Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Sept 14, 2009 16:04:07 GMT 2
Ei pakolla
Hymyilin, keikuin hoitajien huoneen tuolilla. Nana ja Kata lukivat uppoutuneena Hevoshullua ja Karoliina selaili äikänkirjaansa. " Hitto, mistä mä voin tietää et mikä on objekti ja subjekti ja predikaatti ja - voi vi**u! " Karoliina murisi. Virnistäen liikuin tämän luo ja tunnetusti 'äikkähikkenä' yritin auttaa Karoliinaa. " Öö... Joo, en mä tajunnu ", Karoliina sanoi paukauttaen äikänkirjan kiinni. " Njoo, ihan sama. Mut mä meen nyt ratsastaa Mandin, moro! " ilmoitin. Sain vastaukseksi laiskat mjoot ja okeit, mutta en välittänyt niistä, vaan painelin jo kohti rakkaan Mandini karsinaa.
Mandi katsoi korvat höröllä, kun iloisesti kävelin kevyin askelin sen luo. Olin matkalla hakenut jo harjaämpärin, joten sidoin vain Mandin kiinni karsinaan ja harjasin sen. Nopeasti pölyt otettuani ja putsattuani kaviot, haen sen satulan ja suitset. " Ai kuinka kivaa, että hoitaja on laittanut Mandin jo valmiiksi! " kuului karsinan oven suusta. Irvistin. Ei kai Mandi mene tunnille? " Mooi ", yritän hymyillä noin kahdeksan vuotiaan tytön äidille. " Me ei osatakkaan vielä laittaa hevosta kuntoon, joten aivan mahtavaa, että olet laittanut Mandin kuntoon ", tytön äiti hymyili. " Öh, joo ", pihisin vain hampaitteni välistä. " No mutta Kristiina, mennään jo maksamaan Jennalle, niin hoitaja saa laitettua hepan kuntoon ", äiti puhui leperrellen lapselleen.
Irvistelin, kun kiristin Mandin satulavyötä. Kun olin saanut sen tarpeeksi kireälle, otin suitset ja tarjosin kuolaimia tammalle. Voi hittojen hittojen hitto, ajattelen mielessäni, kun laitan soljet kiinni. Voi vi**u, manaan vielä. Mandi on valmis, joten odottelin vain ratsastajaa. " Näin katso, heppa on valmis! " Kristiinaksi kutsutun äidin inhottava ääni viiltää läpi korvieni. Yritän saada alakuloisen pärstäni edes hetkeksi vähän iloisemman näköiseksi. " Haluatko itse taluttaa Mandin, vai talutanko minä? " kysyin Kristiinalta, onnistuen vielä painottamaan epämääräisesti kahta viimeistä sanaa, ja kuin automaattisesti näiden - jokseenkin ilkeiden kuuloisten? - sanojen jälkeen lapsi tokaisee: " No, öö. Taluta sä vaikka. "
Voitonriemuisesti talutan Mandin kentälle. Autan Kristiinan selkään kiristettyäni vyön ja laskettuani jalustimet alas. Kun Kristiina huojuu (epä)turvallisen näköisesti Mandin satulassa, hymyilen aivan säälittävää tekohymyä lapsen äidille: " Noin, nyt varmaan hän pärjääkin jo. Tämä on nuorten jatkotunti, joten voitte jo tulla siitä Mandin vierestä ", ilmoitan. Puhetyylini muuttui virkkeen aikana paljonkin. Ensin yritin teeskennellä iloista tallityttöä joka mielellään auttaa ratsastajaa, kun hän vielä on juuri varastanut käsistäni hoitsuni ratsastustunnille, ja että mielelläni kuuntelen ratsastajan äidin ärsyttävän kimeää ääntä, joka vihloo korvissani. Virkkeen loppupäässä jo lähinnä käsken Kristiinan äidin happamasti pois kentältä. Kävelen hakemaan kottikärryt ja talikon, jotka kuskaan Mandin karsinaan. " Ahhah, ihana kerta oli taas joo ", murjotan Karoliinalle, " vielä kun on nyt tullu viistoist kertaa täytee! "
~ Sophie ja Mandi 15 hm[/sup]
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Sept 15, 2009 18:44:59 GMT 2
"Moi oon Mandi Varpusuosta ja oon tarhamöllö..."KuvaKokeilin vähän erilaista piirrustustyyliä~ Sophie ja Mandi 16 hm?
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Sept 19, 2009 18:39:16 GMT 2
Lauantai on karkkipäivä, hevosilla kaurapäiväMandi tuntui aivan järkyttävän energiseltä, kun ratsastin sitä kentällä. Se puksutti eteenpäin - ja se ei ollut normaalia! Yritin parhaillani rauhoitella suomenhevosta, kun se veteli eteenpäin. " Soo jaa, ei me missään monté -kisoissa olla! " yritin. Pidäte, pidäte, pidäte... Mandi alkoi jo laskea hiukan päätään alas ja hakeutua muotoon. Tein pari volttia ja käytin napakan pohkeen saaden Mandin raviin. Vastahakoisesti pidätteiden jälkeen Mandi alkoi jälleen hidastaa, kun se oli lähtenyt ihan täysillä. Sain tehdä töitä, jotta tamma hakeutuisi vähän muotoon ja laskisi turpaansa. Askel alkoi tulla korkeammaksi, mutta tempo oli vielä liian kovaa. Pidättelin Mandia, tein pysähdyksiä ja peruutuksia, ja pikkuhiljaa alkoi mennä paremmaksi. Vaihdoin suuntaa ja otin laukkaa. Mandi innostui vähän turhan paljon ja lähti vetämään ohjia käsistä kaula pitkällä. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin tamman purkaa energiaansa. * * * Laukan jälkeen siirsin ravin kautta Mandin käyntiin. Kävelimme pari kierrosta pitkin ohjin, kunnes käänsin sen kaartoon ja laskeuduin selästä. Löysensin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Steppaileva, lähestulkoon melkein (hah!) hullu Mandi kulki melkein rynnien vierelläni karsinaansa, missä hoidin sen nopsaan ja vein sen tarhaan. Hain kottikärryt talikoineen. " Muuten Sophie... ", kuului käytävältä. " Mm? " vastasin mutisten. " Mandi sai yliannostuksen kauraa, niin viitsitkö ratsastaa sen? " tunnistin ääneksi Jennan. " TAASKO?! " parkaisin. " Siis... Ei Mandi ennen oo saanu yliannostusta ", Jenna mietti, " vai ratsastitko sen jo? " " Kyllä ratsastin, ja uusiksi en tee! " ~ SOMA 17Sophie ja Mandi = soma[/sup]
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Sept 23, 2009 14:22:25 GMT 2
M niinkuin Mandi Mahtoi olla hauskan näköistä, kun minä taasen en pidä satulavöistä. Yritin sen yhden tamman vyötä kiristää, vähemmästäkin alkaa närästää!
Ja kun vihdoin on satulavyö tiukalla, niin kypärä on hävinnyt - minulla! Maiss löysi sen, kiitos siitä, mutta vielä oli edessä vaikeuksia niitä. Mandi ei lähtenyt karsinasta, sain sitä ympäripuhua kuin pikkulasta. Kun porkkana taskussa vilahti, niin johan Mandi kilahti. Sen jälkeen ei enää pysähtynyt tuo, pian alla oli märkä suo.
Ja kun rynnimisen jälkeen sain Mandin ruotuun, nousin selkään ja hain heti muotoon. Pitkillä ohjilla kohti metsää, linnunlaulu retkeämme säestää. Kohta on kertoja kaksikymmentä, vaikka se tuntuu tyhmältä. En vieläkään hevosta tunne, mut silti se on niin luotu mulle!
Ravia vähän, laukkaakin kai, Mandi vähän energiaa sai. Käännyimme kuitenkin pian jo takaisin, kotiinkin jossain vaiheessa haluaisin. Vaikka retki tuntui lyhyeltä, olin aikaa viettänyt tunnin Mandin selässä. Ravista takaisin käyntiin, mars, ja pitkät ohjat samantien kans. Jalustimet jalasta pois myös otin.
Vihdoinkin tallilla, kerrankin mallilla, ei tippumista tai ryöstäytymistä, jollei lasketa syömistä. Mandi juuri laski päänsä alas, minä karjaisen kuin suuri valas. Pian kökötän maassa nauraen, mitään en Mandissa vaihda, en!kökkö?~ Sophie ja Mandi18 hmei edes ole kökkö! sustahan voi kehkeytyä isona vaikka runoilija arvostan tota että sait luotua pitkän runon! eikä semmoista tynkää - jenna ja maanantaikommentit!
HUOM! Mandilla pitää sit nykyisin estetunneille laittaa vatsapanssari, rouva on alkanu kolhimaan jaloillaan massuansa :/
|
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Oct 7, 2009 15:12:43 GMT 2
" Ain laulain työtäs tee ", eiku miten se meni nyt, kun sain huiman 20 hm täyteen, vaihtuu myös fontti lopussa (~ Sophie ja Mandi) ja myös väri Odottelin tunnin loppumista aidan vieressä. Aamulla sade oli kastanut koko maan aivan märäksi ja vieläkin tallin pihalla oli syviä lätäköitä, mutta tällä hetkellä paistoi vain aurinko ja keltaiset ja punaiset lehdet varisivat alas puista. Hikoileva Mandi juoksi kenttää ympäri ja yritti totella käskyjä, mitä sille annettiin. Säälin itse asiassa hoitohevostani. Punaisen satulahuovan päällä oli musta yleissatula, ja satulaan rojahti joka toisella askeleella ratsastaja. Mandi ravasi suomenhevos-maisesti - laiskasti. Ratsastaja ei tykännyt ideasta ja heilautti raippaa Mandin takamukselle. Kuului hevosten korville pelastushuuto Jennan suusta: " Siirtäkää hevoset valmisteltuanne käyntiin ja antakaa pitkät ohjat. Taputtakaa kaulalle. " Mandi hidasti vauhtia ja laahusti väsyneenä päivänsä viimeisiä askeleita kentällä. Ainakin toivottavasti, mietin. Tahtoisin pitää tänään Mandille tuntien jälkeen vapaapäivän, tahtoisin vain lelliä hoitsuani, kun saavuin hoitamaan rakasta hoitsuani kahdennenkymmenennen kerran Varpusuohon, puunaamaan kurat punertavanruskean karvan päältä ja kannattelemaan itse raskaat kaviot; putsaamaan älyttömän likaisen karsinan, joka muuten tänäänkin oli aivan kamalassa kunnossa ja huolehtia juomakupin toiminnasta; putsata sieraimet ja silmät sekä huolehtia yleisesti Mandin kunnosta, ratsuttaa se välillä ja kaiken tämän lisäksi minun piti vielä rakastaa Mandia... Se oli hankala vaatimus, sillä joskus vain toivoi, että ei olisi karsinaa jota putsata - silloin ei olisi Mandia likastamassa sitä, tai seiniä ei tarvitsisi pestä, mutta silloin ei olisi ketään tai mitään, minkä vuoksi tehdä se kamala lihasten kipeytyminen. Tunti loppui, ja sain taluttaa Mandin talliin. Tallissa hoidin Mandin miettien, kuinka pitkälle vielä meidän tarina voisi jatkua. Tänäänkin jouduin vielä kaiken - karsinan putsauksen, harjauksen, jalkojen viilennyksen - jälkeen putsaamaan Mandin satulan ja suitset... " Jee ", kuiskasin hymyillen Mandin korvaan. " Toivottavasti säkin mietit mua ja mitä sä joudut ja saat mulle tehdä ja mitä jos mua ei olis ", virnistin vielä suomenhevoselle. " Ihana höppänä. " ~ Sophie ja Mandi 20 hm
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Oct 17, 2009 17:20:22 GMT 2
Ruskan väritNäin, kuinka juoksit tarhassa, ja aurinko laski. Muutuit lähes mustaksi, en tunnistanut enää sinua. Hörähdit minulle. Tunnistin sinut taas. eli siis eka kunnon piirros piirtopöydällä...~ Sophie ja Mandi 21 hm
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Oct 23, 2009 14:50:18 GMT 2
» Perjantain kunniaksi" Moi Mandi ", hymyilin suomenhevostammalle, joka hörähti minulle. Kyllä, hörähti! Hymyilin vielä leveämmin ja avasin Mandin karsinan. " Osaatko jo tunnistaa mut? " kysyin siltä hiljaa rapsutellessani sen valkoista tähdenaihetta. Hevosella oli talliloimi päällään. Mandi pärskähti ja hörähti vuoronperään ja tökkäisi minua turvallaan. " ... Eiköhän se sut jo pian rupee tunnistaan ", Jenna rikkoi meidän ' romanttisen hetken' med Mandi. " Eiköhän ", vastasin rohkeaan ääneen. Siirsin käteni kaulalle, ja Mandi roikotti päätään. " Niin sitä asiaa mulla vaan, että Mandi on nyt klipattu, joten sille pitää laittaa loimi... Aina. Ja muuten, ratsastan Sorken tänään ihan itse ", Jenna sai sanotuksi hetken hiljaisuuden jälkeen. " Okei. Sorea en ois varmaan ehtinytkään ratsastaa ", vastasin Jennalle. Saara saapasteli meidän ohitse hyräillen jotain hittibiisiä, mitä en jaksanut tunnistaa. Mandi tallasi huomionkipeästi varpailleni, kun olimme pölisseet tuokion Jennan kanssa. Huokaisin syvään ja Mandin-jalka-pois-varpaitteni-päältä -operaatio alkoi. Kiukkuisesti aloin "putsaamaan kavioita", vaikkakin ilman kaviokoukkua. Ja miksi? Mieti sitä. Kun seisoin kahdella jalallani ilman Mandin painoa varpaillani, harjasin hevosen. Otin ensin loimen pois päältä, ja vasta sitten otin harjat ja harjasin klipatun hevosen. *** Olin aina haaveillut hoitohevosesta, joka hörisisi minulle kun tulen, ja sillä olisi jokin kiva merkki päässään. Se olisi vähän omaperäinen ja humoristinen, mutta välillä hankala, välillä laiska. Sellainen... vaihteleva. Niinkuin Mandi. Mandissa oli kaikkea mukavaa, ja kaikkea ei-niin-mukavaa, kuten juuri se lähiaikoina ilmeisesti opittu varpaille tallominen... Ja ainainen pullistelu satulavyön kiristyksen aikana... Ja näykkiminen, kun en tuokaan porkkanaa Mandille, vaan vienkin sen Sorelle. Ja... Mutta olihan Mandissa paljon hyviäkin asioita, kuten se, että se ei väistellyt ja kierrellyt ja tehnyt kaikkea, kun tulin harjaamaan sitä. Nytkin se seisoi rauhallisesti paikallaan, eikä se ollut sidottu kiinni. Ratsastaessa Mandi oli myös kiva, sillä se ei mennyt liian lujaa; vaikka ei se matelukaan ollut mitään herkkua. Ehdin miettiä kaikkea maan ja taivaan väliltä, kun harjasin huolellisesti Mandin hyvään kuntoon. Selvitin jopa sen extrahyperübertakkuisen hännän... Ainakin jotenkuten. Sillä tavalla, ettei se ainakaan näyttänyt niin takkuiselta. Kai. Harjasin Mandin kaviot kurasta, ja lopulta puhdistin ne sisältäpäin. Olihan siinäkin yksi virhe Mandissa, että sen jalat painoivat ainakin tonnin. Tai eihän siinä mitään, mutta kun voisi itse edes kantaa niitä! Tänään kuitenkin Mandi oli hyvällä päällä, eikä temppuillut niinkään kavioiden putsauksen aikana. Kehuin sitä, ja laitoin sen ruokakuppiin muutaman pienen, aika rähjääntyneen omenan. Mandi ei välittänyt niiden ulkonäöstä, vaan nappasi nopeasti toisen suuhunsa. Niin, Mandi ei välittänyt sille antamieni lahjojen ulkonäöstä. Se kiitti minua niistä, eikä ruennut nirsoilemaan. Minäkään en saisi valittaa, onhan minulla Mandi. Ja en välitä sen virheistä, painavista kavioista tai laiskuudesta. Koska minä rakastan sitä. ~ Sophie ja Mandi 22 hm[/color]
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Nov 8, 2009 16:12:01 GMT 2
Meillä on hauskaaTarkoitus olla tärähtänyt. Vein käytävälle harjattavaksi, mutta Mandi oli eri mieltä (: Piirtopöydällä Gimpillä! Aika hyvin, kun vertaa vaikka edelliseen piirtopöytä-piirrokseen... ~ Sophie ja Mandi 23 hm
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Nov 22, 2009 17:33:33 GMT 2
Pitkästä aikaa - 22.11.2009Annoin Mandin kulkea pitkin ohjin kentällä, kun säädin vielä omia jalustimia ja kiristin vyötä. Pitkästä aikaa olin päässyt Mandin luo, ja ajattelin ratsastaa sen tänään. Ja Sorekin oli vielä olemassa... Miten tulevaisuus tulee olemaan, kun vielä ehkä yksi...? Mandi oli ollut iloinen, kun se näki minut taas. Se hörisi ja tökki minua olkapäähän. Olinhan minäkin ollut iloinen nähdessäni rakkaan suomenhevostamman täysissä voimissaan. Mandi oli muuttunut ratsastaessa - ainakin minun kanssa. Se oli suhteellisen reipas, mutta tunneilla ratsastajilla raippa oli käytössä 24/7. Osasin kai käyttää pohjeapuja sen verran hyvin, tai sitten se teki sen vain mielikseni. Keräsin ohjat käsiini ja aloitimme pysähdyksillä ja peruutuksilla. Mandi oli kankea, mutta hetken päästä se totteli varsin hyvin. Otimme vähän ravia, temmonlisäyksiä, suunnanmuutoksia ja laukkaa. Mandilla oli todellakin energiaa ja se teki kaiken täysillä. Se - tai minä - ei voinut aavistaa, mitä Jenna tuli meille sanomaan, kun jäähdyttelin suokkirouvaa. " Sophie! " Jenna kiljui. Pysäytin Mandin Jennan luo. " Niin? " " Välkky kuoli. " Se tuli niin syvältä sydämestä, mutta liian nopeasti minulle. En pystynyt pidättämään kyyneleitä, vaikkei tamma ollutkaan kauhean tuttu minulle. " Ja Välkyn varsa, Onni, jää nyt sinun ja Mandin hoitoon ", Jenna jatkoi. Taputin Mandin kaulaa hysteerisenä, en tiennyt mitä pitäisi tehdä. Kiljuako riemusta vai itkeä... Itkin kuitenkin jo, joten pakko kai se oli valita viimeinen ehdotus. Hyväksyisikö Mandi Onnin? Entä... Jaksaisinko minä? MINÄ!? Ei, ei, kaikki tuli liian nopeasti. En vain ymmärtänyt. Mandi liikahti kärsimättömänä. Annoin sen liikkua eteenpäin, jotta se ei tylsistyisi. Yritin ryhdistäytyä. Eikö olekin hieno juttu että Mandi saa sijaisvarsan ja minä saan huolehtia siitä? EI, koska Välkky... Mutta kuitenkin. Ei. Joo. Ei. JOO. EI. Käänsin sumuisin silmin Mandin kaartoon, laskeuduin selästä ja nostin jalustimet ylös. Lähdin taluttamaan sitä talliin Jenna vieressäni. " Kun olet hoitanut Mandin, tutustutetaan emä ja varsa toisiinsa ", tämä sanoi hiljaa. Kyyneleet olivat lakanneet valumasta naamani läpi, mutta tärisin. Jos olisin tiennyt... Silloin en olisi näin... Hysteerinen. Mandi alkoi aavistella jotain pahaa, kun nyyhkytin epätoivoisesti sen karsinassa sen harjaan irrottaessa remmejä Mandin suitsista. Varsa odotti Jennan hoivissa toisessa karsinassa. Otin nopeasti varusteet Mandilta pois, jotta päästäisiin asiassa eteenpäin. Tullessani takaisin Mandin karsinaan, siellä töllötteli mustanruunikko suokkipoika Varpusuon Onni hörähdellen Mandin tuuppiessa sitä. Ne todellakin taisivat hyväksyä toisensa. " Katso ", Jenna hymyili. " Söpöjä ", sain suustani sanottua. " Söpöjä. " kuva~ Sophie, Mandi ja Onni 24 hm[/colour]
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Nov 26, 2009 12:49:22 GMT 2
Yhteishoito ~ MRO-tiimille 26.11.2009 Hahhah! MRO-tiimi tulee taas! En voinut olla nauramatta, kun olin keksinyt tuon koko moro-tiimin. Mandi, Ralla, Onni = MRO. Sitten kun Onni vieroitetaan, ei enää ole MRO-tiimiä, silloin on vain MR-tiimi eli mister-tiimi! Miten se voi olla mister-tiimi, kun silloin ei ollut tiimissä yhtäkään mies-/oripuolista? No, se jää salaisuudeksi - jopa minulle. Juttelimme Jokerin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt kuitenkin puhuimme Varpusuon hevosista, hoitsuistamme ja minä yltiörakkaasta Rallastani, joka pitäisi tänään ratsuttaa ja Mandi ja Onnikin pitäisi hoitaa. " Mun täytyy kysyä Saaralta yhtä juttua ", Jokeri kertoi. " Niin mitä? " vastasin kysymyksellä. " Pitäis kysyä jos voisin hoitaa Nataa ", punapää vastasi. " Entä sun Prince? " väänsin. " No täytyy kattoo... ", tämä hymähti. Päähäni tuli mieleen neljä päivää sitten kuollut Välkky ja sen varsa Onni, joka minulla oli nyt hoidettavana. " Mun pitää mennä kattoo Mandii ja Onnii ", sanoin sitten ja vastausta odottamatta hyppelin portaat alas. " Mandii ", kutsuin suomenhevosta hiljaa. Sen pää kurkisti karsinasta ulos ja sen viereltä pääsi varsamainen hirnahdus. Avasin karsinan oven ollessani karsinan edessä ja annoin Mandin haistella kättäni. Pikkuvarsa-Onni tökkäisi kättäni vailla rapsutuksia. " Heippa Onni ", sanoin vähän värisevällä äänellä. Olin jo suurinpiirtein tottunut uuteen varsaan josta en ollut tiennyt yhtään mitään. Rapsuttelin kumpaakin pienen hetken. Harjasin Mandin nopeasti kuntoon ja totuttelin tuota pikkuista Onnea ihmisiin silittämällä sitä ja koskettamalla sitä harjallakin. Jätin suomenhevoset syömään, kun näin Saaran tulevan heinäkärryjen kanssa jakamaan hevosille ruokaa. " Voisiks sä laittaa Rallan ruuat sit vaikka ulos sinne sen omaan tarhaan, ku käyn sen nyt ratsastamassa? " kysyin tallin omistajalta. " Eiköhän se käy ", Saara hymyili. Nyökkäsin vielä kiitokseksi ja kävelin tallin perälle, Rallan karsinalle, eli numerolle 7. Ralla pärskähti kovaan ääneen. Missä mun ruuat on? se näytti miettivän ja sai minut hymyilemään. " Sun ruuat tulee tarhalle, eka me käydään vähä kouluilemassa ", hymyilin tuolla mustalle hevoselle, jonka valkoinen turpa kutitti minua, kun menin ottamaan musta-valkoista loimea siltä pois. Ralla astui varpailleni saaden minut ärsyyntymään. " Anteeks vaan neiti Rallati! Sä saisit olla onnellinen, et sä oot hyvässä kodissa ja jumalauta susta huolehditaan! " muistutin mustaa pukkinappulaa. Se luimisti vähän korviaan, mutta huokaisi syvään ja painoi päänsä alas. Otettuani loimen pois Rallalta harjasin sen nopeasti ja putsasin kaviot. Rallalla oli huomattavasti pienemmät kaviot kuin Mandilla, ja se piti niitä itse paremmin ylhäällä kuin tälläkin hetkellä karsinassaan muikisteleva rautias tähdenaiheen omaava sijaisäiti Mandi. Hain satulahuoneesta satulan ja suitset Rallalle. Takaisin tullessani tamma luimistelikin jo ilkeän näköisesti. " Älä jaksa ", huokaisin ärsyyntyneenä. Jätin satulan lattialle, avasin Rallan karsinan oven ja lähestyin tätä suitsien kanssa. Laitoin ohjat kaulalle, otin tamman päästä kiinni ja tarjosin kuolaimia. Kutittelunkaan jälkeen ei meinannut nuoren hevosen suu aueta, mutta lopulta, juuri kun olin luovuttamassa, sen suu aukesi. Sujautin nopeasti niskahihnan sen korvien taakse ja laitoin hihnat kiinni. Sen jälkeen vuorossa oli satula, ja ainut ongelma oli satulavyön kiristäminen. * * * Kentällä Rallan selässä säädin jalustimet pitkiksi. Annoin Rallan kulkea pitkin ohjin eteenpäin. Muutaman kierroksen jälkeen otin ohjat käteen ja vaihdoin heti ensi alkuun suunnan. Otimme temmonvaihteluja käynnissä, joista Ralla ei oikein tykännyt. Se meinasi hirveän helpolla mennä raviin ja pysähtyä täysin. Se alkoi kuitenkin hakeutua muotoon hyvässä vaiheessa, kun otimme myöhemmin pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Aika hemmetinmoista koulutuuppausta heti toisena päivänä Varvussa. Noin kymmenen minuutin alkulämpän jälkeen annoin hevoselleni ravipohkeet ja tämä lähti innostuneena ravaamaan. Kääntelin sitä volteille ja otin avotaivutusta myös ravissa. Ralla meni hyvin, pukitti muutaman kerran mutta pysyin sen selässä. Yhdessä tietyssä kulmassa se aina hätkähti jotain, mutta en jaksanut välittää vaan ratsastin sitä eteen. * * * Ravailun jälkeen vaihdoin suunnan käynnissä, annoin ponin kävellä hetken ja sitten valmistelin laukkaa. Aluksi tuli monen monta pukkia ja sivuhyppyä. Minulta lähti monesti jalustin jalasta, mutta kun laukka vihdoin nousi puhtaasti, kaikki oli kunnossa. Laukkasimme siihen suuntaan muutaman kierroksen, vaihdoimme suunnan ja laukkasimme jälleen. Tein laukan lisäyksiä, mitkä meni yllättävän hyvin Helppo B:n tasoiselta ponilta. Taputin sitä ja kiitokseksi vielä kärsivällisyydestä sain mojovan jättipukin, mistä lennähdin kaulalle. Huomatessaan minun roikkuvan kärsivän näköisesti kaulallansa, Ralla pysähtyi ja minä tiputtauduin alas mustan hevoseni kaulalta. " Eiköhän tä riitä, jäähdytän viel sut ja sitten meet ulos. " * * * Ratsastettuani Rallan loppuun, loimitin sen sadeloimeen tallissa ja vein kamat pois. Talutin sen riimusta ja riimunnarusta ulos, missä sitä odotti herkullinen heinäannos. Minua odotti tosin vielä kaksi yltiölikaista karsinaa - missä toisessa oli toinenkin otus sotkemassa karsinaa vieläkin enemmän. Tiimi MRO:n karsinat. ~ Sophie, Mandi ja Onni 25 hm
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Dec 3, 2009 16:38:13 GMT 2
Mandi ja Onni talvisäässäNiih, tällasen kuvan piirsin. Toi heppa tuolla taustalla on Onniskainen. ~ Sophie, Mandi ja Onni26 hm
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Dec 16, 2009 16:29:21 GMT 2
Be beautiful like MandiEi mikään kauheen pitkän ajan työ, mikä kyllä näkyykin. ;D TÄSSÄ
|
|
Sophie
Moderaattori
♥
Posts: 261
|
Post by Sophie on Feb 9, 2010 19:08:59 GMT 2
MoiKävin moikkaamassa tänään Mandia ja Onnia, jotka olin jättänyt pitkäksi ajaksi "heitteille". Tosin en ollut ainoa, sillä itseäni puolustan. Mandi vaikutti vähän väsähtäneeltä ja Onni myös, joten päätin viedä ne ulos virkistymään pakkassäästä. Karsina oli huippulikainen, joten heti hepat ulos vietyäni hain kotsut ja talikon. Putsasin karsinaa tosi kauan, vajaan tunnin. No, omapahan oli vikani, mutta tälläkään hetkellä ei näkynyt ketään Varpusuossa. KArsinan putsattuani menin katsomaan hevosia tarhoille. Rallakin oli ulkona ja oli iloinen nähdessään minut. Voisin hoitaa oman eestikkini samalla, mutta ensin halusin katsoa suomenhevosten kunnon. Menin tarhaan ja tarkistin Onnin voinnin. Varsa oli piristynyt pakkassäästä ja oli todella virkeä. Onni ei vaikuttanut ollenkaan sairaalta. Mandikin voi ihan hyvin, oli kylläkin pulskassa kunnossa, muttei vaikuttanut sisäisesti tai ulkoisesti sairaalta. Suokkien jälkeen kävin morjestamassa Rallaa. Hain sen sisälle ja harjasin. Päätin mennä myös vähän juoksuttamaan tammaa, sillä se oli todellakin läski - vaikka kuinka ilkeältä se kuulostaakin. * * * Ralla oli joussut hyvin ja olin siitä tyytyväinen. Hoidin sen tallissa ja jätin sinne syömään. Hain myös kaikki muut hevoset sisälle ja lähdin sitten itse. Sophie ja hepat[/font]
|
|