Ratsutan, piste.Eli Jennan kanssa sovittiin, että ratsutan nykyään Sorea. (:Perhoset lentelivät vatsassani, kun avasin jäisen Varpusuon oven. Vedin kaulahuivia paremmin kaulani, ja ennen kaikkea kurkkuni suojaksi. Yskin.
Kävelin hiljaisessa tallissa yksityishevosten puolelle. Tedi kopautti etukaviollaan karsinan ovea ja pärskähti vaativasti.
" Sori, en tullu sua kattomaan ", hymyilin pienelle ponille. Karoliina oli saanut ihanan hoitohevosen, ja Nana hyvän ratsun.
Etsin Soren karsinaa. Kun löysin sen, petyin. Ruuna ei ollutkaan karsinassaan. Joutuisin takaisin jäätävään ilmaan hakemaan Soren tarhasta. Mutta onneksi ratsastaessa tulee aina lämmin.
Uhrauduin kylmään syysilmaan riimunnaru kädessäni. Sore kaapi kaviollaan huurteen alta jotain syötävää.
" Sori kulta, talvi tulee ja ruuat katoaa ", mutisin suomenpienhevoselle. Se nosti päänsä minua kohti ja yllättyi. Se käveli minua kohti uteliaana, sillä olin sille varmasti todella vieras.
Avasin tarhan portin, ja nappasin heti ruunasta kiinni riimuistaan ja laitoin narkin kiinni.
" Ratsastamaan ", hymyilin voitonriemuisesti ruunalle, joka pyöritteli korviaan.
Otin Sorelta sadeloimen pois tallissa. Hetki sitten oli satanut räntää, ja aamutallin tekijä oli laittanut Sorelle sadeloimen.
Harjasin ruunaa ensin kumisualla, sitten pölyharjalla ja myöhemmin kovalla harjalla, ja viimeiseksi pehmeällä. Putsasin myös laiskoittelevan Soren kaviot, jotka puhdistuivat pienen kränän jälkeen ihan hyvin.
Hain satulahuoneesta Soren satulan ja suitset. Satulahuopa oli aika kärsineen näköinen, joten vaihdoin sen nopeasti beigeen ja palasin sitten ratsutettavani luo.
Sore pärskähti väsyneenä tajutessaan satulan käsilläni. Nostin sen suomenpienhevosen selkään ja suoristin satulahuovan. Tiputin satulavyön alas satulan päältä ja nappasin sen kiinni alhaalta. Vein sen solkien luo, ja kiristin neljänteen. Kiristin vielä toiselta puolelta kolmanteen.
Laitoin seuraavaksi Soren riimun roikkumaan karsinan oven eteen. Otin suitset. Laitoin ohjat kaulalle ja otin hyvän otteen Soren päästä. Tarjosin kuolaimia ja kutittelin sitä suusta. Sore aukaisi hienosti suun ja sujautin niskaremmin korvien taakse. Suoristin kaikki hihnat ja laitoin turpa- ja leukahihnat kiinni. Taputin ruunaa kaulalle.
" Hieno Sore. "
Kun minullakin oli kypärä päässä ja turvaliivi painoi hartioitani, lähdimme maneesia päin. Sore käveli painavin askelein eteenpäin kuunnellen pienten lintujen rääkymistä ja tuulta, joka kahisutti pensaita ja puita.
" Äh, tule nyt! " murisin Sorelle, joka pysähtyi paikoilleen kuuntelemaan kahisevia lehtiä pyöritellen silmiään. Nykäisin ohjista, ja vastenmielisesti Sore lähti laahustamaan perässäni.
Maneesissa laskin jalustimet alas ja kiristin vielä vähän satulavyötä. Sitten laitoin jalkani jalustimeen ja heilautin toisen jalan Soren satulan yli. Siinä sitä sitten istuttiin, Soren selässä.
Annoin Soren kulkea eteenpäin. Sillä oli pitkät askeleet, ja tahdissa oli helppo pysyä. Sorella oli kiire tänään, vaikka se kulkikin pää alhaalla pitkine ohjineen. Häntä heilahti aina, kun annoin pohjetta.
Hetken käveltyämme keräsin ohjat käsiini tuntumalle. Sore nosti päänsä ja alkoi kuuntelemaan apujani. Aloitimme pysähdyksillä ja peruutuksilla. Tein puolipidätteitä ennen kuin pysäytin Soren. Kun pysäytin, Sore heilautti päätään ja pamautti etujalkansa alas.
" Lopeta ", murahdin päättäväisesti. Laskin viiteen, ja sen jälkeen jatkoimme reippaassa käynnissä. Valmistelin taas ennen peruutusta. Sore peruutti vastentahtoisesti, mutta toistamalla tehtävää ruuna alkoi lämmetä ohjalle ja peruuttikin paremmin. Kehuin sitä, ja kun maltilliset pysähdykset ja sujuvat peruutukset menivät mainiosti, jatkoimme kevyessä ravissa.
Kevensin ulkojalan mukaan. Käänsin voltille aina silloin tällöin ja muutama avotaivutuskin tuli tehtyä. Kun Sore oli mukavasti kuulolla kuolaimella ja muodossa, vaihdoimme suunnan lävistäjän kautta. Vaihdoin kevennyksenkin. Tein myös tähän suuntaan Soren kanssa avotaivutuksia ja voltteja.
Annoin Soren kävellä hetken pitkin ohjin, kun olimme juosseet maneesin ympäri monen monta kertaa tehden voltteja ja avotaivutuksia. Suunnittelin laukkatyötä. Vastalaukkaa keski- tai pääty-ympyrällä, temmonlisäyksiä. Voisi toimia, ainakin näin ekaksi kerraksi Soren selässä.
Pian otinkin jo ohjat käsiini ja vaihdoin jälleen suunnan. Valmistelin laukannoston, annoin laukka-avut ja nojasin taaksepäin. Sore nosti keinuvan, liitävän ja mielestäni ihanan laukan, joka vei nopeasti jo pitkän sivun loppuun, pian lyhyelle sivulle ja jälleen seuraavalle pitkälle sivulle. Ehdin jo hieman hymyillä, ennen kuin jäimme pääty-ympyrälle laukkaamaan. Siirsin Soren raviin, ja valmistelin vastalaukkaa. Ei, nosti oikean. Takaisin raviin. Valmistelin jälleen "väärän" laukan, ja Sore nosti sen, tietysti ihmetellen. Sore laukkasi puoli ympyrää vastalaukassa, sitten se pudotti raviin. Päätin kokeilla vielä muutaman kerran vastalaukkaa, ja pieniä pätkiä Sore suostui laukkaamaan.
Ohjasin Soren oikeassa (siis vasen tai oikea, ihan sama, mutta ei ainakaan väärä) laukassa pois ympyrältä. Yritin saada lisää tempoa Soren laukkaan, ja kun ruuna ymmärsi tavoitteeni, se lähti pitkääkin pidemmällä laukka-askeleella menemään.
Onnistuneiden temmonlisäyksien jälkeen siirsin Soren raviin, ravasimme kierroksen, ja sitten siirsin käyntiin. Annoin Sorelle pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle.
Käänsin Soren kaartoon ja laskeuduin selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysensin satulavyötä. Lähdimme tallille, jossa Sorea odottaisi iso, iso heinäannos!
~ Sophie ja Sore
