Kouluvalmennusta 1.9!

[Jenna]

Kouluvalmennusta
tällä kertaa luvassa on HeC - HeB kouluvääntöä!

Tunnilla tiedossa seuraavaa:
• harjoitellaan siirtymisiä, laukkatyöskentelyä, asetusta ja taivutusta
• istuntaa tarkkaillaan kaikissa askellajeissa
• teemme myös muutamia tasapainoharjoituksia

tiedän että varpusuon hevoset osaavat, mutta osaatko sinä?

Osallistujat (3/3)
Migdi - Aminah
Odelie - Viki
Siiri - Liekki
^{paksunnetut ovat maksaneet}

Tuntitarina
- Aloitetaanpa siten, että ravissa kevennätte kaksi ylhäällä ja istutte yhden alas, sanoin ratsukoille alkukäyntien jälkeen ja jatkoin - Sitten vasta saatte lopettaa, kun pääsette tasaisessa rytmissä kaksi kierrosta ympäri!
Hamusin itselleni jostakin tuolin, jolle istuin uran vierelle. Täältä tarkkailisin valmennusporukkaa haukankatseellani.
- Migdi ja Aminah on jo vanhoja konkareita! Teillä näyttää sujuvan hyvin, voit jatkaa tavallisesti keventäen. Hei mitäs, kuinka se Viki jäkittää siellä keskellä, vaikka askellajina on ravi? Huudahdin kurtistaen kulmiani. Odelien pohkeet takoivat huimaa vauhtia jästipäärussin kylkiä. Viimein Viki luovutti, ja lähti korvat luimussa ratsastajan ohjaamaan suuntaan. Näin hekin pääsivät koettamaan kevennystä, joka sujui melko hyvin.
- O ja V koittaa mennä vielä kaks kierrosta tasaisessa tahdissa, eikä horjuta! Vikillä on mukavat askellajit, eikä se mene edes lujaa, niin siellä on varsin helppo tehdä tätä tehtävää, sanoin naamasta punertavalle ratsastajalle ja itsepäiselle ponille. Nopeasti Odelie sai kuin saikin rytmistä kiinni ja he suorittivat tehtävän kunnialla loppuun - alkuongelmista välittämättä.
- Ohhoh, Liekkiä voi jo vähän jarrutellakin Siiri. Saat kevennettyä paremmin, ja pidä koko ajan tuo tuntuma niin hyvin menee. Muista myös pitää pohkeet lähellä ja oikealla paikallaan. Silloin saat suomiputen menemään paremmin, ku hää ei oikeen pidä jos pohkeet sojottaa minne sattuu.

*

Kaikkien suoritettua kevennystehtävä ja alkuraviverryttely, oli vuorossa aloittaa hikinen kouluvääntö. Käskin kaikki kolme ratsukkoa keskelle kenttää ja kerroin mitä tekisimme seuraavaksi:
- Laittakaa jokainen ohjat solmuun, jos hevonen vaikka laskee päänsä, ohjat eivät sotkeudu sen jalkoihin. Sitten saatte ratsastaa ratsunne isolle keskiympyrälle pelkillä pohjeavuilla. Asetus saattaa olla hiukan hankalaa ilman ohjia, mutta koittakaapa taivuttaa. Pikkuhiljaa hevoset ratsastajien alla taipuivat banaanin muotoon ja sain kehua heitä tyytyväisenä.
- Ja raviin! Virnistin ratsastajille kohdattuani heidän ammottavat suunsa. Odelie joutui taas koville Vikin kanssa, sillä poni heittäytyi taas jukuripääksi, eikä raviympyrästä tullut muuta kuin seisomisrinki. Siirillä taas oli hiukan ongelmia saada Liekki tekemään isoa ympyrää, sillä ori juoksi pohjetta vastaan. Vaikka Aminah ei tehnyt kumpaakaan näistä tempuista, vaan se viiletti lujaa eteenpäin tuntuman kadotessa.
- Ehkä on parempi ottaa vielä hetkeksi käyntiin ja ohjat solmusta, hymyillen sanoin Mighdille, Odelielle ja Siirille. He tekivät työtä käskettyä ja kuulin muutamia helpotushuokaisuja. Aminah kävi edelleen hiukan kuumana, eikä oikein suostunut pysähtymään. Tallustin tamman vierelle rauhallisesti, Migdin jutellessa selästä. Uljas arabi kuitenkin vältti kosketusta ja otti muutamia askelia sivulle. Lopulta sain napattua ohjista kiinni ja pysäytettyä niin, että tyttö saisi otettua ohjat takaisin käsiinsä.

*

- Palatkaapa takaisin samalle keskiympyrälle, ja kokeillaan uudestaan paremmalla menestyksellä! Kailotin kentän laidalta heille, sillä olin mennyt hakemaan tuulen mukana lentelevää muovipussia. Onneksi kukaan hevosista ei ollut vielä huomannut sitä, ja säästyimme ylimääräiseltä häslingiltä. Käskin ratsastajia asettamaan ja taivuttamaan ratsujaan sekä huolehtimaan käynnissä istuntansa kuntoon.
- Siiri nostaa varpaitansa kohti taivasta eli laskee kantapäitänsä alaspäin. Voisit myös jarruttaa Liekin reipasta menoa istumalla tiiviisti satulaan. Muuten kaikki on OK. Odelie voit pidentää ihan inansa ohjaa, että et jarruta Vikiä yhtään. Se kun tuppaa vähän jarruttamaan kokonaan pienimmästäkin puolipidätteestä. Laiska, yrittää vaan lintsata töistä! Käytä sitä keppiä napakasti lautaselle, että se kulkee reippaasti. Katse ylös ja ryhti! Oikein Migdi, hienosti teit pysähdyksen, mutta pidä silti pohkeesi lähellä Aminahin kylkiä, vaikka pysähtyisit sen kanssa. Yleensä, varsinkin herkemmät hevoset eivät pidä, jos ne jättää yksin pysähdyksen aikana. Korjaa myös pohjettasi vähän eteenpäin, että istut suorana satulassa. Sekin saattaa tuottaa ongelmia, kun joudut vähän jarruttelemaan Aminahin menoa, neuvoin ratsastajien ratsastusta. Seuraavaksi käskin heidät raviin ja tarkkailin kaikkien istuntaa tässä askellajissa.
- Eikös kaikilla oo aika mukavat askeleet? Kysyin heiltä. Tytöt vastasivat yhteen ääneen: "Juu".
- Kaikilla näyttää myös olevan istuntakin ihan hyvä, joten voisitte taas keskittyä asettamiseen ja taivuttamiseen.

*

Kun ravissa oltiin saatu tehtyä kaikki asiat kuntoon, kerroin kolmikolle laukkatyöskentelystä:
- Laukka nostetaan aina pitkän sivun alusta, laukataan koko pitkä sivu ja lopussa siirrytään käyntiin, kävellään lyhyt sivu ja taas nostetaan laukka pitkän sivun alusta. Onko selvä? Eikun vain uralle ja tarpeen tullen voi oikoa tai tehdä voltteja. Luulen kyllä että teillä on tarpeeksi tilaa, kun teitä on vain kolme täällä.
He hajaantuivat ympäri uraa ja annoin heille luvan nostaa laukan sovituissa kohdissa.
- Hieno nosto Siiri! Liekkihän laukkaa hyvin, vaikka ravuri onkin! Pidä laukka samassa tahdissa ja reippaana koko ajan. Hyvä! Sitten käyntiin, prr! Oikein, reipasta käyntiä eteen... ja valmistele laukka. Pidätteitä! Liekki vähän ennakoi, että jos ennakoi vielä toisen kerran ennen laukkaa, niin mun puolesta saat ihan pysäyttää sen lyhyelle sivulle tai sitten hiljennät käyntiä tekemällä voltin ennen laukannostoa. Sieltä tulee seuraavaksi näköjään Migdi. Valmistele, se on hyvin tärkeää, ettei yhtäkkiä anna apuja. Hyvä, laukkahan nousi oikein mallikkaasti! Jatkuu loppuun asti, ei kiirettä, käyntiin ja taputa! Jaahas, tästä tulee mielenkiintoista! Saat olla aika tarkkana sen Vikin laukannoston kanssa.
Odelie valmisteli ja Viki rupesi hidastamaan, mutta Odelien nopealla refleksillä, hän paukautti pohkeensa kiinni Vikin kylkiin ja näpäytti raipalla lautaselle. Russi ponkaisi laukkaan ja pinkoi koko pitkän sivun ajan nöyränä apuja kuunnellen.
- Todella hyvin tehty Odelie! Taputa Vikiä, sehän meni tosi hienosti. Nyt kun saat sen vielä liikkumaan noin hyvin koko loppu tunnin, niin oon susta tosi ylpeä! Kehuin puuskuttavaa tyttöä.

*

Muutamien laukannostojen jälkeen, oli vuorossa laukka-ravi-siirtymiset.
- Kaikki istuu harjoitusraviin! Huudahdin porukalle, joka pian siirsi ratsunsa laukasta raviin.
- Hiljentäkää vähän vauhtia, puolipidätteitä ja valmistautukaa nostamaan oikea laukka, sanoin ja yskäisin kentän pölyn tunkeutuessa nenääni. - Laukka!
Ratsukot ampaisivat laukkaan, korvat kääntyillen ja kuunnellen tarkkaavasti ratsastajan antamia apuja.
- Raviin!
Viki siirtyi raviin puolipidätteillä, mutta Aminahia ja Liekkiä sai todenteolla jarrutella. Ne olivat innostuneet ehkä liikaakin, joten päätimme tehdä enää muutamat ravi-käynti-siirtymiset ja siirtyä tasapainoharjotuksiin.

*

- Kokeilkaapa mennä selässä maailmanympärimatka, kehotin kolmikkoa menemään, ja he tekivät työtä käskettyä. Kaikki saivat turvallisesti tehtyä, jonka jälkeen piti kurkottaa ratsun korvia kohti. Vikin ja Liekin korvista sai helposti kiinni, sillä ne olivat poneja sekä niillä oli lyhyet kaulat. Aminah oli hiukan suurempi, mutta kyllä Migdikin sai yletyttyä, kun tarpeeksi venytti.
- Mitäs sanotte siitä, jos käsken teitä nousemaan polvilteen satulaan ja kävelemään voltin? Naurahdin tyttöjen pöllämystyneille katseille.
- Sopii! Odelie hihkaisi ja rupesi kapuamaan satulan päälle polvilteen. Tytön perään toisetkin kokeilivat ja tehtävä suoritettiin. Tämän aikana olin kyhännyt minipystyesteen kaikkien yllätykseksi ja käskin heitä hyppäämään sen ilman käsiä. Nyt vasta tuli hiukan empivää mutinaa, mutta rohkeat tytöt lupasivat yrittää!
Ensimmäisenä Siiri solmi jälleen ohjat ja antoi Liekille laukka-avut. He lähestyivät estettä, tyttö laittoi kätensä selän taakse ja piti pohkeensa kiinni orin kyljissä. Vauhdikkaalla hypyllä päästiin esteen ylitse ja Siiri kehui suomipoikaa. Seuraavaksi Odelie kaahasi Vikin kanssa (joka oli jostain saanut salaperäistä energiaa) kohti estettä, kädet selän taakse ja.. Este ylittyi komealla, pyöreällä hypyllä.
- Taputa Vikiä! Se meni tosi hyvin, siitä taitaakin tulla oikea estehirmu kärryjen vetämisen lisäksi! Naurahdin ja pyysin sitten Migdin viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä ratsastamaan pystylle. Aminah rupesi vähän päästelemään, ja se otti kaksi oikein pitkää laukka-askelta kohti estettä. Ponkaisu tuli vähän kaukaa, mutta onnekseen este oli pieni, eikä mitään käynyt.
- Hyvin meni! Taputa Aminahiakin, kaikki aukaiskaa ohjat solmusta ja ruvetkaa suuntautumaan loppuraveihin. Kiitos kaikille, oli oikein mukavaa! Kiitin Migdiä, Siiriä ja Odelieta. Pyysin muutamaa innokasta tallityttöä purkamaan esteen, jotta voisin lähteä toimistoon paperihommien kimppuun. Tytöt pärjäisivät varmasti loppuverryttelyssä ihan kolmistaankin.

Migdi och Aminah
Oli kiva katsella teitä tunnilla, ja vähän tutustua uuteen yksäriin Aminah vaikuttaa oikein herkältä ja innokkaalta ratsulta. Teillä meni kaikki nappiin ja kemianne sopivat hyvin yhteen, vaikka saitkin pidätellä menevää tammaa! Laukannostot sujui lähes moitteettomasti ja Aminah vastasi hyvin apuihin.

Odelie och Viki
Viki oli alkutunnista laiskahko, eikä oikein suostunut yhteistyöhön. Päättäväisyydelläsi sait russiorin eteenpäin ja teillä meni hienosti! Laukannostoissa Viki oli eka tahmea, mutta pohkeilla ja raipalla sait sen reipastumaan, hyvä! Yllätysestekin meni sujuvasti, eikä Viki ollut enää yhtä laiska, vaan hypyt olivat tosi upeita! Onneksi laitoin orin sulle testiin, eikä se edes kytännyt Migdin tammaa.

Siiri och Liekki
Liekki on varmaankin valmis tuntihevoseksi! Teilläkin meni varsin mainiosti, vaikka teilläkään ei raviympyrä oikein sujunut ilman käsiä. Suomipoika kaasutteli vähän laukannostoissa, mutta viimeisimmät nostot olivat erittäin hyvin valmisteltu ja meidän pikku ravurikin laukkasi hienosti! Minieste meni myös teidän osalta hyvin

[Odelie]

Maksumaatti kouluvalmennus tunnista

- Viki pallo nyt loppu, ärisin ponille.
- Ei, ei, ei, ei, ei, ei, sanoin, kun se yritti näykkiä satulavyötä kiristäessä.
Kello ei ollut vielä paljoakaan, joten aikaa riitti, vaikka norsujen metsästykseen. Painoin kypärän päähäni ja maiskautin ponin ulos karsinasta. Hiuman luimistellen Viki seurasi perässäni ja yritti tarttua hihaani. Tyynesti kuitenkin talutin sen tallista ulos ja taputin sen pehmeää ja paksua kaulallaa. Katselin kentälle, jossa Jenna ratsasti vielä Liekillä, joten aikaa oli turhan paljon. Päätin lähteä taluttamaan russponia lyhyele maastoreissulle ja tehdä hiukan tuttavuutta sen kanssa.

- Älä viitti, sanoin ponille ja nykäisin ohjista.
- Liikkuu nyt, kähisin itsepäiselle ponille.
Vihdoin Viki suostui taas liikkumaan eteen ja epäluuloisela se köpötteli vierelläni. Kiinnostuneena se katseli ympärilleen ja hörähteli. Tunsin kuinka se värisi ja se ilmeisesti haistoi jotain. viki hidasti taas vauhtiaan ja lopulta pysähtyi. Poni heilautti päättään ja lähti peruuttamaan. Metsässä ilmeisesti oli jokin, joten tälläkertaa käännyin heti takaisin. Sydämmeni jyskytti ja aikaakaan ei ollut enää paljoa.
- Hieno poini, sanoi ja taputin Vikiä kaulalle.
Poni pärskähti tyytyväisenä ja kädeli reipaasti vierelläni. Se hamusi oksia ja heinönkorsia, joita se olisi voiut syödä. Pidin kuitenkin sen pään suoraan edessä, joka sai Viki tuohtumaan.
- Tunnille Viki ei saa mennä masu täynnä, hymyilin ponille ja suukotin sen pientä turpaa.

- Aloitetaanpa siten, että ravissa kevennätte kaksi ylhäällä ja istutte yhden alas, Jenna kailotti maneesissa. - Sitten vasta saatte lopettaa, kun pääsette tasaisessa rytmissä kaksi kierrosta ympäri!
Napautin pohkeet kiinni pieneen poniin, joka lähti vastahakoisesti eteenpäin. Narskutin hampaitani, sillä en ollut tottunut käyttämään raippaa. Laiskasti Viki lähti lönkyttämään ravia ja heitteli päätään. Naputin pohkeilla sen kylkkia ja liikuttelin ulkosormiiani. Poni lähti taipumaan alas, mutta eteen en meinannut sitä saada.
- O ja V koittaa mennä vielä kaks kierrosta tasaisessa tahdissa, eikä horjuta! Vikillä on mukavat askellajit, eikä se mene edes lujaa, niin siellä on varsin helppo tehdä tätä tehtävää, ohjeistus kuului Jennalta.

Naputin edelleen pohkeita ja yritin pysyä edelleen tyynenä ja rauhallisena. Viki ei meinannut kulkea eteen, eikä kääntyä mihinkään suuntaan. Napautin ponia pari kertaa raipalla, joka sai sen kiihdyttämään vähän vauhtia.
- Olet itse itseppäisyys, sanoin ponille ja kehuin sitä.
- Ohjat solmuun, kuulin Jennan sanovan.
- Ei helvetti, kirosin hiljaa, mutta teion työtä käskettyä.
Mitä vielä? Ravissa! Huokaisten siirsin ponin raviin ja se lähti hetken päästä liikkumaan eteen. Istunnalla ohjaamisesta oli todella paljon kokemusta, mutta tällaisen jukuripään kanssa se oli erittäin vaikeaa.
- Ehkä on parempi ottaa vielä hetkeksi käyntiin ja ohjat solmusta, Jenna sanoi lopulta, kun mikään ei meinannut onnistua.
Huokaisin helpotuksesta ja istuin syvälle satulaan. vein Vikin taas keskiympyrälle ja asetin Vikin vähän sisään. Poni meinasi lähteä keskelle, mutta naputin sisäpohkeella reipaasti.

- Laukka nostetaan aina pitkän sivun alusta, laukataan koko pitkä sivu ja lopussa siirrytään käyntiin, kävellään lyhyt sivu ja taas nostetaan laukka pitkän sivun alusta. Onko selvä? Eikun vain uralle ja tarpeen tullen voi oikoa tai tehdä voltteja. Luulen kyllä että teillä on tarpeeksi tilaa, kun teitä on vain kolme täällä, Jennalta kuului taas ohjeistus.
Huokaisin syvään ja valmistauduin henkisesti laukkaan. Odotin, kun Siiri nosti ensimäisenä rakkalla Liekilläni laukan meni hienosti. Piankoin oli minun vuoroni. otin pienen puolipidätteen ja paukautin pohkeet kiinni. Viki alkoi jukuripäisenä taas käymään vastaan, mutta nopsakasti napautin ponia kunnolla raipalla ja pamautin pohkeet kiinni hevoseen.
- Todella hyvin tehty Odelie! Taputa Vikiä, sehän meni tosi hienosti. Nyt kun saat sen vielä liikkumaan noin hyvin koko loppu tunnin, niin oon susta tosi ylpeä! Jenna kehui.

- Nyt näin lopussa, kokeilkaapa maailmanympärysmatka, Jenna ehdotti.
Ei, vihasin tällaisia tehtäviä. Kuitenkin tein sen mitä Jenna pyysi ja nainen nyökytteli tyytyväisenä. Hymähdin ja kehuin hiukan jo rauhallisempaa ponia.
- Mitäs sanotte siitä, jos käsken teitä nousemaan polvilteen satulaan ja kävelemään voltin? Jenna ehdotti nauraen muiden ratsastajien ilmeelle.
- Sopii, itse hihkaisin ja lähdin kapuamaan polvilleni.
Tämä oli jotain todella hauskaa ja lähdin reippaasti kääntämään Vikiä voltille. Seuraavaksi katsahdin järkyttyneenä Jennaa. Nainen virnisteli yksikseen, kun laittoin pystyyn miniesteen. Huokaisin ja pudistin päätäni, este oli kuitenkin ylitettävä, kunhan ensin muut sen yli päässivät.
Lopulta tunti pääsi lopuilleen. Selkäni oli meinannut tehdä jo tepposen, mutta vielä oltiin elossa. Huokaisin helpottuneena, kun aloimme menemään loppukäyntejä. Taputin ja kehuin paljon Vikiä, joka hikisenä käveli eteenpäin. pyyhin hikeä otsaltani ja kuuntelin Jennan kommenttia tunnista.
- kiitos tunnista Jenna, sanoin naiselle, kun käänsimme hevoset kaartoon.

//Odelie&Viki

[Migdi]

Jennan saapuessa kentälle olin kävellyt Aminahin kanssa kymmenisen minuuttia. Se oli helposti kuumuvalle ja innokkaalle tammalle liikaa, mutta olin halunnut olla ajoissa ensimmäisellä valmennustunnillani Varpusuossa. Sitä ennen olin tuhlannut puoli tuntia kimon harjaamiseen ja lähes toisen mokoman sen varustamiseen. Olin käärinyt puhtaita viininpunaisia pinteleitä Aminahin jalkoihin hartaudella, ja se jälkeen tapellut tamman kanssa suitsinnan aikana. Loppujen lopuksi hevonen oli tyylikäs ja valmis lähtemään koulutreeniin, mutta minä olin likainen, hikinen ja limainen ja hiukseni muistuttivat harakanpesää. Olin kuitenkin vain henkäissyt syvään, painanut kypärän päähäni, napannut raipan ja lähtenyt taluttamaan Aminahia maneesiin.

- Aloitetaanpa siten, että ravissa kevennätte kaksi ylhäällä ja istutte yhden alas. Sitten vasta saatte lopettaa, kun pääsette tasaisessa rytmissä kaksi kierrosta ympäri! Jenna ilmoitti.
Minä pyysin Aminahin raviin kevyellä painalluksella. Se säntäsi tanssien eteenpäin ja nakkeli samalla niskojaan kuin ilmoittaakseen, että oli jo kyllästynyt kävelyyn ja halusi toimintaa. Harjoitus oli minulle kuitenkin tuttu ja sain pian rytmistä kiinni, vaikka ratsuni ei juuri helpottanut asiaa.
- Migdi ja Aminah on jo vanhoja konkareita! Teillä näyttää sujuvan hyvin, voit jatkaa tavallisesti keventäen, Jenna hymyili. Minä ryhdyin keventämään normaaliin tahtiin ja aloitin raviverryttelyn isoilla ympyröillä, jotta saisin Aminahin hiukan taipumaan. Se oli alkuun hyvin hankala ja jäykkä eikä viitsinyt venyttää kapeita kylkiään, vaan jäkitti suorana kuolainta purren. Yritin pysyä rauhallisena ja taivutin tammaa vähän, mutta pitkiä pätkiä, jolloin se alkoi pikkuhiljaa joustaa ensin niskasta, sitten kaulasta ja lopulta koko rungosta.

Seuraava tehtävä oli hankalan kuuloinen, mutta tiesin Aminahin suoriutuvan siitä – se oli erittäin herkkä istunnalle eikä vaatinyt ohjasmerkkiä kääntymiseen, jos vain itse malttaisin keskittyä tarpeeksi siihen, että ohjasin sitä painoavuilla ympyrän kaarelle. Käynnissä tamma pysyikin hienosti uralla, mitä nyt tuntui vähän epävarmalta etenemään kunnon tuntuman puuttuessa. Ravissa se ei kuitenkaan osannut reagoida muuten kuin kiihdyttämällä, ja pian sen vauhti alkoi olla sitä luokkaa, että oli parhainta siirtyä käyntiin.
- Ehkä on parempi ottaa vielä hetkeksi käyntiin ja ohjat solmusta, Jennakin huomasi ja tuli avuksi, kun Aminah ei olisi halunnut jarruttaa käyntiin sen vertaa, että saisin ohjat takaisin käteen. Sitten palasimme takaisin keskiympyrälle.
- Oikein Migdi, hienosti teit pysähdyksen, mutta pidä silti pohkeesi lähellä Aminahin kylkiä, vaikka pysähtyisit sen kanssa. Yleensä, varsinkin herkemmät hevoset eivät pidä, jos ne jättää yksin pysähdyksen aikana. Korjaa myös pohjettasi vähän eteenpäin, että istut suorana satulassa. Sekin saattaa tuottaa ongelmia, kun joudut vähän jarruttelemaan Aminahin menoa, Jenna neuvoi.
Minä korjasin jalan asennon ja muistin pitää pohkeeni lähellä, vaikka ongelmia se tuottikin – painetta ei arabin kyljessä saanut olla yhtään, mutta kuitenkin tuki tuli pysyä. Raviinsiirtyminen oli hiukan kiireinen, mutta siitä tamma sitten asettui ja alkoi taipua sisäpohkeeni ympärille hyvin alleen polkien.

Seuraavaksi aloitimme laukkatyöskentelyn.
- Sieltä tulee seuraavaksi näköjään Migdi. Valmistele, se on hyvin tärkeää, ettei yhtäkkiä anna apuja. Hyvä, laukkahan nousi oikein mallikkaasti! Jatkuu loppuun asti, ei kiirettä, käyntiin ja taputa! Jenna opasti, kun tulimme ensimmäiseen nostoon.
Aminah oli kyllä kuumunut, mutta vastasi silti pidätteisiin – lähinnä sen innostuminen näkyi erittäin räjähtävinä nostoina ja pomppimisena, kun tamma protestoi ohjan käytöstä. Laukka ei kuitenkaan ollut erityisen kiihkeä, kunhan vain itse maltoin olla rennosti ja antaa hevoselle tilaa edetä, käsijarru päällä ratsastamisesta se hermostui välittömästi.
- Kaikki istuu harjoitusraviin! Hiljentäkää vähän vauhtia, puolipidätteitä ja valmistautukaa nostamaan oikea laukka. Ja laukka! Jenna huusi meille ohjeita.
Tammani nosti hyvin laukan, haki kuolaintukea ja laukka tasaisesti jonkin matkaa, kunnes tuli aika ottaa raviin. Aminah oli sen verran kuumunut, ettei homma ollutkaan ihan niin yksinkertainen kuin olin ajatellut, mutta tämäkin ongelma ratkesi sillä, että tarkistin oman istuntani, asentoni ja ohjan käyttöni. Sitten siirryimmekin tasapainoharjoituksiin.

Ensimmäinen tehtävä, maailmanympärysmatka, oli helppo, joskin vaati hiukan venyttelyä, että jalka nousi koulusatulan takakaaren yli tarpeeksi korkealta. Samoin hevosen korvien koskettaminen onnistui vasta, kun pinnistin itseni äärimmilleen. Tamma seisoi kyllä hienosti aloillaan, mutta tuntui aika jännittyneeltä – tällainen temppuilu oli sille ihan uusi juttu. Satulan päällä polvilleen oleminen ja voltin tekeminen oli minusta kaikkein hankalinta, mutta sujui, kun oikein yritin, vaikka tasapaino olikin koetuksella…
Viimeinen juttu, estehyppy, ei pelottanut Aminahia, mutta minua kylläkin – ilman ohjia minulla ei olisi tuntumaa suuhun ja näin ollen en voinut kuin istua syvälle satulaan ja käyttää vatsalihaksia, jos ratsuni olisi päättänyt intoilla. Se ottikin huiman vauhdin pikku pystylle korvat hörössä, mutta tuli yllättäen nopeasti takaisin ja tanssi aloillaan sen aikaa, että sain ohjat solmusta. Hyppääminen ilman ohjia tuntui jännittävältä, mutta silti hauskalta – pitäisi kokeilla sitä joskus myöhemminkin!

Kiitos paljon tunnista, opin paljon!

[Jenna]

tosi kiva, että teillä oli hauskaa ja opitte jotain! ihan mielelläni voisin valmentaa teitä toisenkin kerran.. *vinkvink*