän siis 10.9 ja otan tunnille viisi ihmistä. Tunnille en suinkaan ota ensimmäiset ilmoittautujat, vaan toivon, että kertoisit, miksi sinun pitäisi päästä tunnille, mitä haluaisit tunnilla käsitellä.
Osallistujat:
- Soneü
- Brenna
- Kopsu
- Kata

Hevonen, jota tällä tunnilla tulemme käyttämään on Aminah!

Maksuista severan, että tälläkertaa maksuksi käy vain tarina, sillä kuviin ihmiset ei välillä tunnu panostavan täysillä, runot eivät oikeastaan sisällä mitään. Lauseita tulee olla vähintään kymmenen sillä toivoisin, että maksuista löytyy sisältöä ja samalla mitä uutta itse opit. Kuvia saa toki mielellään piirtää siihen mukaan, että saataisiin mukaan vähän elävyyttä.

Tarina:
- Hevonen on aina villi mielessään. Koskaan siitä ei saa pois sitä, että se tietää olevansa pakoeläin ja väkisinkin viestität sille pinelläkin silmänliikellä viestejä. Yksi silmien nopea liikahdus ja räpäytys saattaa kertoa vaarasta. Vaikka luulisit tekeväsi jotain juurim sillähetkellä oikein, saatan tehä sen päin heiniä. Tällä tunnilla käsittelemme sitä, kuinka sinä toimit hevosen kanssa, kun se itse toivoisi. Otamme selvää, miten pienikin liike, voi johtaa hevosen pakokauhuun. Kuinka yksi pieni epäluulon värähdys voi kertoa hevoselle enemmän sinusta, kun mitä itse tiedät. Hevonen kuten muutkin eläimet pystyvät aistimaan semmoisia asioita, mistä meillä ei ole harmanta aavistusta. Olemmeko tyhmiä, vai ainoastaan laiskoja oppimaan.
Koko ryhmä katsoi minua hiukan kummaksuen ja huomasin, että Iinalla oli jotain asiaa. Heilautin kättäni ja annoin hänelle puheenvuoron.
- Opetellaanko me nyt siis pakoeläinten käsittelyä?
- Ehei, ei ainoastaan käsittelyä, vaan sitä, kuinka viestität juuri esim hevosen kanssa oikein. Kuinka saat hevosen toimimaan niin, että se tekee siitä itselleen mukavaa.
Wikke hiljeni ja astui hiukan syrjemmälle. Epäluuloilen Aminah seisoi hiukan väristen kentä kulmassa ja tuijjotti meitä. Silmäni värähtivät ja astui askeleen kohti Aminahia. Täysiverinen ei voinut luottaa yhteenkään ihmiseen siinä ringissä ja se luimisti uhkaavasti korviaan minulle.
- Tarkoituksena siis, että pysytte kentän toisella puolella ja pysytte hiljaa. Muuten tämä ei kauhean hyvin onnistu, jos ollenkaan.

Aminahin korvat olivat luimussa. Sen täysiverinen ylpeys virtasi voimakkaasti sen suonissaan ja tamma heilautti päätään uhkaavasti. Kun hevonen yritti katsoa minulle silmiin, käänsin katseeni sivulle ja istuin alas. Painoin pääni alas ja tarkkailin silmäkulmasta tammaa. Hevosen korvat olivat nousseet kohti taivasta ja se astui askeleen lähemmäs minua. Hätkähdin liikettä takanani ja Aminah lähti peruuttamaan luimien kiinni aitaan. Huokaisin rauhallisesti ja rentouduin täysin. Pistin silmät hetkeksi kiinni ja avasin. Tuijotin suoraan eteeni, enkä väräyttänytkään silmiä. Aminahin korvat nousivat taas pystyyn, ja hevonen astui varovasti pari askelta lähemmäs. Kuitenkin täysiverinen jäi seisomaan turvallisen matkan päähän. Kuulin kärsimätöntä liikettä katsomosta, joten nousin huokaisten ylös.
- Nyt on tarkoituksena mennä Aminahin luo. Kun se uhkaa sinua, käännä katseesi sivulle. Jos se hyökkää, väistä, mutta pysy vankkana. Ei saa tulla epävarmoja vivahteita sydämmessä, muuten se antaa ymmärtää, että se on pomo.
Käännyin taas Aminahiin päin ja lähdin kulkemaan sitä kohti pitkin aidanviertä. Aminah mulkoili minua , mutta väistän katseen nopeasti poispäin, aminahin oikeaan takajalkaan. Kun tamma kavahti sivulle, poispäin minusta, pysähdyin oitis. Aminah tarkkaili minua, kun rentouduin täysin ja pistin silmät kiinni. Hetken kuluttua kuulin, kuinka Aminah puuskahti rennosti, joten astuin askelleen. Avasin pikkuhiljaa silmät, mutta kohdistin katseeni poispäin tammasta. Seisoin enään kolme metriä tammasta ja Aminah mulkoili minua hiukan epälluloisesti. Nyt oli hevosen vuoro tehdä aloite.

Aminah nuuskaisi minua kaula pitkällä ja horhahti sitten vähän eteenpäin. Rentouduin täysin ja pistin silmät kiinni. Odotin ja odotin, kunnes tunsin lopulta turvan otsassani. Lähdin pujottamaan kättä pitkin hevosen kaulaan. Aminah jäykistyi, mutta jatkoin lempeästi sen kaulasta sään kohdalle. Pidin kättäni siinä ja hengähdin rentoutuneesti. Aloin laskea kättä alas jalkoihinja hymähilin jotain laulu edelleen hiljaa. Palasin takaisin ylös ja suunnistin kohti takajalkoja. Aminah väisti, ja jäin pitämään kättäni ilmaa. En käynyt siihen heti kiinni, vaan lähdin käsittelemään sitä uudestaan kaulasta asti.
Vihdoin suuntasin takajalkoihin. Nyt tamma oli ihan rento ja pärskähteli ehkä hieman hermostuneena. Minua alkoi kutittaa kurkusta, joten jouduin naamaa väännellen pidättää yskääni. Vihdoin kosketin häntää. Täysiverinen ei väistänyt, se seisoi paikallaan korvat hörössä. Taputin sitä kaulalle ja käännyin opiskelijoiden puoleen.
- Teidän tarkoituksena, on siis päästä Aminahin luokse. Tehdä se omilla keinoillanne ja yrittää ajatella niinkuin pakoeläin. Jopa silmien väpäytys voi kertoa vaaraa. Jopa yskäisi voi saada pakoeläinmen vauhkoontumaan. Tehkää se siis omalla tavallanne, mutta ajatelkaa, että puuma voisi hyökätä kimppuunne mistä vain, milloin vain.

(tarkoituksena siis on, että kirjoitatte maksuksi tarinan siitä, kuinka te lähdette lähestymään Aminahia, kuinka te voitte omalla tavallanne mokata. Sen lisäksi voi aina toki kuvan piirtää jos tahtoo ja se on aina plussaa.)

//Odelie

[Brenna]

Maksu

Aminah katsoi minua erittäin epäluuloisesti ja sen silmistä näki, miten se oli hermostunut. Tamma siirteli painoa jalaltaan toiselle, mutta oli hetkenä minä hyvänsä valmiina säntäämään karkuun pukitellen häntä kaarella. Tuntui kun olisin liikkunut läpikuultavan ohuella jäällä, joka voisi upottaa koska tahansa. Laskin katseeni tammasta, mutta pidin sen liikkeitä silmällä. Puhuin hiljaa, juttelin niitä näitä normaalilla äänellä. Välttelin katsomasta tammaa, kun astahdin hieman eteenpäin. Aminah ei vakuuttunut puhumisestani vaan katsoi minua korvat luimussa omasta ylpeydestään tietävänä.

"Aminah, sooh. Ei mitään hätää neitoni", puhuin nyt melkein kuiskaamalla ja pysähdyin puoleen väliin matkaa kohti arabia. Katsoin sitten tammaan, mutten silmiin. Pidin itseni ryhdikkäänä, enkä hiippailut, jolloin liikkeet olisi voinut reagoida hiiviskelyksi ja hyökkäyksen aikeeksi. Puhuin edelleen, mutta taas normaalilla äänellä, sitten hiljenin. Katsoin tammaa ja käännyin hitaasti kylki hevoseen päin. Seisoin ja katselin hiljaisena muualle, sitten kutsuen hiljaa tammaa.
"Aminah."
Sirot korvat nousivat pystyyn, mutta tamma ei tehnyt askeltakaan tullakseen luokseni. Käännyin hiljaa kokonaan selkä tammaan päin ja menin kyykkyyn, mutta olin silti selkä suorana ja otin sivuilta tukea molemmilla käsillä. Odotin ja yritin rentoutua. Suljin silmäni ja kuulin hiekan rahahtavan takanani. En halunnut tehdä yhtään liikettä. Tunsin lämpimän puhalluksen hiuksissani, mutten avannut silmiäni. Pian silkkinen turpa hipaisi kasvojani ja avasin niin hitaasti silmäni kuin osasin, etten säikyttäisi tammaa.

Hitaasti irrotin toisen käteni maasta, mutta se sai tamman kavahtamaan ja nostamaan päänsä ylös. Pysähdyin siihen paikkaan ja odotin, kunnes tamma taas rentoutui ja laski päätään. Kosketin sen siroa kaulaa ja silitin sen silkkistä karvaa. Aminah oli upea hevonen! Hitaasti nousin vähitellen, melkein huomaamatta vähitellen seisomaan, varoen säikyttämättä tammaa. Pian seisoin lähes suorilla jaloilla ja hyväilin arabialaisen säkää.
"Hyvä tyttö", sanoin hiljaa ja sain tamman mulkaisemaan minua. Tuo ilme sai hymyn karkaamaan huulilleni. Ennen kuin kerkeisin mokata koko suhteen, silitin vielä tamman kaulaa ja lähdin kävelemään hitaasti pois päin. Tamman ei tarvitsisi säikähtää mitään ja paeta, minä voisin lähteä jättäen hyvän muiston.

Maneesin toisessa päässä hypähdin innoissani ja pidättelin naurua.
"Mää onnistuin!" Hihkaisin Katalle ja tyttö virnisti takaisin.

Ooh! Kiitos m_a_h_t_a_v_a_s_t_a tunnista!

[Kopsu]

Odelien tunti

Katsoin ensin sivusilmällä Aminah nimistä tammaa. Aminah katsoi minua. Korvat luimussa ja valmiina pakenemaan. Käännyin selkä kohti Aminahia ja huokaisin itsestäni kaikki ilmat pihalle. Aminah ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen minua kohti. Se vain mulkoili minua ja lopulta peruutti kauemmas. Menin kyykkyyn alas kentän hiekkaan ja hyräilin rauhallisena. Aminah astui pari askelta minua kohti ja upotti taas kavionsa kentän hiekkaan. Nousin nyt itse ylös ja lähdin kaartelemaan katse alhaalla pitkin kenttää. En välittänyt Aminahista ja kuljin tamman takaakin. Sain arabin myös kerran pelästymään ja sinkoamaan raviin. Kohta kuitenkin näin tamman rauhoittuvan. Se käänsi korvansa kohti minua ja tutkaili minua. Se ei silti uskaltanut tehdä aloitetta, vaan jäi kiinnostuneena katsomaan minua. Nyt käännyin taas selkäpäin tammaan ja pysähdyin. Nyt Aminah uskalsi jo kiertää ympäri minua. Tunsin kuinka Aminah tuli joka askeleella lähemmäs ja lähemmäs. Yhtäkkiä tunsin Aminahin turvan olkapäällä. Annoin tamman haistella minut päästä jalkoihin ja nostin hitaasti kättäni. Aminah säpsähti ja jouduin laskemaan kättäni. Kova työ kuitenkin palkitaan: nostin kättäni uudelleen ja pystyin jo taputtamaan Aminahia kaulalle. Taputtelin kaunista tammaa hetken ja lähdin kokeeksi kävelemään ympäri kenttää. Aminah käveli rauhallisena perässä. Lopulta lähdin ylpeänä pois kentältä.

Kiitos tunnista!

[Kata]

Tunti maksu:

Aminah tanssahteli ehkä hieman hermostuksissaan Odelien vierellä, odelie päästi Aminahin irti ja se juoksi heti kentännurkkaan turvaan. Katselin tammaa hiukan epäluuloisena, ja tamma hermostui hetimiten. Pian oli minun vuoro saada se luokseni, maanittelin arabin nimeä lempeästi mielessäni. Nojasin hiukan eteenpäin, juurikun tamma oli tulossa luokseni. Tamma perui samantien eleensä ja nousin hitaasti ylös. Liikahdin kohti tammaa, ja tamma katseli minua hyvin tarkkaavaisesti korvat puolihörössä. Kävelin varmasti noin 10 metrin päästä siinä ja pysähdyin. Tamma oli aivan kiinni kentän nurkassa, mutta katseli minua sitten valppaana.

Ojensin käteni ja tamma yritti pakokauhun vallassa peruuttaa, voi parkaa. Rentouduin silloin täysin ja yritin olla lempeä. Se toimi! Aminah tuli pariaskelta, kohti minua ja pystyin koskettamaan sitä melkein. Kävelin tammaa kohti ja se katseli minua tarkkaavaisena. Olin aivan sen edessä ja se oli valmis hyökkäämään. Se yritti puraista, mutta ei puraissut koska pysyin tyynesti paikallani. Se tuli luokseni, ja antoi minun silittää sitä.

Sori vähä kökkö tuli, mutta kiitos tunnista.

[Soneü]

Maksu mukavasta tunnista

Hengitin syvään ja astelin lähemmäs Aminahia. Se tarkkaili minua pää korkealla, korvat luimussa. Purin huultani, ja yritin painaa mieleeni Odelien ohjeita. Suljin silmäni ja yritin rentoutua. Kun taas avasin silmäni, keskityin vain Aminahiin. Astuin hitaasti ja mahdollisimman vähäeleisesti askeleen eteenpäin. Aminah jäykistyi, ja pysähdyin. Rupesin juttelemaan tammalle rauhallisesti, ja käänsin katsettani hieman poispäin. Astuin taas askeleen eteenpäin, ja pysähdyin taas. Hento tuuli puhalsi nostattaen hiekkaa kentältä. Sain pölyä silmiini, ja vaistomaisesti räpsäytin silmiäni, tottakai liian nopeasti, ja Aminah kavahti taaksepäin. Käänsin katseeni poispäin. Juttelin sille taas rauhallisesti, hilaisella äänellä. Hivuttauduin lähemmäs tammaa, ja se seisoi paikallaan, mutta epäluuloisena.Olin päässyt n. viiden metrin päähän siitä. Askel askeleelta kävelin vielä pari metriä eteenpäin, ja tälläkertaa Aminah seisoi paikallaan, korvat hieman luimussa. Seisahduin siihen, ja painoin katseeni maahan.

Tapitin maata aivan paikallani. Kuulin Aminahin ojentavan etukavion eteenpäin, ja epäröivän hetken. Se ei tiennyt ottaisiko askeleen, vai jäisikö paikalleen. Hetken kuluttua se kuitenkin päätti astua askeleen eteenpäin. En uskaltanut kääntää katsettani. Hiekka rapisi, kun tamma asteli epäröiden luokseni. Se kosketti otsaani turvallaan. Katsetta kohottamatta lähdin hitaasti nostamaan kättäni. Aminah käänteli korviaan, mutta pysyi paikallaan. Kosketin hellästi tamman kaulaa. Aminah jäykistyi, mutta jatkoin kuljettamalla kättäni eteenpäin kohti säkää.

//Pahoittelen surkeaa maksua, mutta maksoinpahan kumminkin vaikken täällä enää edes käy.. : D