Mandin hoitopäiväkirja

[Jenna]

Miss Madonna
aka Mandi


Hoito-ohjeet
l o i m i t u s
voi käyttää tuntsareiden yleiseen käyttöön tarkoitettuja loimia
• Pakkasen noustessa yli -20 astetta, laitetaan tarhaan toppaloimi
• Kurakelillä selkään ohut, tummanpunainen tarhaloimi (tapana joskus vähän riehua mudassa..)
• Kuivatusloimi selkään hikoilun jälkeen

r a t s a s t a e s s a
• yleissatula
• perussuitset nivelkuolaimella
• vatsapanssari esteillä

m u u t a
• riimu aina päässä tarhassa

Kilpailukalenteri

Pvm	Paikka	Alainen	Luokka	Sijoitus
-	-	-	-	-

Pvm	Paikka	Alainen	Luokka	Sijoitus & arvostelu
-	-	-	-	-

[Sophie]

Tutustumista Mandiin
^28.7.2009

Katsoin isoa rakennusta edessäni. Se oli entinen Ronetté, nykyinen Varpusuo. Se sai minut hymyilemään.
Kävelin reippaasti sisälle talliin. Tallissa oli yllättävän paljon väkeä, vaikka talli ei kauaa pystyssä ole ollut - siis Varpusuona.

" Moi!" Lynn morjesti minua.
" Ai moi Lynn! Mitä sä.. täällä teet?" kysyin hymyillen.
" Noh, ajattelin Sentin lisäksi ottaa Prinssin hoitsuksi, en tiedä saanko sen. Jenna julistaa hoitajat tänään", Lynn kertoi.
" Kiva. Mä hain Mandille hoitajaks", kerroin.
" No kiva, nähään sitten täälläkin. Mut nyt mä meen, moro!"

Katselin hevosia. Mandin pää pilkisti tämän karsinasta ulos käytävän puolelle.
" Mandi!" hihkaisin ja kävelin tämän luokse. Rapsuttelin sitä turvasta.

" No niin, rakkaat talllilaiset!" Jenna huusi ilmestyttyään jostain suunnasta keskelle tallia.
" Nyt julistetaan hoitajat. Tallimme kaikki hoitajaa hakeneet hepat saivat hoitajan. Kata pääsi Blackien hoitsuksi - onnea! Prinssi sai prinsessakseen Lynnin - onnea hänellekin. Meidän kirjavan jaavanponin Jaskan hoitajaksi pääsi sitten Maiss ja Fiona - hyvin paljon onnea molemmille. Hehkeä Henna ja Luna ovat nyt pari - siis tajuattehan..? Ja viimeiseksi, muttei vähäisemmäksi, jäi Mandi, jonka hoitajan pestin sai Sophie! Onnea kaikille hoitajille", Jenna kuulutti.

Iloinen, samalla voitonriemuinen virne levisi naamalleni, kun kuulin saaneeni Mandin hoitsuksi.
Silittelin Mandia, joka tökkäisi turvallaan minua (jäin seisomaan tämän karsinan eteen).
" Kuules, laiskimus, saat nyt totutella siihen, että mä hoidan sua", hymyilin tammalle joka pärskähti tylsistyneenä.

Hain Mandin harjaämpärin, missä kolisivat perusharjat sekä kaviokoukku. Avasin Mandin karsinan oven ja lempeästi jutellen siirryin tämän vierelle. Laskin ämpärin maahan, kävin nopeasti hakemassa narkin (oli vastapäisen karsinan "naulakossa") ja tulin takaisin. Laitoin narkin kiinni Mandin riimuihin ja sidoin sen vetosolmulla kiinni, koska Jenna oli suositellut kiinnisitomista.

Sen jälkeen otin ämpäristä pölyharjan. Harjasin sillä aika lyhyin vedoin pölyn ja irtokarvat pois. Vaihdoin harjoja kun olin yhdellä harjalla harjannut koko hevosen läpi.
Harjattuani Mandin harjasin vielä sen pään. Sitten otin kaviokoukun ja pyysin Mandia nostamaan jalkansa.
Laiskana tamma kohotti sentin, pari, jalkaansa ylös, ja minä sain sitten kannatella suokin painavaa kaviota omilla, surkeilla käsivoimillani. Sain kiittää kaikkia siitä, että Mandi oli vähän siistimmänpuoleinen eikä astellut tahallaan minnekkään mutaan...

Putsasin myös muut kaviot, tosin sain taistella oikean puolen kavioiden kanssa aika reilusti.
Taputin Mandia lavalle ja mutisin sille jotain "hyvin meni"-tapaista.
En kuitenkaan niinkään tarkoittanut sitä, mutta kaivoin taskustani kuivatun leivänpalan ja ojensin sen tähtipäälle.
Laitoin harjat ja kaviokoukun ämpäriin jonkinlaiseen järjestykseen.

Aukaisin narkin solmun, siirsin harjaämpärin käytävän puolelle ja talutin Mandin tarhaan.
Päästin sen vapaaksi tarhaan Prinssin ja Hennan kanssa. Mandi ravaili suoraa päätä Hennan luo ja näin suokit alkoivat rapsutella toisiaan säästä.
Laitoin vielä portin kiinni ja olin hyvin tyytyväinen.

Paitsi vielä karsina...

---

Kuva talutuksesta: s511.photobucket.com/albums/s354/Cismet/?action=view¤t=manditalutus.jpg

~ Sophie ja Mandi ^{1 hm}

--

hienoo! jo heti samana päivänä pukkaa hoitoa, tarina oli rennon rempseä ja kuva oli eläväinen. mandikin oli ihka oma itsensä! - jensku

[Sophie]

tekemistä ennen lomaa

Huvittuneena katselin, kuinka Fiona ja Maiss yrittivät kumpikin vuorotellen kiristää Jaskan satulavyötä kireämmälle.
" Mitä sä siinä vaan hihität, kiristä ite!" Fiona murahti jo selvästi harmistuneena.
" Kattokaa ku mestari näyttää", hihkaisin ja kävelin Jaskan vierelle, tartuin satulavyöhön ja...
" Tähän ei liiku yhtään!" hämmästyin painottaen viimeistä sanaa.
" Niin!" Maiss ja Fiona sanoivat yhteen ääneen ilmeellä 'mitäs minä sanoin'.

Olkiani kohauttaen menin jaavanponin karsinasta pois ja kerroin suunnistavani Mandin luo.
" Mitä neiti?" sanoin hajamielisesti silittäen suokin päätä. Avasin sen karsinan oven ja katselin sitä hetken. Mandista tunnisti, että se oli ollut tunneilla - kahdella peräkkäin. Nimittäin tummanpunarautias tähdenaiheen omistava tamma melkein valui vieläkin hikeä.
Huokaisten mietin mitä voisin tehdä ennen kuin ottaisin sen karsinan.

" Soppu! Mooii!" kuulin iloisen kiljaisun tallin ovelta. Katsoin kuka niin kiljui minulle, ja näin Ilun ja Jokerin.
" Moi?" vastasin hymyillen, vähän rauhallisemmin.
" Mekin löydettiin tänne, ja arvaa mitä..? Me molemmat haetaan Kallaa hoitsuks, se on ihana ja mä oon hoitanutkin sitä. Ja muuten, toi on tosi söpö toi sun hoitsus!" Ilu yritti selittää kikatuksensa keskeltä. Huvittuneen hämmästyneenä tytön sanapommista vain naurahdin tälle.

Kun syntyi pieni tauko, käännyin taas Mandia päin, joka korviaan liikutellen ihmetteli meitä. Rapsutin sitä sen tähdestä ja suulleni syntyi huomaamattani hymy. Oli ehkä ensimmäisiä kertojani kun niin hymyilin hoitsulleni. Se varmasti vaikutti Mandista kamalalta tappo-irvistykseltä, sillä se pärskähti vähän säpsähtäen (Jokeri kyllä juuri teki erittäin nopean ja terävän liikkeen, jonka jälkeen tämä sanoi varovaiseen sävyyn "ai sori!"). Katsoin sen verenpunaisia riimuja ja silloin keksin.

Virnistäen kiinnitin narkin Mandin riimuihin ja lähdin taluttamaan sitä pesuboxille. Mandi hörähti kavereilleen, mutta kulki painavin, yllättävän reippain askelin vierelläni. Laitoin sen kiinni pesarille. Heitin narkin hevosen kaulan ympärille ja avasin hanan. Vedin tapin ylös ja laitoin veden ihan kylmäksi, sillä sen jälkeen suihkutin kylmää vettä Mandin jalkoihin.

Aluksi tamma nosteli jalkojaan hämmentyneenä vedestä. Puhelin sille samalla rauhoittavasti. 'Kylmäsin' jalat ja laitoin veden lämpimämmäksi. Huuhtelin sen jälkeen koko hevosen. Mandi siirteli korviaan innostuneena, mutta kuitenkin korvat lopsahtivat lempeästi matalalle sivulle.
Huuhtelin hepan vielä kerran läpi kaulasta hännäpäähän. Sitten laitoin veden pois ja otin pyyhkeen, millä kuivasin suomenhevosen jotenkuten.

Irrotin Mandin pesarin ketjuista ja otin narkin pois kaulalta. Narkki oli vähän kastunut, mutta kyllä sillä pystyi taluttamaan. Talutin Mandin aurinkoiselle tallipihalle, missä tamma vetäisi päänsä heti herkullisimman näköiseen ruohomättääseen lähelle tarhaansa.
Annoin suomenhevos-tamman syödä ja kuivua, samalla kun juttelin Prinssin tavaroita putsaavalle Lynnille.

" Muuten, ehditkö ottaa Mandin karsinan huomisesta lauantaihin?" kysyin Lynniltä samalla kun kokeilin Mandin karvaa - kostea vielä.
" Öh. En oo ihan varma, mutta jollen pääse niin kysyn jotain muuta", Lynn vastasi.
" Joo, ja kyllä se varmaan pärjää. Jenna tai Saara ottaa sitten karsinan varmaan", selitin.

Pikkuhiljaa Mandi alkoi jo hakea ruohoa silmiensä eteen, sillä oli nyhtänyt jo ruohoa lyhyeksi, ja minäkin totesin tamman kuivaksi. Avasin sen tarhan portin ja päästin Mandin sinne. Iloisesti se hirnahti Prinssille, minkä Lynn oli aikaisemmin vienyt tarhaan.

Hain kottikärryt ja talikon. Vein ne Mandin karsinalle ja putsasin sen nopeasti, en ehkä niin hyvin kuin joskus olen voinut, mutta puhtaaksi karsina ainakin tuli. Ei se kyllä alun perinkään likainen ollutkaan.
Kippasin lannat lantalaan ja hain vähän uutta kuiviketta karsinaan.

Vein lopulta kaikki kamat pois. Huokaisin helpotuksesta - nyt pitäisi lähteä, sillä huomenna olisi aikainen herätys, sillä laiva ja Tukholma odotti.
Kaivoin kännykän taskustani ja soitin äidille.
" Voitko tulla hakemaan mut tallilta?" kysäisin, saaden myöntävän vastauksen. Tyytyväisenä kävelin katsomaan Mandia tarhaan odottaen kyytiä kotiin.

Sophie ja Mandi ^{2 hm}

---

_{eli siis huomenna laivalle, lauantai-aamulla takaisin. seuraavaa hoitoa voi odotella sitten seuraavaksi aikaisintaan lauantaina.}

[Sophie]

^{saattaa löytyä kirj.virheitä aika paljon, kun kirjotan huonommalla näppäimistöllä}


elokuun erilainen vapaapäivä

Taivas näytti enteilevän ukkosta, rankkasadetta. Katsoin väsyneenä taivaalle.
" Vieks hei mut tallille?" kysyin isältäni.
" Minne nyt? Eiks sulle riitä noi kaikki omat hevoset ja miljoonat hoitohevoset? Varmaan kohta vingut omaa talliakin", isäni murahti, mutta vastahakoisesti nousi ylös sohvalta ja laittoi kengät jalkaan.

Istuin autossa nauttien kyydistä Varpusuolle.
Varpusuon pihassa auton pysähdyttyä hyppäsin pois Nissanimme kyydistä. Kävelin suoraa päätä ilmoitustaululle, missä näkyi tuntilista.
" Ai nii, tänään on vapaapäivä", mutisin itsekseni. Olin ensin melkein pelästynyt - onko näköni niin huono, etten tuntilistaa näe?

Vilkaisin Mandin karsinaan, olisi sen vuoro. Paha maku nousi suuhuni kun näin sen. Miten voi olla mahdollista? Mutta, olinhan itse ollut laivalla...
Hain kottikärryt ja talikon. Yllätyksekseni aurinko pilkisti pilvien takaa tuoden pehmeän lämpimän helle-aallon hetkeksi tallin pihalle. Yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin, keltainen, paistava mötikkä sammui taas pilvien taakse ja alkoi kunnon rankkasade.

Kiiruhtaen vein kottikärryt Mandin karsinalle, jonka jälkeen tartuin talikkoon.
Noniin, ajattelin.

Ensimmäinen kotsullinen oli melkein pelkkää märkää, toinen kotsullinen oli selvästi puhtaampaa ja niin myös se oli viimeinen. En tarvinnut lisää puhdasta pahnaa (?), joten vein kottikärryt seinää vasten ja talikon riippumaan seinälle niin päin, että 'piikit' olivat seinää vasten.

" ... Josefiina!" kuulin Lynnin huudahtavan. Pikaisesti vilkaisin oikealle ja vasemmalle tallin käytävälle, ja pettyneenä siitä etten nähnyt ketään päästin suustani narisevan, vähän valittavan äänen.
" Jossu muka täällä..? Missä?!"

Sen jälkeen kuului paljon naurua. Yritin suunnistaa äänen luo ja pian näinkin blondin - Josefiinan - tirskahtelevan Prinssin karsinan edessä, missä seisoi Lynn.
" Löysit mut! Ooh, oliko hankalaa? En mä nyt niin näkymätön voi olla", Josefiina nauroi.
" Hmh, mitä sä täällä teet?" kysyin asiallisesti, mutta se kuulosti vähän torjuvalta. " Siis, tarkotan... Onks Hilla muuttamas tänne tai jotain?"
" Eeei nyt sentään, se saa pysyä Seppeleessä. Njooh, Kallan sain hoitsuksi täältä. Ros on reilu! Mitä jos annankin sille alennusta tallivuokrasta Seppeleessä?" Josefiina kertoi.

Lynn nauroi Josefiinan alennus-jutulle, mutta vakavoitui sitten.
" Ja mitäs Sophie sitten?" Josefiina kysyi.
" Hoidan; Mandia. Sitä tummanpunarautiasta suokkia", kerroin.
" Okei, kiva juttu. Mutta joo, me sitten näkyillään nyt täälläkin. Moro, mä meen moikkaa Kalla-mammaa!" Josefiina sanoi pirteästi omalla olemuksellaan.

Niin minäkin talsin kohti Mandin tarhaa, missä tamma rauhallisena nyhti ruohoa suuhunsa.
" Mandi!" huusin tammaa. Nopeasti suomenhevonen nosti päänsä ylös ja lähti hurjaan kiitolaukkaan muutaman kerran tarhan ympäri, rauhoittui raviin ja ravasi portille.
" Sä... Sähän tulit, ei, et sä ees tunne mua", sopersin yllättyneenä.

Irrotin narkin tarhan aidasta, avasin portin ja kiinnitin narkin Mandin punaisiin riimuihin. Sade oli laantunut pieneksi tihkuksi. Suljin tarhan portin kun Mandi oli vieressäni sen ulkopuolella, ja talutin Mandin tallipihalle.
" Hei Lynni-lunni!" kiljaisin talliin päin. Tallista kuului "mhm?" tapainen äännähdys.
" Tuotko mulle Mandin harjaämpärin, jooko?" anelin. Suomenhevostamma sai syödä sillä aikaa tuoretta ruohota ojan vierestä.

Lynn toi harjaämpärin minulle, todeten, että pidin häntä orjana.
" No en nyt ihan. Mutta kiitos kuitenkin!" hymyilin Lynnille, joka huokaisten lähti hakemaan Prinssin harjattavaksi talliin.

Harjailin Mandia pitkin vedoin, huolellisesti. Tamma sai eteensä kasan ruohoa, jotta se pysyisi edes hetken paikoillaan.
Harjasin Mandin päätä, kun aurinko jälleen pilkisti pilven takaa. Se myös jäi siihen möllöttämään, ja tuli aika lämmin. Siitä välittämättä harjasin Mandin loppuun ja putsasin sen kaviot.

Sain tapella kavioiden putsauksen kanssa, ja lopulta, kun jalka nousi ylös, Mandi pamautti sen heti alas - varpailleni.
" Aaaiii!" parahdin kovaan ääneen. Heti, kun pystyin laskemaan jalan alas yritin uudestaan. Ja niin sitä kavioita putsattiin!

---

kuva mandin tavaroista x): i511.photobucket.com/albums/s354/Cismet/mandin.jpg

~ Sophie ja Mandi ^{3 hm}

[Sophie]

jyrisee ja salamoi


Harjaan Mandia käytävällä. Tallissa on paljon meteliä, eikä Mandi meinannut pysyä aloillaan karsinassa vaikka sidoin sen kiinni, joten ajattelin siirtää sen käytävälle.

Mandi pärskii tylsistyneen oloisesti ja vilkuilee vähän väliä kuinka harjasaan suomenhevosen jalkoja.
Tallissa on ihmisiä paljon, ja katson kuinka aloittelijat ihastelevat tallin pieneimpiä hevosia.

" No niin, no niin, yrittäkäähän jo mennä siitä eteenpäin", Siiri murahtaa väsyneen oloisena pienille lapsille, jotka tietenkin pelästyvät ja lähtevät hipsimään poispäin.
" Ai moi Soppu", Siiri vastaa vähän kysyvälle ilmeelleni.
" Sä et taida olla parhaimmalla päällä?" kysyn suoraan jatkaen Mandin harjausta dandyllä.
" En, mutta onneks ratsastus tekee hyvää", Siiri vastaa. Tämä jää katsomaan, kuinka harjaan Mandia.

Lopulta kiitän suomenhevosta hyvästä käytöksestä ja annan sille porkkanan.
" Ajattelin et voisin viedä Välkyn talutuslenkille tänään. Tedillä voisin ratsastaa vähän ennen ku lähen tallilta. Haluisiks tulla Mandin kanssa mukaan pikku lenkille?" Siiri kysyy. Tottunein ottein irrotan Mandin käytävältä pitkittäen vastausta.
" Joo, voisinhan mä", vastaan lopulta, kun olen laittanut narkinkin kiinni Mandin riimuihin.

Siiri liukenee paikalta Välkyn karsinaan, harjaa sen nopeasti pölärillä samalla, kun talutan Mandin ulos ja annan sen syödä vähän ruohoa.
" Noin, valmista!" Siiri hihkaisee taluttaen Välkkyä vierellään.
" Okei, mennään", hymyilen ja nykäisen Mandin turvan pois pöheiköstä.

Olemme pian maastossa. Välkky ja Siiri kulkivat edellä. Vieressäni kulkeva Mandi viuhtoo korvillaan ja kuuntelee tarkkaavaisesti luonnon ääniä.
Yhtäkkiä kuuluu kaukaista jyrinää.
" Mikä toi oli?" kysyn salamannopeasti. Hevosetkin ovat kuulleet sen ja pysähtyvät.
" Ukkonen", Siiri vastaa. Hymähdän pettyneesti. Juuri nyt ukkonen, jee!

Jatkamme jälleen matkaa. Ei jyrise hetkeen, mutta pian välähtää salama ja hetken päästä kuuluu jyrinää.
" Ei hemmetti, hevoset ei oikein tykkää", huomautan kireällä äänellä. Siiri pysäyttää Välkyn ja kääntyy katsomaan minua.
" Jos nyt käännymme takaisin, meillä on pidempi matka kuin silloin, jos menemme tämän pienen lenkin loppuun asti", tämä kertoo ja selvästi tuntee maastot kuin omat taskunsa.

Nyökkään pienesti ja jatkamme matkaa. Aina silloin tällöin jyrähtää ja salamoi, mutta hevoset pysyvät suht rauhallisina.
" Pitkäkin matka vielä?" yritän kysyä rauhallisesti, mutta huomasin itsekin kimeän äänensävyn ja hermostuneen lausunnan.
" Ei, jotain puol kilometriä enää", Välkkyä taluttava tyttö sanoo ja tokaisee siihen perään:
" Että pitääkin olla näin huono onni."

Ravuutamme tammoja vähän aikaa suoralla. Nopeasti alkaa satamaan kaatamalla. Kastumme hetkessä kaikki aivan märiksi. Huokaisen syvään.
" Talli! Katso, Sophie, talli!" Siiri kiljaisee ja lähtee juoksemaan yhä kovempaa ja kovempaa Välkyn vierellä. Kehotan Mandia kovempaan raviin ja juoksen itse edellä.

Tallista kuului erilaisia helpotuksen huokaisuja kun saavumme talliin sisälle. Mandi pärskii ja huohottaa kuin hullu. Tarhat ovat tyhjät, ehtisin katsoa ennen kuin ovet jälleen suljettiin.
Käytävältä löytyi kaikkien hevosten hoitajat.
" Missä te olitte?" Saara kysyy terävään sävyyn, mutta vaikuttaa helpottuneelta löytäessään meidät kunnossa.

En jaksa vastata, silmäilen vain Mandia. Se näyttää olevan aivan kunnossa. Koska Siiri kokeilee Välkyn jalkojen olevan kunnossa, vastaan.
" Me vietiin hepat lenkille taluttaen. Mut ei se näköjään oikeen onnistunu, alko ukkostamaan", kerroin nopeasti. Silitän Mandin kaulaa.
" Onneks ei pahemmin käynyt", Ros kommentoi.
" Niinpä, ois voinu joku salama osuu teihin tai jotain, ois voinu tulla kauhee myrsky", Kata sanoo.
" Tai hepat ois lähteny käsistä, ois laskeutunu sumu ja teijän pitäis ettii hepat, samal salamoi ja ukkostaa", Fiona kertoo omat kauhu-ajatuksensa.

En sano enää sanaakaan, talutan vain Mandin sen karsinaan. Istahdan sen karsinan (minkä joku muuten oli ottanut!) nurkalle. Mandi pörröttää turvallaan hiuksiani, mutta siirtyy sitten syömään heiniään ja antaa minun olla rauhassa.
Minulle tuodaan pyyhe, millä voin kuivata Mandin. Nousen ylös ja kuivailen pyyhkeellä hoitohevostani.

Mietin hiljaa mielessäni, miksi Mandi ei pelännyt. Kyllä se vähän säpsyi, mutta ei se varsinaisesti pelännyt. Onko se muutenkin niin rauhallinen ja tottunut ukkoseen, ettei se pelännyt sitä vai luottaako se siihen, että pidän siitä huolen enkä anna kenenkään tai minkään tehdä sille mitään?
Itse ainakin pidän Mandia kallionvarmana suojanani, jota en ikinä unohda.

~ Sophie ja Mandi ^{4 hm}

[Sophie]

En voi olla käymättä.

Väsyneenä raahasin itseni Varpusuolle jo kymmenen aikaan aamusta. Tallissa oli silti ikuisesti aktiiviset perusnaamat: Jenna, Saara, Siiri ja Fiona.
" Ai Sophie tuli", Jenna hymyili.
" Niin tulin", vastasin virnistäen ja kävelin heti moikkaamaan Mandia.
" Minkä takia et oo ulkona?" kysyin lempeästi suomenhevoselta kun menin sen karsinaan.

" Sen jalka on vähän turvoksissa, ei paljoa", Saara kertoi.
" Juu, voisit varmaan pikkuhiljaa ratsastella sillä, mutta eilisen jälkeen se vähän rassittui ja jalassa on nestettä. Voisit kylmätä sen jalkaa, vasenta etusta", Jenna jatkoi. Nyökkäsin kuuliaisena.

Laitoin Mandille sen punaiset riimut ja laitoin narkin kiinni.
" Mennään eka pesarille kylmäämään sun jalat. Sitten voin laittaa linimenttiä", kerroin Mandille. Mandi kulki laiskasti vierelläni pesarille, missä kiinnitin sen.
Laitoin veden kylmäksi ja kylmäsin Mandin jalkoja. Mandi ei välittänyt yhtään, väsyneenä roikutti päätään.

Kylmättyäni jalat kuivasin ne pyyhkeellä. Ne kuivuivat nopeasti.
Irrotin Mandin pesarilta ja talutin sen sen karsinan eteen.
" Hienoa! Hmm... Linimenttiä kuluis nyt vähän turhaan, joten jätä linimentti vaikka huomiseen", Jenna mietti.
" Ookkei, mä harjaan tän vielä", kerroin ja sidoin Mandin käytävälle. Hain sen harjaämpärin ja tulin sen kanssa Mandin viereen.

" Aina sulle tapahtuu kaikkea", kuiskasin Mandin korvaan lähes äänettömästi.

---

Harjattuani Mandin jätin sen käytävälle, sillä hain kottikärryt ja talikon.
Putsasin Mandin karsinan nopeasti, sillä tamma ei oikein tykännyt seistä siinä käytävällä. Karsinan otettuani vein lannat pois, niinkuin kotsut ja talikonkin. Irrotin Mandin käytävältä (porukat olivat muuten jo lähteneet) ja laitoin sen karsinaansa. Otin siltä riimut pois ja taputin lavalle.
" Pärjäile."

~ Sophie ja Mandi ^{5 hm}

--

vai että on mandi menny jalkansa telomaan! ei onneks pahasti käyny, nii voit kevyesti ratsastaa sitä huomenna, kun ei voi tunneilta kauheesti pitää pois, nyt kun niin vähän tuntsia toivottavasti parantuu!
- J

[Sophie]

Ratsastusta!

Iloisena tartun heti ensimmäisenä kottikärryihin, kuljetan ne Mandin karsinalle. Hain vielä talikon.
" Kui sä noin iloinen oot?" Kata kysyy.
" Saan tänään ratsastaa Mandilla!" hihkaisen, mutta painun ottamaan karsinaa.
" Saankohan mäkin nousta Blackien selkään...", kuulen Katan miettivän käytävältä.

Putsasin Mandin karsinaa, mikä olikin likainen. Sain putsata sitä kauan, viedä kottikärryjä välissä aika montakin kertaa, mutta mielessäni pyöri vain kuvia, miten ratsastaisin Mandilla. Tahdoin niin nousta tamman selkään, että likaisen karsinankaan putsaus ei tuntunut miltään.

Lopulta sain karsinan puhtaaksi. Vein vielä viimeisen kotsullisen lantaa lantalaan. Huokaisin helpotuksesta ja innostuksesta. Laitoin talikon paikoilleen ja lähdin narkki (=riimunnaru) käsissäni hakemaan Mandia laitumelta.

Vihelsin Mandin, Prinssin ja Hennan tarhan portilla. Mandi nosti päänsä ylös, mutta laski sen alas huomattuaan että se olikin "vain" tuo hoitaja. Itsekseni murahtaen ujuttaudun tarhan sisälle sukeltaen portin ali ja kutsun vielä kerran Mandia.
Suokki kohottaa päänsä ylös ja vilkaisee minua. 'No?' tämä näyttää kysyvän. 'Oliko asiaa?'

Huokaisen ja lähden kävelemään Mandia kohti. Se pärskähtää ja lähtee hitaasti tallustelemaan minua kohti. Pysähdyn. Annan tamman tulla. Kuitenkin Mandi pysähtyy ja kääntää päänsä pois minusta. Katson sitä vain sivusilmällä, ettei se tuntisi oloaan ahdistuneeksi. Hiljaa tammalle jutellen lähestyn tätä. Huono päivä varmaan, tahtois olla kavereidensa kanssa, ajattelen.

Pian saan kuitenkin Mandin kiinni. Lähden taluttamaan sitä tallia kohti. Avaan portin, talutan Mandin sen ulkopuolelle, suljen portin ja lähden Mandin vierellä kohti tallia.
" Tänään mennään kentälle nopsaan", kerron, muistaen samalla tamman turvonneen jalan. Vilkaisen sitä. Se ei näytä enää turvonneelta, mutta kuitenkin aloitetaan kevyesti.

Tallissa laitan Mandin käytävälle, sillä siinä se on helpompi laittaa kuntoon. Irrotan narkin riimuista kun tamma on kiinni. Haen sen harjaämpärin, satulan, suitset ja omat ratsastustarvikkeeni.
Aloitin kuraisen suomenhevosen harjauksen kumisualla. Talliin tulvi samalla hoitajia ja tuntilaisia. Onneksi ensimmäiset tunnit olivat vasta neljän aikoihin, ehtisin hyvin ratsastaa Mandin kevyesti.

Vaihdoin harjoja ja harjailin rauhallisesti tammaa. Tarkistin eilen turvonneen jalan, se ei ollut enää edes niin lämmin. Kuitenkin ajattelin, että etusiin voisi laittaa pintelit, ne tukisivat vähän.
Harjattuani Mandin putsasin sen kaviot (tai ainakin yritin!), sain taas kantaa tamman kavioita itse. Kuitenkaan minkäänlaista kränää ei tullut, pitääkö sitä kaviota pitää ylhäällä vai ei. Olimme molemmat sitä mieltä että joo.

Harjasin vielä varmuudeksi Mandin etujalat, satulan kohdan ja suitsien kohdan uusiksi, ettei tulisi hiertymiä. Sitten otin satulan ja sain sen vaivalla Mandin selkään. Mandi yritti mahdollisimman paljon väistellä satulaa, mutta käytävällä se oli lähes mahdotonta. Laitoin huovan suoraksi ja laskin satulavyön alas. Laitoin vyön ensimmäiselle reiälle. Sitä voi myöhemminkin kiristää.

Laitoin Mandin riimut kaulalle ja otin suitset. Pujotin ohjat tamman kaulalle, otin sen päästä kiinni ja tarjosin kuolaimia. Mitään ei tapahtunut. Kutittelin Mandia lomasta ja sain sen avaamaan suunsa.
" Hyvä", kehuin suomenhevosta. Laitoin remmit paikoilleen ja kiinni.

Hain pintelipatjat ja pintelit. Laitoin ensin patjan toiseen etujalkaan, pintelin siihen päälle, sitten toiseen. Mandi odotti kiltisti kun hääräsin sen jalkojen parissa.
Kun pintelit olivat kunnossa, kiristin satulavyötä neljännelle reiälle. (Toisella puolella toisessa, toisella puolella neljännessä.)
Taputin Mandia lapaan. Irrotin sen käytävän ketjuista, otin riimut pois kaulalta.

Otin Mandin ohjista kiinni ja laitoin itselleni kypärän, ratsastushanskat ja raipan. Sitten lähdin taluttamaan Mandia kentälle.

--

Olin noussut Mandin selkään ja laittanut jalustimet sopiviksi. Nyt kiersimme uraa käynnissä. Porukkaa kertyi katsomaan ratsastustamme kentän vierelle. Parin kierroksen jälkeen otin ohjat kunnolla käteen ja aloittelin pohkeenväistöllä. Mandi oli tänään laiskalla päällä - niinkuin aina - ja sain käyttää raippaa pohkeen apuna, jotta tamma ottaisi kunnon ristiaskeleita.

Tein sen kuusi kertaa, sitten jatkoin uraa pitkin. Käänsin Mandin aina kulmassa voltille. Volttien jälkeen annoin ravipohkeet. Mandi ei reagoinut juuri lainkaan pohkeisiin, sain käyttää raippaa. Lopulta, kun maiskutin, annoin raippaa ja pohkeita samaan aikaan sain tamman raviin.

Mandin askel oli laiska ja laahaava. Sain olla koko ajan antamassa pohjetta, että se pysyisi liikkeessä. Vaihdoin lävistäjältä suunnan ja kevennyksen, sekä raipan sisäkäteen.
Kääntelin Mandia - joka pärski tylsistyneenä - kolmikaariselle ravissa. Ensimmäisiä kertoja Mandi hiljensi käyntiin, mutta sain sen takaisin raviin. Lopulta kolmikaarisetkin menivät ravissa.

Annoin Mandin kävellä pitkin ohjin. Seuraavaksi olisi laukkaa ravista. Porukkaa oli lähtenyt paljon kentän viereltä, kun huomasivat että ei tässä mitään ihmeellistä ole.
Yhtäkkiä Mandi kääntyi keskelle kenttää - minä tietysti horjahdin - ja jäi siihen seisomaan. Otin ohjat tuntumalle ja kehotin tammaa eteenpäin. Ei. Jollei eteenpäin niin taaksepäin! Mandi peruutti käskyistäni pari askelta, jonka jälkeen ajoin tätä eteen ja samalla vaihdoin suunnan. No niin, jatkuu.

Käskin Mandin raviin. Valmistelin tätä laukkaan ja annoin laukka-avut. Mandi vain kiihdytti raviaan. Uusiksi. Maiskautin vielä pohkeen jälkeen saaden Mandin laukkaamaan pitkän sivun.
" Hyvä!" kehuin yllättyneenä ja taputin sitä kaulalle. Lyhyt sivu jälleen ravissa, pitkä sivu laukassa. Teimme laukannostoja vielä muutaman, sitten annoin Mandin ravata, sillä toinen etunen ei saisi rasittua liikaa.

Lopulta annoin Mandille pitkän ohjan ja se hidasti käyntiin.
" Hienoa!" hihkaisin. Otin jalustimet pois jaloista. Parin kierroksen jälkeen tamma kääntyi itsekseen kaartoon keskelle.
" No voidaan me lopettaakin", naurahdin ja laskeuduin Mandin selästä.

--

Hoidin Mandin tallissa ja sen jälkeen vein sen tarhaan Prinssin ja Hennan kanssa. Jäin tallille putsaamaan Mandin tavaroita ja juttelemaan muiden kanssa.

~ Sophie ja Mandi ^{6 hm}

[Sophie]

Tarhailua


^{tämän kanssa meni paljon aikaa, olen tyytyväinen, vaikkakin väritys on vähän turhan vaalea.}

~ Sophie ja Mandi ^{7 hm}

[Sophie]

11.8.2009

" Hei, pikkuruinen!" tervehdin Mandia. Joku minua vanhempi tyttö oli laittamassa Mandia kuntoon tunnille.
" Sanoitko jotain?" tämä kysyi. Ei ollut selvästi kuullut mitä olin sanonut.
" Öh, en. Meetkö tunnille Mandilla?" kysyin.
" Joo, en mä muuten sitä kuntoon laittais. Viittiks sä sit ottaa tän karsinan, se on ihan hiton paskanen", nuori naisenalku selitti.
" ... Joo."

Kun Mandi ja tämän ratsastaja olivat lähteneet tunnille, hain kottikärryt ja talikon. Vein ne Mandin karsinaan ja aloitin putsauksen.
Huokaisten jäin miettimään, kuinka kauan aikaa siitä olikaan kun viimeksi Mandia tulin moikkaamaan.

---

Karsinan lopulta tultua valmiiksi, vein kaiken pois. Tänään aikaa ei ollut paljoa - ikävä kyllä - joten enää olisi aikaa johonkin pieneen. Hain sienen ja putsasin Mandin ruoka- ja juomakupit. Tarkistin myös, toimiiko automaattivesikuppi - kyllä, se toimi - ja vein sienenkin pois.

Hetkeksi menin katsomaan Mandin tuntia, mutta lopulta lähdin.

~ Sophie ja Mandi ^{8 hm}

[Sophie]

Koulurääkkiä? Ei.

" Äh, ärsyttävää. Ei oo mitään tekemistä täällä", Lynn vaikeroi hoitajien huoneessa.
" No sulla on ees joku muu talli missä sulla on hommaa. Mun kaikki yksärit on vailla karsinapaikkaa, joten en voi niitä hirveest hoidella, paitsi pitää jossain takapihan pihatossa kotona. Mandi on nyt ainut - ai niin joo, onhan mulla Trulli.. No, Mandi ja Trulli on ainoot ketä voin hoitaa", vastasin.
" Oo tyytyväinen, et saat hoitaa sitä", Iina sanoi.
" Mun hoitsu, siihen ei kukaan kajoa", varmistin vielä. " Ei edes Iina", jatkoin hymyillen.
" Äär, mun piti tänään ratsastaa Blaculla, mut ei. Unohdin et on lauantai", Kata sanoi selvästi pettyneenä.
" Niin mäki", monen suusta kuului.

" Mä en saa ees nousta Liekin selkään", Moppi sanoi. "Olkaa tyytyväisiä, että pääsette ees viikolla ratsastamaan", tämä jatkoi.
" Mun piti tänään ratsastaa Mandilla koulua. Olin just menossa hakemaan sitä sisälle, kunnes tajusin et ei hitto, ei tänään voikkaan ratsastaa", kerroin. " Joo, mut meen nyt ottamaan sen karsinan", jatkoin vielä ja lähdin huoneesta.

Hain kottikärryt ja talikon, vieden ne samantien Mandin karsinalle. Aloitin likaisimmasta kohdasta ja sihtasin, heitin kottikärryihin. Sihtasin, heitin, sihtasin, heitin..
Putsasin karsinaa itse asiassa aika vähän aikaa, sillä se ei ollut likaisimmasta päästä. Lopulta se oli puhdas. Vein lannat pois ja hain lisää puruja karsinaan. Levitin sen patjaksi, sitten vein kottikärryt ja talikon pois.

Suuntasin jälleen hoitajien huoneeseen, missä oli vähentynyt porukkaa.
" Ai kato Soppu", Lynn naurahti.
" Tulit taas", Kata virnisti.
" Joo, mut meen varmaan", vastasin.
" Häh?"
" Niin siis meen varmaan kotiin nyt kohta", selvensin.
" Aijaa, no tervemenoa sitten", Lynn hymyili ja osoitti sitten vielä ovea.

Naurahtaen lähdin huoneesta, koko tallista. Mandin vapaapäivä, ei koulurääkkiä.

~ Sophie ja Mandi ^{9 hm}

[Sophie]

Maastoilua ft. Lynn & Prinssi

" Lynniläinen!" karjaisen ohikulkevan blondin perään samalla kun viskaan yhden talikollisen lantaa kottikärryihin.
" Niin, Sophie?" Lynn vastaa huvittavan rauhallisesti oman kirkumiseni jälkeen.
" Jos vaan sulle käy, niin ajattelin, et voitais mennä sinne maastoon, ku piti jo aikoja sitten mennä...", kerroin mietteeni nolostuneena. Miten voinkaan unohtaa sellaisen?
" Joo, eiköhän se käy. Mut mennään ihan rauhassa, en oo ennen menny Prinssillä maastossa", blondi vastaa.
" Puolen tunnin päästä tallin pihalla?"
" Juup."

Jatkan karsinan ottoa hätäisemmin, on kiire. Mandikin pitäisi saada tarhasta ja harjata se ja...
Viskon viimeiset märät purut ja lannat kottikärryihin ja lähden viemään niitä lantalaan.
" Kiire, kiire, kiire...", mutisen itsekseni. Kippasin lannat pois ja hain puoli kottikärryä lisää purua. Vein ne Mandin karsinaan, levitin patjaksi ja vein sitten kaiken muun pois.
Nappasin käteeni riimunnarun. Mandi oli pyörinyt tarhassaan ja saanut lupaavan mutakerroksen ruskean karvansa päälle.
" Maandii", huutelen tarhan portilta. Suokki kohottaa hieman päätään, pärskähtää, ja pää alhaalla lähtee kulkemaan minua kohti.
" Hienoa, päivä alkaa hyvin", hymyilen jälleen itsekseni. Avaan portin, astun pari askelta ja nappaan Mandin kiinni. Lynn on juuri tulossa hakemaan Prinssiä, joten jätän portin raolleen, kun blondi jo lähti saalistamaan Prinssiä.

Talutin Mandin tallin käytävälle, kiinnitin sen ja hain sen harjat. Aloitin kumisualla savikerroksen harjaamisen pois. Saatuani mutakerroksen pois, harjasin tamman perusteellisesti normaalilla tavalla ja putsasin sen kaviot.
" Hyvä", kehuin Mandia ja harjasin vielä satulan kohdan uusiksi. Hain Mandin satulan ja suitset. Laitoin satulan seinää vasten, otin suitset, laitoin Mandin riimut kaulalle, kuten ohjatkin ja tarjosin kuolaimia.
Mandin avatessa suunsa vastahakoisesti laitoin niskaremmin korvien taakse ja remmit kiinni.

Suitsien ollessa paikoillaan laitoin vielä satulan Mandin selkään. Suoristin huovan ja kiristin vyön tarpeeksi kireälle. Pyysin muutamaa nuorta tyttöä vahtimaan Mandia, kun hain kaapistani turvakypärän, -liivin ja raipan. Palasin takaisin Mandin luokse ja kiitin vahtijoita.
Irrotin Mandin käytävältä ja talutin sen tallin pihalle.
Odottelin juuri parhaillani Lynniä, kun kännykkäni soi.
" Mm-m?" vastasin tapani mukaan, huomatessani äidin soittavan.
" Oletko tehnyt läksyt? Missä olet, oletko syönyt? Miten koulussa meni? Oliko opettaja kiva? Mun pitää käydä kaupassa, tuletko mukaan?" puhetulva vyöri korviini.
" Oon tallilla, mut mulla kestää vähän, ku meen maastoon Lynnin kanssa", kerroin. Lynn saapui meidän viereen ja kuunteli tarkkaavaisesti.
" Kuka?"
" Sellanen yks blondi", vastasin virnistäen. Lynn purskahti nauruun.
" Varo sitten. Ja tule pian kotiin", kännykästä kuuluva ääni vielä sanoi. Hymyillen suljin puhelun ja laitoin kännyn taskuun.

Kiristin vielä Mandin satulavyötä ja laskin jalustimet alas.
" Mitäs nyt?" Lynn kysyi asetellessaan jalkaansa Prinssin jalustimeen. Punnersin itseni selkään ennen kuin vastasin.
" Käski pysyä varovaisena, kun kuuli että menen blondin kanssa maastoon", virnuilin. Säädin jalustimia vähän lyhyemmiksi.
" Haha", Lynn naurahti leveästi. " Matkaan?". Nyökkäsin kevyesti. Käskimme hevoset liikkeelle, minä ja Mandi kärjessä.

" Millon sulla alko koulu?" Lynn aloitti keskustelun.
" Tiistaina, ikävä kyllä. Oisin voinu olla vaikka vielä talvilomaan asti viettämässä kesälomaa", kerroin.
" Sittenhän se ois kesäsyksytalvi-loma", Lynn huomautti.
" Joo, ois kyl kivaa."
" Jep."

Jatkoimme hiljaisemmin matkaa syvemmälle metsään. Mandi kulki laiskasti eteenpäin, pyöritteli korviaan. Otin ohjat kunnolla käteen ja lisäsin vähän käyntiä.
" Annas mennä nyt", mutisin, " vihdoinkin kun saat tehdä mitä huvittaa."
Mandi kohotti päätään vähän ylöspäin kun kevyesti kosketin pohkeen taakse sitä raipalla.
" Ravataanko?" kysyin. Lynn vastasi myöntävästi, joten patistin Mandin raviin.

Kevensin suomenhevos-tamman tahtiin. Vilkaisin olkani yli Lynnin ja Prinssin ratsastusta. Hymyilin ratsukolle ja katsoin jälleen eteen.

---

Olimme ratsastaneet varmasti jo yli tunnin, tai ainakin siltä tuntui. Kolotti, vaikka ei vielä edes laukattu! Prinssi ja Mandi laahustivat nyt käynnissä eteenpäin, kun me ihmiset puhuimme koulusta, hevosista, pojista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
" ... Et usko miten mun kaveri sai kokea lannan hajun", nauroin jo valmiiksi koko sopalle. Niin, jälleen oli aika puhua hevosista.
" No?" Lynn uteli.
" Mä olin just viemässä jotain juttua pesarille takas, en muista mitä, ja käskin mun kaveria ottamaan sen meijän hoitsun kaviot. Sit ku mä palasin takas, se mun kaveri kökötti siinä lannat käsissään ja totes ihan pokkana et se tais ilmottaa mitä mieltä on kavioiden putsaamisest", kerroin.
" Häh, siis paskoko se sen päälle?" Lynn kysyi ihmeissään.
" Kyllä!" naurahdin.
" Mut laukataaks nyt?" Lynn kysyi samalla kun keräsi ohjia. Vastasin myöntävästi, otin ohjat käteen ja herättelin Mandia. Kun se ravasi jo hyvää vauhtia, tein puoli-pidätteen, nojasin taakse ja annoin laukka-pohkeet. Mandi lähinnä vain kiihdytti ravia, mutta toisista pohkeista ja raipan käytöstä suokki siirtyi tahmeasti laukkaan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja maiskutin takajalat mukaan.
" Viimeinen mutkan takana on mätämuna!" kiljuin Mandin selästä ja yritin saada tamman menemään kovempaa.

---

Yllätys, yllätys, Lynn nopealla Prinssi-hoitsullaan oli ollut huomattavasti nopeampi, ja sain sitten tuntea, miltä tuntuu olla mätämuna.
" No ei, ole mieluummin vaikka mätä mansikka", blondi ehdotti, kun ilmaisin että mätämunan roolissa oleminen ei ollut mitään kivaa.
" Joo, viimeinen mutkan takana on mätä mansikka", nauroin sarkastisesti. Jatkoimme jälleen ravissa tallia kohti.

Siirsimme hevoset käyntiin, kun talli melkein näkyi jo. Varpusuo oli täynnä porukkaa, tuntilaisia pyöri tarhojen ympärillä ja hoitajat kuskasivat kottikärryjen sisältöä pois.
" Heh, toiset raataa ja me vaan maastoillaan", sanoin viitaten tallilla näkyvään ihmisvyöryyn.
" Kyllä, muiden mielestä varsin epäreilua", Lynn vastasi.
" Mut nyt mä kyl oikeesti tajuan, milt tuntuu ku ratsastaessa sattuu lihakset. Au, mun reidet on ihan mössöä", parkaisin.
Lynn nauroi valittamiselleni, mutta myönsi sitten, että ratsastus on oikeasti liikuntaa tämänkin mielestä.

Tallin pihalla kiitin Lynniä ja Prinssiä mahtavasta maastoseurasta. Laskeuduin alas satulasta (pysyin juuri ja juuri pystyssä, jalat olivat spaghettia) ja nostin jalustimet ylös, sen jälkeen hoidin vielä väsähtäneen Mandin.

~ Sophie ja Mandi ^{10 hm!}

[Sophie]

Pikainen aamukäynti

" Äh, sori Mandi, en oo ehtiny hoitaa sua hirveest. Mulla on omakin talli, se vie paljon aikaa", kuiskuttelin tamman korvaan harjatessani sitä. Mandi pärskähti ja riuhtaisi päällään, ärsyyntyi riimussa roikkuvasta narusta, minkä toinen pää oli sidottu seinään.
Harjailin Mandia vielä hetken ja putsasin kaviot.
" Hei et nyt viitti", murahdin, kun Mandi yritti puraista persuksista. Sain ilman puremia kaviot puhtaiksi ja kiitin Mandia hyvästä toiminnasta.

Irrotin narkin Mandin riimuista ja vein harjaämpärin pois. Tallissa ei ollut ketään muuta tähän aikaan, kellohan oli muutenkin vasta kohta yhdeksän.
Päätin putsata Mandin varusteet, sillä nekin olivat unohtuneet taka-alalle, niinkuin koko heppa.

Hain satulasaippuan ja vettä, sekä tietysti laskin satulan telineeseen. Irrotin satulavyön ja päätin vaihtaa satulahuovan, ennen kuin aloitin pesun.

~ Sophie ja Mandi ^{11 hm}

[Sophie]

Brown eyes

In your brown eyes
I walked away
In your brown eyes
Couldn't stay
In your brown eyes
You watch her go
Turn the record on
And wonder what went wrong.

Avasin tallin oven. Jälleen olisi aika hoitaa Mandi, ja ajattelin mennä sillä kouluratsastusta.
Harmikseni huomasin, että tamma meni jo tunnilla, mutta sen jälkeen kyllä se jaksaisi. Hain siis kottikärryt ja talikon, ja ehdin aloittaa karsinan putsauksen ja putsata karsinan ennen tunnin loppua.

Katsahdin kelloa, ennen kuin lähdin viemään kottikärryjen lantaa lantalaan. Vielä kymmenen minuuttia, niin kello olisi tasan ja tunti loppuisi.
Kiikutin lannat pois ja kävelin reippaasti kentän viereen. Tuttuun tapaansa Mandi laahusti kentän uraa tylsistyneenä nuori aikuinen selässään.
Katsoin Mandia silmiin.

If everything was everything but everything is over
Everything could be everything if only we were older
Guess its just a silly song about you
And how I lost you
And your brown eyes.

Ratsastajat keräsivät tauolta ohjat ja jatkoivat hevosten tahtiin keventäen. Mandi vaikutti niin yliväsyneeltä, että teki mieli unohtaa koko kouluratsastus, mutta pakko on vähän yrittää saada kesällä kertyneet painot pois.
Tunnin pitäjä (ilmeisesti sijainen, nimittäin en tuntenut) kehotti vielä ratsukoita nostamaan laukan. Mandin ratsastaja asetti sisään ja antoi laukka-avut, saaden Mandin nostamaan viimeisen laukan tunnilla.

In your brown eyes
I was feelin' low
Cause the brown eyes
And you never know
Got some brown eyes
But a soft face
I know that it was wrong
So baby... turn the record on
Play that song.

Tunti loppui pian. Ilmoitin tunnin pitäjälle hoitavani Mandia ja että ratsastaisin sillä. Saisin mennä maneesiin, sillä tunnit jatkuivat vielä, vaikka Mandi ei enää jatkanutkaan.
Nousin Mandin selkään laittamatta jalustimia jalkaan. Ohjasin tamman kohti maneesia ja annoin sillä aivan pitkät ohjat. Että joku voikin rakastaa yhtä suomenhevos-tammaa yli kaiken...!

Everything was everything, but baby its the last show
Everything could be everything but its time to say goodbye so
get your last fix, and your last hit
grab your old bow with your new tricks
I mean its no surprise I got lost
In your brown eyes..
In your brown eyes..
Brown brown... eyes
Brown eyes
Brown brown... eyes
Got some brown eyes
Brown brown... eyes
Brown eyes


~ Sophie ja Mandi ^{12 hm}[/sup]

[Sophie]

"Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet..."

Tuntui niin pahalta vain olla siinä. Käytävä oli hiljainen, vain Mandin yksinäinen pärskähdys kaikui tallissa.
Kyynel vierähti poskelle, halasin käytävällä seisovaa suomenhevosta. Yksinkertaisesti kaikki oli mennyt tänään niin pieleen... Mutta onneksi oli Mandi, Varpusuo ja kaikki muut paikat. Edes jossain tunsin olevani tervetullut.

En jaksanut liikuttaa kättä tamman karvapeitteellä, suka tipahti kädestä.
Peitin kasvoni Mandin harjaan. Yritin pysyä pystyssä, sekava olo sai vallan. Tajusin, että jollen tee Mandin kanssa mitään, mitä oikein hevonen siinä enää on?
Irrotin Mandin käytävältä ja laitoin sen karsinaan, minkä olin juuri ehtinyt ottaa. Ennen kuin kaikki sortui päälleni, ennen tätä kauhua.
Pyysin anteeksi Mandilta huonosta käyttäytymisestäni. Avasin karsinan oven, istuin nurkkaan ja aloin jälleen nyyhkyttämään.

Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Kun mä katson tähtiin,
ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen

~ Sophie ja Mandi ^{13 hm}

[Sophie]

Liikutusta

" Mandi, tule", märmätin tarhan laidalla. Suomenhevonen lähti laiskasti kulkemaan minua kohti.
" Tänään käydään vähän maastossa tällai talutellen", kerroin samalla, kun käänsin Mandin ympäri ja laitoin portin kiinni. Mandi vain pärskähti, lähti kävelemään perässäni talliin.
Vein Mandin karsinaan. Hain harjaämpärin ja kun tulin takaisin, Mandi piehtaroi karsinassaan.
" Mandi! Prkl, et sitten voinut tehdä tuota joskus muulloin", murisin. Avasin kuitenkin karsinan oven ja rupesin harjaamaan Mandia. Tamma pysyi juuri ja juuri paikoillaan, ja sain väistellä huitovia kavioita.
Kavioita putsatessa sain taas muistuttaa kuka on pomo, mutta kyllä se sujui.

Laitoin narkin kiinni riimuihin. Lähdimme tallista kohti metsää.
" Kuule, tiesitkös, ensi kerralla olen hoitanut sua viisitoista kertaa", kerroin kun suomenhevosen häntä vilhati metsään vierelläni.

~ Sophie ja Mandi ^{14 hm}