Tedin hoitovihko

[Siiri]

Enchated GB
''Tedi''

• Siirin oma yksityinen
  
• Hoitajaa/ratsuttajaa harkitaan
  

hoitajalle:

• ratsataessa: musta perussatula ja mustat perusuitset alaturpiksella
  
• esteillä: vatsapanssari, etusiin suojat ja bootsit
  
• karsinassa: jos palelee, fleeceloimi päälle ja märkänä tummansininen vohveliloimi selkään
  
• tarhatessa: riimu päähän tarhassa, sateella heijastin-sadeloimi ja pakkasella villa- tai toppaloimi
  
• tarhaan aamuruoan jälkeen ja haetaan sisälle ennen päiväruokaa, vien itse/ hoitaja vie jälkeen kun olen/hän on käynyt ratsastamassa, iltaruoalle ja yöksi sisälle
  
  
• varusteet löytyvät satulahuoneesta, muut hoitovälineet tedin omasta kaapista
  
• otetaan sisälle syömään ja yöksi ellei toisin mainita
  

ilta- ja aamutallin tekijöille, henkilökunnalle:

• lääkitetään samalla kun muutkin tuntsarit
  
• otataan sisälle syömään ja yöksi ellei toisin mainita
  
• tarhaan aamuruoan jälkeen ja haetaan sisälle ennen päiväruokaa, vien itse/ hoitaja vie jälkeen kun olen/hän on käynyt ratsastamassa, iltaruoalle ja yöksi sisälle
  
• hoitaja saattaa myös huolehtia sisälle tuonnista ja ulos viennistä
  

[Karoliina]

14.10.09. Tuiskutukka

Aivan kuin katujyrä olisi ajanut ylitseni, niin väsynyt ja viluinen olin. Haukottelin syvään ja koitin peittää väsymystäni. Kai se sitten paistaisi läpi, ajattelin rauhallisesti. Eilisyö oli ollut yhtä lukemista, minkä sille voi jos unohtaa matikankokeen ja rupeaa vasta puoli kymmeneltä muistamaan sen. Pah, ei kaikki ole hyvämuistisia. Pitkästä aikaa kuljin Varpusuolle johtavaa tienpätkää. Olin hengaillut sielä jo etukäteen, vaikkei Mick vielä asunutkaan siellä. Sitten Siiri oli hakenut Tedi-pojulle hoitajaa ja minun oli ollut aivan pakko tarttua tilaisuuteen. Löin käteni yhteen ja puhalsin keuhkoni tyhjiksi. Hengitykseni huurusi hetken, ennen kuin se hävisi näkyvistä. Kasvoillani lepäsi koko ajan tyytyväinen hymy, vaikka olin aivan puhkipoikki.

Siinä se nyt oli. Varpusuon idyllinen maisema, jossa silmä lepäsi. Henkäisin kuuluvasti ja päästin älähdyksen. Vaikka olinkin muutaman kerran täällä hengaillut, näytti paikka vielä hienommalta. Ehkä sen takia, että se oli saanut syksyisen värimaailman ja alkutalven huurut maahan. tepastelin tallipihan poikki tallin ovelle, jonka nykäisin tuttuun tyyliini auki. Punaiset hiukseni heilahtivat vasemmalle olalleni ja tupsupipo oli vähällä tipahtaa maahan. Korjasin huitaisulla sen asentoa ja li'uin vaivihkaa sisälle.

- Moroo, mitäs pimatsu!, kuului miesääni jostakin kaukaa. Vilkaisin äänen suuntaan ja näin minua hiukan vanhemman pojan, joka nojaili luudanvarteen laiskasti. Kukas helvetti se oli? Muistini rupesi pikkuhiljaa valaistumaan, kun tuijotin jätkää hetken aikaa hämilläni. Ai niin, nyt muistin! Tommi, Varpusuon oma monitoimimies, joka näköjään oli luudan varressa kiinni. Kohotin kulmiani ja päästin tyrskähdyksen. Se oli ivallinen.

- Mitäs itse roikut luudanvarressa, eihän se sun hommaa oo?, paukautin Tommille. Mies pudisteli kätensä reisiin ja jatkoi luutansa kanssa puuhailua.
- Arvaa vaan, nytkin voisin olla vaikka kaupungilla naurattamassa naisia, mutta Saara päätti, että voisin vähän hommailla tallitöiden parissa, minua vanhempi henkilö murahti. Hymähdin tyytyväisenä vastaukseen ja kävelin ovelta tuttua reittiä oleskeluhuoneen portaille. Rupesin iloisesti viehellellen kapuamaan natisevia puuportaita ylös ja kuulin heleää naurua ja puheensorinaa.

Änkesin tapani mukaan oleskeluhuoneen hilpeään menoon ja lösähdin hetkeksi istumaan vanhalle sohvalle. Lattialla istuva Jokeri vilkaisi minua hevoshullunsa takaa ja väläytti hymynsä. Vastasin reippaasti takaisin ja vetäisin piponi pois päästä. Kuuntelin hetken keskustelua ja koitin pysyä kärryillä. Yht'äkkiä Tedin omistaja Siiri ponkaisi pöydän ääressä pelailevien joukosta luokseni ja tervehti.

- Tediäkö tulit tervehtimään?, minua nuorempi tyttö kysyi hymyillen.
- Juu, päätin tulla morjestelemaan jätkää, naurahdin. Siiri istuutui vierelleni ja siemaisi lasistaan sielä olevaa juomaa.
- Voin näyttää sulle missä Tedin karsina ja poika itse on, jos käy?, Siiri sanoi nopeasti, kun olin jäänyt tuijottelemaan muuta porukkaa.
- Hää?, kysyin tietämättömästi. Siiri naurahti ja selvensi asiaa. Nyökkäsin hiukan nolona.

Juotuaan kaakaoksi tunnistamani juotavan alas kurkustaan, Siiri johdatti minut poninsa karsinalle. Se oli puhdas ja tuoksui puhtaalle purulle. Tyttö oli näköjään ollut ahkera ja siivoillut poninsa kodin puhtaaksi. Sanaakaan sanomatta Siiri poimi riimunnarun karsinan ovessa olevasta koukusta ja lähti kulkemaan käytävää pitkin tallin ovelle. Puolijuoksua kipitin neidon perässä ja poistuimme yhdessä kirpeään syysilmaan.

- Tedi-poika, tule tänne näin, Siiri kutsui suojattiaan luokseen. Kimo poniherra kurkkasi tuuhean otsatukkansa alta ja ravasi höristen paikalle. Nuorempi tyttö hymyili leveästi ja taputti ruunaa kaulalle. Sitten tämä naksautti riimunnarun kirkkaansiniseen riimuun ja ojensi narun minulle.

- Taluta sä Tedi talliin, niin katotaan miten teillä rupeaa sujumaan, ruskeahiuksinen neitokainen naurahti ja vastasin nyökkäyksellä takaisin. Siinä se nyt seisoi. Aksusta hiukan pienempi, vaalea poniruuna jolta ikää löytyi noin 17-vuotta. Welsh rotuinen myös, aah. Hymyilin leveästi uudelle hoidokilleni ja lumouduin sen suuriin, viehättäviin ponimaisiin silmiin.

- Tuutteko te, vai jäättekö sinne?, Siiri huikkasi takaatamme.
- Mennäänkö sisälle?, naurahdin Tedille ja talutin sen ulos portista. Tästä se alkaisi, uuden hoitohevosen puunaus ja mutaiset syyskelit.

Anteeksi tönkkö laatu, en oikeen osaa tällä hetkellä kirjoittaa xD 1HM

Siiri: Loistava tarina! Tykkään todella sun tavasta kirjoittaa. Tällä hetkellä oon todella tyytyväinen siihen, että valitsin juuri sinut Tedin hoitajaksi. (: Vielä voit pari kertaa ihan vaan hoidella ja sitten saat jo mun puolesta nousta selkään. Laitan asiaa koskevaa infoo myöhemmin lisää.

[Karoliina]

01.12.09. Aina ei tarvitse tanssia ruusuilla

Loimitettu, paksun talvikarvan kasvattanut poni seisoi riimunnarussa vierelläni. Tedin pää roikkui velttona ja haluttomana kohti maata. Minä taas vuorostani tuijotin hiekkatielle päin, josko ponin omistaja vihdoin saapuisi. Siirin oli määrä ratsastaa tänään Tedillä kentällä, jollei se olisi kovinkaan liukas. Heräsin ajatuksistani, kun joku pärskähti äänekkäästi. Tedi katsoi vuorostaan taaemmas tarhoille, jossa muutamat hevoset riehuivat terhakkoina. Levitin kasvoilleni pienen hymynpoikasen, joka katosi sen sileän tien. Samassa auto kaarsi Varpusuon tallipihaan ja pysähtyi hurisemaan.

- Siiri tuli, huokaisin hiljaa ja lähdin poni vierelläni kulkemaan tytön luokse. Neito nousi ulos autosta leveä hymy kasvoillaan ja moikkasi minua ja poniaan. Tedi hörähti syvän matalasti Siirille, jolta tämä sai pienet rapsuttelut.

- Kehtaatko laittaa Tedin kuntoon, kun käyn vaihtamassa vaatteet ylhäällä?, Siiri kysyi, katsoen minua suoraan silmiin. Naurahdin ja hyväksyin tehtäväni. Hipsimme yhtä matkaa talliin, jossa tiemme erkanivat.

Tedin silmät lurpahtelivat vääjäämättä kokoajan, kun harjasin poniherraa. Valkoinen talvikarva pöllysi ilmassa ja sai minut aivastelemaan tai yksimään vähän väliä. Lopulta ponista ei löytynyt enään yhtän kerrosta pölyä saati irtonaista talvikarvaa. Nostin vieressä olevan satulan käsiini, suoristin satulahuovan ja laskin sen Tedin selkään. Welsh heräsi ja vilkaisi kysyvästi unisilla silmillään minua otsaharjansa takaa. Asettelin satulan oikealle paikalle ja vedin vyön kiinni. Tedin korvat kääntyilivät hiljakseen eri suuntiin ja poni huokaisi syvään. 'Töitä, ettekö päästä ikävanhusta levolle?', se taisi ajatella. Naurahdin yksinäni omalle ajatukselleni ja kaappasin suitset kouraani. Rupesin väkertelemään niitä vihellyksen kera Tedin päälle.

Pyöreä takamus keinahteli laiskasti edessäni, kun Siiri talutti Tediä kohti kenttää ja sen lumista pohjaa. Tedi oli aika tuhdissa kunnossa, muuta ei voinut sanoa. Poni oli syönyt itsensä täyteen joka päivä ja lihonut varmasti kymmenen ylimääräistä kiloa. Eleettömänä laskeuduin kentän aidalle ja jäin seuraamaan ratsukon puuhia. Siiri kampesi itsensä ponin selkään, kiristi vyön ja laski jalustimet. Sitten niiden lyhennys ja poni uralle. Tilanne oli kovin jännittävä, Tedi oli ollut suitsien laitossa aika vekkulimainen, joten saa nähdä, kuinka kävisi.

Valkoinen poni ja ruskeahiuksinen tyttö kiisivät kovaa vauhtia ohitseni. Tedi koitti nopeuttaa villiä laukkaansa, mutta Siiri jarrutti parhaansa mukaan. lopulta Welshin oli pakko alistua ja jarruttaa itsensä raviin. Kuolavana valui ponin suupieliä pitkin ja Siirin pompinta sai minut hymyilemään. Ohitettuaan minut monta kertaa, loin jokaisella hetkellä Siiriin säälivän ilmeen. Tyttö kuitenkin viestitti takaisin 'että odota vaan, kun sä nouset tänne'. Hymyilin puoliksi itselleni, puoliksi ajatukselle.

- Aikamoinen ruutitynnyri, sanoin hetken kuluttua, kun ratsukko kulki reipasta käyntiä uralle.
- Jep, aika vauhdikas tänään, virtaa piisaa, tyttö naurahti. Valitettavasti Siiri oli rentoutunut turhan paljon ja Tedi koki tilaisuuden tulleen. Poni kaahasi itsensä raviin ja pukitti tyttöparan alas selästä. Istuin aidalla vain suu auki ja silmät tursuten ulos päästä. Lopulta tajusin loikata alas aidalta ja kiirehtiä maassa kyyhöttävän Siirin luokse.

- Kaikki kunnossa, nappaa Tedi kiinni, ruskeahiuksinen tyttö vastasi ilmaa haukkoen. Kiirehdin käskystä pyydystämään paholaisponia, joka riemusta kirmasi pitkin uraa. Asetuin ponin eteen ja sain sen pysähtymään juuri sopivasti.

- Hyi sinua, murahdin sille vihaiseen sävyyn ja tartuin ohjista. Siiri könysi pystyyn ja löntysti luoksemme. Tyttö sanoi pari valittua sanaa ja nousi takaisin selkään. Minä purjehdin takaisin aidalle ja jäin sinne kyyhöttämään, hyräillen erästä laulua.

ja elämä on kuin elokuvaa
prinsessa prinssin lopulta saa
tiara ja kangasta valkeaa
suru ja murhe unohtuu
rakkaus on suurempi kuin muu
kaikki tietävät sen ja uskovat

2HM