Jaskan hoitopäiväkirja

[Maiss]

Heijj, moi, päivää. Pahoittelen epäaktiivisuuttani jonka takia minun täytyy lopettaa Jaskapallon hoitaminen. :' < Kun aloitin orin puunaamisen oli tilanne aivan toinen; oli kesä - aikaa ja INSPIRAATIOTA, eikä KOKEITA. Olen ollut ylihuono hoitaja mutta Jaska on ollut super. <3 Ei mulla v-maailmassa muita kun tammoja hoitsuina ole ollut niin Jaska oli kyllä kiva lisä. : ) Jenna luultavasti tietää että olen aika Shelyfani, joten minut löytää sieltä. Maksan toki kaikki maksut ja näin mutta Jaskapallon ja Fionan kanssa hommailun lopetan, tokihan me äffä (joo sul on uus lempinimi xD) nähään shelyssä/seppeleessä. Joo, pyörin toki seppeleessäkin.
Tämä viaeti oli odotettavissa mutta Catun lopettaessa inspiskin katosi. Sori guys, tulee ikävä ! <3

- Maissi

[Fiona]

Maiss// OUH! EI saa Maiss lopettaaa.. ;´( Me nähään joo, mutta tuu toki Jaskaakin katselemaan. Mää jatkan ja en oo lopettamassa : )

[Fiona]

19.12.09

''Joulu tekee taas tulojaan,
jo 19 päivä on,
ei Jaskaa mikään huoleta,
se joulua jo odottaa,
pitkän lahjalistan,
pukille lähettynyt,
vaikka kaikkea se ei,
saa, mutta toivoo,
kovasti.
Hoitajaansa odottaa,
se jouluillalliselle,
kauraa, porkkanaa,
kuivattu leipää,
se on asetellut hopea,
vadille!''

Varpusuossakin on kohta joulu! Kävelen tallille iloisena ja mutisen jotain itsekseni. Oli ihanaa taas nähdä Jaska. Harmillista, kun Maiss lopetti, mutta kai tästä selviää. Kaikki vastuu kerääntyy melkien yksin minulle, mutta se ei haittaa! Pidän Jaskasta niin paljon! Olen hoitanut sitä todella pitkään, jo Ronetten ajoilta ja haluan jatkaa, yksin. Haluan nyt saada viettää Jaskan kanssa erikoista laatuaikaa, kaksin. Tietenkin jos Saara päättää, että Jaskalle tulee nyt toinen hoitaja niin kai mun on se kestettävä. Mä silti rukoilen sen jaloissa, et se ei tee sitä!

Talli on pysynyt samana ihanana Varpusuona. Kuitenkin asioita on muuttunut. Yksi: Saara omistaa oikeastaan yksin koko paikan. Kaksi: Tallille on muuttanut uusia hevosia, esim. Iki ihana Ralla! Kolme: MÄ HOIDAN JASKAA NYT YKSIN!
Astun talliin. Tunnen oloni hieman ulkopuoliseksi. Kuin en koskaan olisi kuulunut tänne.. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja täyttää se mitä vaadittiin. Rako Jaskan hoitajuudessa. Kävelin päättäväisesti orin karsinalle ja vedin syvään henkeä. Kurkkasin karsinan oven yli ja huomaan ponin nuokkuvan takaseinustaa vasten. Avaan oven, mutta Jaska ei reagoi siihen mitenkään. Astun karsinan likaiselle alustalle. Karsinaa ei ole viellä selvästikään siivottu. Kävelen Jaskan luo ja lasken käteni sen selälle.
- Heippa, Jaska, sanon sille ja liutan käteni ponin kaulalle. Sen lihakset värähtää ja se luimistaa korviaan. Hampaat vilahtavat ja sen kääntää katseensa minuun. Silittelen edelleen sen kaulaa ja toivon, että ori muistaa minut. Annan käteni sille sen haistettavaksi. Toivon, että se ei käy kiinni ranteeseeni, mutta mitäs siittä sitten. Ori haistelee kättäni. Huomaan sen lihasten rentoutuvan ja korvien menevän pystympään. Se kääntää päätään ja katsoo suoraan minuun.

Tummat silmät tapittavat edelleen minua. Vedän käteni pois. Jaska ottaa yhden askeleen minua kohti ja hörähtää matalasti. Se selvästi muisti minut. Mikä helpotuksen tunne valtaa minut! Rapsutan sen päätä ja silitän silkkistä turpaa. Pari kyyneltä valuu poskelleni. Halaan ponia ja toivon, että voisimme olla yhdessä ikuisesti. Toivon myös, että ori ei kuole viellä piitkään aikaan, eikä sitä myydä. Jos Saara sen kuintenkin myy, saan hirveän hermo romahduksen ja sekoan varmaan täysin. Irrotan käteni orista ja lähden ulos karsinasta. Laitan oven kiinni, lukkoon ja otan kaikki kamppeeni. Jaska kävelee nopeasti ovelle ja laittaa päänsä karsinan oven yli. Poni hirnahtaa kimeästi.
- Joo joo, tuun kohta takas! Astelen päättäväisesti oleskelutilaan ja sullon kaikki tavarani kaappiin. Lähden sitten satulahuoneeseen ja otan Jaskan harjaämpärin ja toppaloimen. Toppaloimi painaa hirveästi ja joudun hieman sinnittelemään karsinalle saakka. Pistän tavarat maahan ja otan ämpäristä kovan harjan, jolla alan harjaamaan Jaskaa.

Heitän toppaloimen orin selkään ja kiinnitän kaikki remmit. Jaska pysyy paikallaan ja odottaa selvästi ulos pääsyä. Kiinnitän viellä riimunnarun riimuun ja avaan karsinan oven. Jaska kävelee vierelläni nostellen jalkoja korkealle. Se kävelee nopeasti ja energisesti, kuin joku nuori varsa. Joudun välillä hieman pysäyttelemään sit, että se ei lähtisi ihan omille teilleen.
Avaan tarhan portin ja menemme Jaskan kanssa sisään. Irrotan riimunnarun ja ori lähtee niiltäsijoiltaan laukkaamaan villisti lumeen. Lähtökuopan lumi pöllyää kasvoilleni ja suojaan niitä hanskoillani. Jaska vetää pari ilpukkia ja pysähty sitten tarhassa. Se katsoo minua ja kävelee metsäänpäin olevalle aidalle. Siihen se sitten jää katselemaan lintuja, jotka hyppivät läheisessä puskassa innoissaan.

Itse jouduin talliin töihin. Hain kottikärryt ja talikon ja alankin sitten heti töihin. Heittelen isoimmat paskakikkareet kärryihin ja märimpiä alusia. Kääntelen pohjaa nurinpäin ja etsin märkiä kohtia. Isoin märkä kohta on selvästi yksinurkka. Sinnekkö Jaska tekee aina hätänsä?
Kippaan lannat lantalaan ja vien tavarat paikoileen.
Pesen viellä ruokakupin ja vesiautomaatin.

Päätän tulla viellä ehkä ratsastamaan oria tänään, mutta viimeistään huomenna!

9HM! <3

[Fiona]

20.12.09 Selkään kapuaminen

'' Hieman epäluuloisesti,
Jaska katsoo,
kun selkään kapuan,
hieman peloissani,
mutta tottuneesti.
Jaska ei jaksa enään,
se lähtee eteenpäin,
vedän ohjista,
mutta myöhässä.
Muks, ja maassa ollaan!

Päivä oli taas kylmä. Mitä muutakaan. Hyppelin iloisesti tallille ja avasin ovet. Lämmin tuulahdus sekoitettuna hevosentuoksua ja heinänhajua tulvahtaa heti nenääni. Siemaisen sitä ihanaa tuoksua ja mietin miksi tästä ei voisi tehdä esim. hajuvesiä/tuokuspusseja? Myös lämmin ilma lämmittää kasvojani, jotka ovat ehkäpä umpijäässä. Astun talliin ja pistän ovet kiinni. Alan heti riisumaan päällimmäisiä vaatteita ja lähden pukuhuonetta kohti.
Vaihdan ratsastussaappaat jalkaani ja talliitakin hupparini päälle. Nappaan myös porkkanan, kypäräni, käsineeni ja raippani alas.
Tervehdin Saaraa, joka puuhailee loimivarastossa jotain. Otan mukaani Jaskan toppaloimen ja kaulapalan.

Tulen portaat alas ja huomaan Jaskan pään jo karsinanoven yli nostettuna. Hymyilen ja lähden karsinalle päin. Kurkkaan vieressä oleviin pesukarsinoihin, joista toinen näyttää olevan varattu. Sophie siinä pesee Rallaa.

Laitan loimen ja kaulapalan maahan hyvin taiteltuna, samoin kypäräni, hanskani ja raippani. Tallissa on sen verran lämmin, että täällä kelpaa olla ilman hanskoja.
Avaan karsinan oven ja Jaska katsoo minua tummilla silmillään.
- Heippa Jaska, sanon ja näytän sille porkkanaa. Ori kävelee pariaskelta lähemmäs ja käy kiinni porkkanaan. Annan sen sille ja otan itse riimunnarun karsinan ovesta ja kiinnitän sen Jaskan riimuun.
Talutan ponin ihan vieressä olevaan pesukarsinaan ja kiinnitän sen molemmilta puolilta tulevilla ketjuilla. Haen sitten Jaskan harjaämpärin ja alan harjaamaan ponia nopein vahvoin vedoin.

Pintelit olivat tukevasti Jaskan jaloissa ja katsoin viimein lopputulosta. Ori näytti mahtavalta! Otin sitten kypäräni ja hanskat. Puin ne päälleni ja nappasin raipan viellä käteeni. Irrotin Jaskan sitten ketjuista ja talutin pihalle.
Lunta tuli oikein mukavasti ja nousen orin selkään. Se lähtee liikkelle, kun annan sille pohjetta.
Suuntaamme maneesiin hieman harjoittelemaan.

Riisun varusteet ja vien ne satulahuoneeseen. Haen toppaloimen ja heitän sen ponin selkään. Kiinnitän soljet ja talutan Jaskan sitten tarhalle.
Avaan portin ja päästän orin vapaaksi. Se laukkaa Liekin luo ja ne alkavat temmeltää lumessa niin, että se pöllyää oikein kunnolla!

10hm

[Fiona]

28.12.19

Painon pohkeet Jaskan kylkiin ja ori nostaa laukan. Se laukkaa pehmeästi, mutta hieman laiskasti. Maiskutan hieman ja ori ottaa hieman vauhtia menoon. Nousen hieman satulasta ja annan Jaskan laukata. Se viilettää hirveää vauhtia, mutta ei selvästi pärjää Sirulle. Tamma kiitää ohitsemme Jenna selässään. Hän naurahtaa ja antaa lisää pohjetta suurelle hevoselle. Ärähdän ja näpäytän Jaskan lavaa raipalla. Se ottaa viellä lisää vauhtia menoonsa ja kulkeutuu Sirun rinnalle.
- Et tule voittamaan! Jenna ärisee minulle leikillä ja antaa Sirulle kuin vapaat ohjat.
- Sehän nähdään! Vastaan ja polkaisen Jaskaan viellä vauhtia. Ori viilettää melkein äärirajoilla vauhdin osuudelta, mutta en anna periksi. Lumi pöllyää molempien hevosten jälkeen ja taivaalta tuleva lumi taas piiskaa meitä toisesta suunnasta. Annan Jaskalle vapaat ohjat loppukiriin, mutta painan pohkeita vielläkin sen kylkiin. Ori ottaa pari mojovaa laukkaaskelta, mutta se ei riitä voittoon!

- Hieno kisa, Jenna nauraa ylpeänä ja taputtaa paikallaan seisovaa Sirua. Tamma nostaa päätään ja hirnahtaa kimeästi.
- Ja pöh, vastaan. - Tulen voittamaan sut viellä joskus! Naurahdan ja lähdemme kävelemään takaisin tallille.
- Harmi kun Maiss lopetti. Hän oli hyvää seuraa ja nyt joudunkin vastaamaan Jaskasta melkein yksin.
- Jep, mutta voinhan mää sille toisen hoitajan hommata! Jenna sanoo ja kannustaa Sirua ravaamaan. Teen samoin ja seuraan suurta tammaa.
- Ei, ei mielellään! Haluaisin viettää Jaskan kanssa omaa aikaa.. Kahdestaan! vastaan.

Heitän toppaloimen Jaskan selkään ja laitan viellä remmit kiinni. Kiinnitän riimunnarun riimuun ja talutan herran ulos ja tarhoille.
Avaan portin ja päästän Jaskan sisään. Irrotan riimunnarun ja ori laukkaa Liekin luo.
Jään seisomaan sankkaan lumisateeseen riimunnarukädessä. Katselen hevosia, kun ne telmivät lumessa. Lumi pöllyää niiden ympärillä hullunlailla ja en mieti hetkeäkään haluaisinko sitä. Ei kiitos!

Kippasin viimeisen lantalastin lantalaan ja kuljetin talikon ja kotikärryt omille paikoilleen. Huokaisin ja vedin hiussuortuvan taakse naamaltani. Hain kaikki kamppeeni ja hyvästelin Jennan.
- Joo tervetuloa uudestaan taas häviämään mulle ja Sirulle! Hän naurahtaa ja nostaa jalat pöydälle.
Avaan tallin oven sankkaan lumipyryyn. Miten hevoset kestää olla tälläsessä? Avaan poikakaverini auton oven ja tulen nopeasti autoon. Tai autoon ja autoon. Punaiseen mopoautoon. laitan oven kiireisesti kiinni ja huokaisen. Poikaystäväni katsoo minua ja antaa suukon poskelleni. Sitten hän painaakin kaasua ja lähdemme pois talliltapäin.

11hm

[Fiona]

13.1.09

13 päivä! Harmi vaan, ettei perjantai oo. Pah, olisin sillo jääny kotii nyhjöttää. Pelkuri! Mutta nyt kun ei kuitenkaan ollut Perjantai voin siis olla iiiihan rauhassa! Ja tässä sitä ollaan, Varpusuossa niinkuun yleensä, tai yleensä ja yleensä. Talli on ollut jotenkin autiona, mutta hevoset on sentään ihan hyvässä reilassa. Seisoskelen keskellä tallia kuunnellen. Ei, ei mitään ääntä, kopinaa, edes kissan maukumista. Talli oli siis tyhjillään. Pah, edes hevoset ei oo sisällä. Kävelen hoitajien kaapeille ja tungen kaikki tavarani sinne.
- Hmm, noitten hevostenhan olis pitäny olla sisällä jo pari tuntii sitten! naurahdan ja totean, että asia on todella näin. Lukitsen oven varmuuden vuoksi, vaikka tallilla ei ole ketään. Nappaan yhden riimunnarun satulahuoneen seinältä ja lähdenkin sitten hakemaan jokaisen hevosen sisään. Myös yksityiset olisi varmaan pakko tuoda.

Ilma oli kirkas ja erityisesti pirteä. Oli hyvä, että lunta ei tullut lisää. Nytkin sitä oli melkein polviin. Saappaani tulvivat jo kylmästä lumesta. Ärisin ja kahlasin itseni lumen läpi.
Ensimmäisellä tarhalle helpotukseksi hevoset norkuivat jo portilla.
- Perse! sanoin, kun tajusin, että minulla oli vain yksi riimunnaru mukanani. Kyykistyin parhaani mukaan ja kaivoin portin vieressä olevaa lunta. Kohta minulle pilkottikin se mitä tarvitsin. Kaksi riimunnarua! Avasin portin ja kiinnitin kolmelle hevoselle narut. Lähdimme sitten tarpomaan kohti tallia. Se oli yllättävän raskasta minulle ja kun jouduin tekemään tätä aikas monta kertaa. Onneksi sain tuotua kolme hevosta samaan aikaan, paitsi orien kohdalla. Yksi per henkilö! Se luki jopa turvallisuus syistä säännöissä.

hakeuduin tuolille ja istuin siihen. Olin sulkenut suuret tallinovet ja huokaisin syvään lämpimämmästä ilmasta. Saappaani olivat vielläkin täynnä lunta, mutta oli tehtävä jotain muuta ennen omien tarpeiden tyydyttämistä. Hevosille pitää antaa hieman sapuskaa.
Kannoin jokaiselle hevoselle erikseen ruokaohjeiden mukaisesti ruokaa. Nyt ne rouskuttelivatkin tyytyväisenä heiniään. Laitoin myös parille hevoselle kevyet loimet.
Istuin taas tuolille ja riisuin saappaat. Sipsuttelin sitten villasukillani tallin oville, avasin ne raolleen ja tyhjensin kenkäni.

Taputtelin Jaskaa. Se seisoskeli käytävällä kiinni rauhassa ja tutkiskeli muita hevosia karsinoissaan katseellaan. Silitin sen silkkistä kaulaa ja huokaisin. Että oli ihanaa olla juuri tälläisen hevosen hoitaja, vaikka talli oli pullollaan upeita hevosia. Lihaksikasta täysiveristä ja ponia. Kurottauduin Jaskan korvalle ja kuiskasin sille:
'' Emme tule koskaan eroontumaan. Minä lupaan!''

12hM

[Fiona]

4.5.10 Onko Varpusuo kuollut?

Ilma oli jo lämmennyt ja olin vaihtanut vaatetuksen huppariin ja ruskeisiin kesäratsastushousuihini. Kävelen avoimeen talliin, jossa pari hevosta on Jennan ja Saaran hoidettavana.

- Moikka moi, sanon ja lasken tavarani alas tarkkaillen ilmoitustaulua.

Naisten ilmeet kirkastuvat.

- Hei Fiona! Jaska on tarhassa ulkona, Saara sanoo.

Nyökkään ja otan riimunnarun yhden karsinan ovesta.
Kävelen tarhalle ja kutsun Jaskaa. Liekki ravaa hyvän tuulisena luokseni. Taputan liinakkoa. Huudan uudestaan Jaskaa. Nyt ori laukkaa luokseni harja tuulessa vipattaen.

- Tuleppas kulta, sanon ja kiinnitän riimunnarun ponin riimuun.

Ori seuraa minua vastaan pistämättä. Se kulkee pää ylväästi ylhäällä ja katselee muita hevosia.

JATKUUU