Post by Ros on Aug 3, 2009 12:45:29 GMT 2
Lähdetään yhdessä torstaina tutustumaan Varpusuon maastoihin. Luvassa rento tunti, joka pääasiassa käynnissä ja ravissa, mutta toki yksi laukkapätkäkin mahtuu mukaan. Tunnin ois tarkotus soveltua kaiken tasoisille ratsastajille, tosin ihan emme sentään ala taluttajia kiusaamaan näillä helteillä.
Hevostoiveensa saa esittää, en ala nyt nipottamaan, enkä oikeastaan edes jaksa alkaa arpomaan kullekkin sopivaa hevosta.
Osallistujat
- Ros. - Kalla (vetäjä)
- Iina - Henna
- Jasu - Mandi $
- Maiss - Sore
- wikke - Välkky $
- Fiona - Jaska
- Kata - Blackie $
JOKAINEN maksaa tunnin sitten omalla pienellä tarinalla tai sitten kuvalla.
TARINA!
Kalla korkahti ja lähti steppaamaan hermotuneena, kun nousin sen selkään. Hyssyttelin tammaa samalla kun kiskoin jalustimia sopiviksi ja katselin sivusilmällä että kaikki muutkin olivat selässä. Kata oli päässyt vaivatta suuren puoliverisen selkään samoin myös Jasu, Maiss, Wikke ja kata istuivat tukevasti satuloissa. Vain Fiona ja Jaksa kävivät pientä taistelua siitä tuleeko hevosen seistä paikallaan samalla kun ratsastaja säätää jalustimia.
- Onks kaikilla jalustimet niin etä voi nousta kevyeen istuntaan?!, kajautin ja sain tammani sävähtämään allani. Muut vetivät henkeä mutta alkoivat kukin vuorollaan nyökkäillä.
- Selvä.. Sitten jonoon Kallan taakse. Järjestys on Mandi, Välkky, Henna, Sore, Jaska ja Blackie!
Katselin kuinka suokkimamma-arsenaali järjestäytyi taakseni. Jaska tempoili hiukan vastaan, mutta Fiona sai sen pideltyä hienosti. Myös Kata ohjasi ratsunsa taakse.
- No niin, käynnissä menoksi!
Lähdimme matkaan. Takaani kuului vain rauhallista kavioiden rahinaa hiekalla, joten saatoin keskittyä pieneen ja säväkkään tammaani vähän paremmin. Turvallisuus syistä olin myös jakanut tammat ja orit yhden ruunan avulla ryhmiinsä, ettei tulisi mitään turhia kahakoita.
Tarhojen ohitse päästyämme lähdimme seuraamaan hiekkajärveä kohti vievää tietä. Takaani kuului tömäyt ja Fionan jupinaa joten oletin Jaskan pukittaneen, sillä sitä selvästi kiinnosti Soren edellä kulkevat tammat.
Noin kilometrin jälkeen saavuimme rannalle.
- Kahlataan vähän matkaa tota rantaviivaa, kenenkään hevonenhan EI sitten lähde uimaan okei?
Kuului myöntäviä lausahduksia joten kurvasi tammallani veteen. Kalla tarpoi lähes vatsaan asti ulottuvassa vedessä ja yritti kovasti viedä minua syvemmälle.
- Nyt ei kuule tyttö uida tänään jooko.., rauhoittelin Kallaa.
Käännyin satulassa. Mandi kulki kuin viilipytty, samoin Välkky, Hennaa tuntui vesi vetävän puoleensa, mutta Iina piti sen hienosti kurissa. Sore taas näytti lopen kyllästyneeltä tarpomaan vedessä ja sitä tuntui lähinnä ranta vetävän puoleensa. Jaska tuli vedessä kuin alligaattori. Satula oli vielä kuovilla, mutta Fiona kuului kiroavan märkiä kenkiään. Jaska porskutti vedessä, eikä sen maha edes hiponut pintaa.
Kun nousimme vedestä suuntasin aiemmin tarkastamalleni pikkutielle.
- Ravataan!!
Painoi pohkeet Kallan kylkiin ja se ampaisi matkaan. Jouduin pidättämään sitä kunnolla että muut pysyisivät sen takana eikä tulisi myöskään kisoja. Takaani kuului tasainen kavioiden rummutus.
Kun olimme ravanneet jonkun matkaa niin pyysin ratsukot käyntiin. Samaan aikaan kuului vihainen kiljahdus ja jonkun tytön älähdys.
- SEIS!
Pyörsin Kallan ympäri. Jaska möllötti turva Soren häntäjouhissa ja Blackie seisoi puoliksi lepikossa..
- Mitä ihmettä?, kysyin.
- Tää ei oikeen pysähtyn.., Fiona aloitti..
- Ja sit Sore suuttu kun Jaska tuli päin ja melkeen potkas ja sit viel Blackie pelästy ja ponkas mettään.. , Kata jatkoi.
- Kaikki kuitenkin nyt hyvin?
- Joo, kuului yhdessä kuorossa.
- Parempi että tänään ei laukata. Hevoset on sen verran villeinä maastossa kun on viileempää.., sanoin ja kuulin pettyneitä huokauksia.
Matka jatkui käynnissä. Rentouduin vähän jo Kallan selässä ja tammakin kulki nätisti. Taputin sen kaulaa ja kiittelin sitä vuolaasti hienosta käytöksestä.
Otimme vielä muutamat ravipätkät loppuun ennenkuin Varpusuo jo häämötti. Vilkaisin kelloani. 55min mennyt. Olin siis arvoinut aika hyvin. Ratsastajat liukuivat alas selästä ja taputtivat ratsujaan.
- Kiitos kaikille, en tosin ihan kaikkien nimiä vielä muista joten saattoi jäädä joku huomioimatta jossain yhteydessä mutta toivottavasti tutustutaan paremmin ja päästään uudestaan paremmalle lenkille.., kiittelin tuntilaisiani.
Hevostoiveensa saa esittää, en ala nyt nipottamaan, enkä oikeastaan edes jaksa alkaa arpomaan kullekkin sopivaa hevosta.
Osallistujat
- Ros. - Kalla (vetäjä)
- Iina - Henna
- Jasu - Mandi $
- Maiss - Sore
- wikke - Välkky $
- Fiona - Jaska
- Kata - Blackie $
JOKAINEN maksaa tunnin sitten omalla pienellä tarinalla tai sitten kuvalla.
TARINA!
Kalla korkahti ja lähti steppaamaan hermotuneena, kun nousin sen selkään. Hyssyttelin tammaa samalla kun kiskoin jalustimia sopiviksi ja katselin sivusilmällä että kaikki muutkin olivat selässä. Kata oli päässyt vaivatta suuren puoliverisen selkään samoin myös Jasu, Maiss, Wikke ja kata istuivat tukevasti satuloissa. Vain Fiona ja Jaksa kävivät pientä taistelua siitä tuleeko hevosen seistä paikallaan samalla kun ratsastaja säätää jalustimia.
- Onks kaikilla jalustimet niin etä voi nousta kevyeen istuntaan?!, kajautin ja sain tammani sävähtämään allani. Muut vetivät henkeä mutta alkoivat kukin vuorollaan nyökkäillä.
- Selvä.. Sitten jonoon Kallan taakse. Järjestys on Mandi, Välkky, Henna, Sore, Jaska ja Blackie!
Katselin kuinka suokkimamma-arsenaali järjestäytyi taakseni. Jaska tempoili hiukan vastaan, mutta Fiona sai sen pideltyä hienosti. Myös Kata ohjasi ratsunsa taakse.
- No niin, käynnissä menoksi!
Lähdimme matkaan. Takaani kuului vain rauhallista kavioiden rahinaa hiekalla, joten saatoin keskittyä pieneen ja säväkkään tammaani vähän paremmin. Turvallisuus syistä olin myös jakanut tammat ja orit yhden ruunan avulla ryhmiinsä, ettei tulisi mitään turhia kahakoita.
Tarhojen ohitse päästyämme lähdimme seuraamaan hiekkajärveä kohti vievää tietä. Takaani kuului tömäyt ja Fionan jupinaa joten oletin Jaskan pukittaneen, sillä sitä selvästi kiinnosti Soren edellä kulkevat tammat.
Noin kilometrin jälkeen saavuimme rannalle.
- Kahlataan vähän matkaa tota rantaviivaa, kenenkään hevonenhan EI sitten lähde uimaan okei?
Kuului myöntäviä lausahduksia joten kurvasi tammallani veteen. Kalla tarpoi lähes vatsaan asti ulottuvassa vedessä ja yritti kovasti viedä minua syvemmälle.
- Nyt ei kuule tyttö uida tänään jooko.., rauhoittelin Kallaa.
Käännyin satulassa. Mandi kulki kuin viilipytty, samoin Välkky, Hennaa tuntui vesi vetävän puoleensa, mutta Iina piti sen hienosti kurissa. Sore taas näytti lopen kyllästyneeltä tarpomaan vedessä ja sitä tuntui lähinnä ranta vetävän puoleensa. Jaska tuli vedessä kuin alligaattori. Satula oli vielä kuovilla, mutta Fiona kuului kiroavan märkiä kenkiään. Jaska porskutti vedessä, eikä sen maha edes hiponut pintaa.
Kun nousimme vedestä suuntasin aiemmin tarkastamalleni pikkutielle.
- Ravataan!!
Painoi pohkeet Kallan kylkiin ja se ampaisi matkaan. Jouduin pidättämään sitä kunnolla että muut pysyisivät sen takana eikä tulisi myöskään kisoja. Takaani kuului tasainen kavioiden rummutus.
Kun olimme ravanneet jonkun matkaa niin pyysin ratsukot käyntiin. Samaan aikaan kuului vihainen kiljahdus ja jonkun tytön älähdys.
- SEIS!
Pyörsin Kallan ympäri. Jaska möllötti turva Soren häntäjouhissa ja Blackie seisoi puoliksi lepikossa..
- Mitä ihmettä?, kysyin.
- Tää ei oikeen pysähtyn.., Fiona aloitti..
- Ja sit Sore suuttu kun Jaska tuli päin ja melkeen potkas ja sit viel Blackie pelästy ja ponkas mettään.. , Kata jatkoi.
- Kaikki kuitenkin nyt hyvin?
- Joo, kuului yhdessä kuorossa.
- Parempi että tänään ei laukata. Hevoset on sen verran villeinä maastossa kun on viileempää.., sanoin ja kuulin pettyneitä huokauksia.
Matka jatkui käynnissä. Rentouduin vähän jo Kallan selässä ja tammakin kulki nätisti. Taputin sen kaulaa ja kiittelin sitä vuolaasti hienosta käytöksestä.
Otimme vielä muutamat ravipätkät loppuun ennenkuin Varpusuo jo häämötti. Vilkaisin kelloani. 55min mennyt. Olin siis arvoinut aika hyvin. Ratsastajat liukuivat alas selästä ja taputtivat ratsujaan.
- Kiitos kaikille, en tosin ihan kaikkien nimiä vielä muista joten saattoi jäädä joku huomioimatta jossain yhteydessä mutta toivottavasti tutustutaan paremmin ja päästään uudestaan paremmalle lenkille.., kiittelin tuntilaisiani.
