|
Post by Jenna on Aug 4, 2009 11:07:41 GMT 2
Liekki Kippariaka LiekkiHoito-ohjeetl o i m i t u s voi käyttää tuntsareiden yleiseen käyttöön tarkoitettuja loimia• Pakkasen noustessa yli -16 astetta, laitetaan tarhaan toppaloimi • Kuivatusloimi selkään rankan treenin jälkeen • Talviöisin kevyt fleeceloimi päälle r a t s a s t a e s s a • yleissatula • hannoversuitset • pintelit kaikkiin jalkoihin m u u t a • riimu, koskaan ei saa jättää riimua päähän tarhassa KilpailukalenteriPvm | Paikka | Alainen | Luokka | Sijoitus | - | - | - | - | - |
Pvm | Paikka | Alainen | Luokka | Sijoitus & arvostelu | - | - | - | - | - |
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 10, 2009 20:19:43 GMT 2
Ensi tapaaminen, on aina ensitapaaminen!
Tärisin innosta sohvallamme. Puhelin makasi sohvalla vieressäni, mutta en uskaltanut katsoa siihen. Millä hetkellä hyvänsä, Liekin hoitajuus selviäisi ja olin melkein varma, ettei se onnekas olisi minä. Suljin silmät, mutta samalla sekuntilla puhelin piippasi viestin merkkiäänen. Sydämmeni alkoi hakata tuhatta ja sataa. Nostin kännykän ja huomasin viestin tulleen Jennalta kuten epäilinkin. Avasin näppäinlukon ja avasi viestin. "Liekki on sinun, Jenna" viestissä luki. - Liekki on sinun! Liekki on minun! Liekki on minun!, kiljuin iloisena ja juoksin keittiöön, jossa äitini laittoi ruokaa. - Liekki on minun! hihitin hysteerisenä ja halasin äitiäni. Hyppelin huoneeseeni, jossa pikkuveljeni oli koneella. - Liekki on minun! hihitin ja pussasin pikkuveljeäni poskelle. - Yök! pikkuveljeni huudahti ja löi minua vatsaan. Silloin sian pääni selväksi ja ajattelin järkevästi. Minä menisin hoitamaan Liekkiä jo tänään.
Nappasin mukaani bussikortin, hupparin ja lenkkarit ja rynnistin suoraa päätä bussipysäkille. Tovin sain bussipysäkillä odottaakkin, kunnes sama vanha tuttu bussikuski saapui bussinsa kanssa. Piippasin bussikorttini ja kävelin istumaan lähimmmälle penkille. Tuntui, kun jalat olisivat pettäneet alta, kun kävelin. Mieleni olisi tehnyt itkeä ilosta, mutta pelkän oman kunnioitukseni takia tyydyin vain pidättämään kyyneliä. Uskomatonta, kuinka pelkän hoitohevosen saaminen, pystyi olemaan näin tuskallisen ihanaa. - Eikös sinun pitänyt jäädä tässä? bussikuski köhäisi minut unelmistani. - Kiitoksia, hymyilin leveästi ja pomppasin pois bussista. Onnistaa, ei onnista, tälläkertaa juuri minua onniti. Sydämmeni hakkasi aina vain kovempaa, mitä nopeammin kuljin kohti tallia. Jalat alkoivat taas tuntua veteliltä ja vauhti tuntui hidastuvan hidastumistaan. Pysähdyin hetkeksi haukkomaan henkeä, mutta jatkoin matkaa siinätoivossa, että pääsisin hengissä tallille asti. - Hei Moppi! huudahti Sone, joka oli juuri lähdössä tallilta. - Ja onneksi olkoon, tyttö hymyili leveästi. - Kiitos, onkos Liekki missäpäin maailmaa? kysyin hieman epäselväksi. - Tuolla oritarhassa, Sone huitaisi kättä tarhoillepäin. - Okei, sanoin ja lähdi kohti Liekkiä.
Jokainen askel tuntui, kun minulla olisi painot jalassa. Jokainen askel, sain minun oloni tuntumaan raskaalta. Jalkani eivät meinanneet jaksaa tarhalle asti. Vihdoin näin sen. Vaaleanrautias ori, joka tapitti minua suoraan simiin. Väistin nopeasti jatsetta ja reipastuin hetkessä. Suloinen Liekki sai minuun lisää voimaa, että pääsin tallustamaan tarhalle. Liekki nappasi välinpitämättömänä heinää suuhunsa ja jatkoi minun tarkkailemista. Aidalle päästyäni, pieni ortivarsa tuli tervehtimään minua. - No hei Tedi, tulin tapaamaan tänään Liekkiä, lepertelin pikkuiselle, joka näytti hiukan löoukkaantuvan. Annoin Liekin haistaa minua ja leikkimielisesti se astui askeleen minua lähemmäs. Liekki hamusi sormiani nopeasti ja hyppäsi askeleen taakseppäin. Se heilautti haastavasti päästään ja lähti ravaamaan poispäin minusta. - Ai sinä olet niitä pelimiehiä, virnistin iloisesti ja naurahdin Liekin touhuille.
- Hei Jenna, oisiko minulle mitään erikoista tehtävää? kysyin reippaasti naiselta joka tuli oritarhalle riimunnaru kädessä. - Tottahan toki voit, tuo Liekki sisälle. Ajattelin mennä ajelemaan sen kanssa, Jenna sanoi ja ojensi minulle riimunnarun. - Tottakai, kuten haluatte, vastasin ja otin riimunnarun vastaan. Jenna avasi minulle oritarhan portin ja pujahdin sinne sisään. Tässä sitä nyt oltiin. Liekki seisoi minua vastapäätä ja heilutteli häntäänsä, yrittäen pitää illan viimeiset kärpäset loitolla. Hetken vain katselin sitä kaunista hevosta, joka odotti, että tekisin ensimmäisen liikkeeni. - Nyt ois aika mennä sisälle rakas, sanoin hiljaisella äänellä ja suoristin selkäni. Ori asteli pari askelta luokseni ja jäi vaativan näköisenä paikalleen. Se odotti tovin paikallaan, kunnes tajusin, että minun tuli hakea herra juuri siitä paikalta. Astuin varovasti pari askelta eteen, eikä Liekki reagoinut siihen mitenkään. - Hieeno poika, kuiskasin ja kiinnitin riimunnarun sen riimuun.
Talutin ylpeänä Liekkiä. Ori kulki vierelläni rauhallisesti ja Jenna sen toisella puolella mietteliään näköisenä. Ilmeisesti toimistotyöt painoivat taas mieltä. Huokaisin syvään, tiesin, miten rasittavia paperihommat osasivat olla ja se sai minut meilkein ärsyyntymään. - Jos sinulla on toimistolla jotain kesken, voin kyllä laittaa Liekin kuntoon, ehdotin yhtäkkiä, vaikka mitään sanaa en ollut suunitellut. Ummistin suuni ja punastuin hiukan. Suora puhuminen oli minulle itselleni erityisen vaikeaa. - Se olisi hienoa, saisin asiat hoidettua loppuun, ettei tarvitsisi niitä ajaessa murehtia, Jenna reipastui ja hymy levisi hänen kasvoilleen. Huokaisin helpotuksesta, sillä olin olettanut kokoajan, että jenna loukkaantuisi asiasta. Puna katosi poskiltani ja keskityin taas Liekkiin, jolla oli nyt korvat kiinnostuneena pystyssä. Käänsin katseen eteen ja huomasin, että meitä vastassa olisi toinen hevonen. En hermostunut, mutta tiukensin hiukan otettani. Tunsin kuinka Liekki lähti nopeentamaan vauhtiaan. Hiljensin vauhtiani ja katsahdin Jennaan, joka käveli tyynesti huomattavasti edelläni. Yhtäkkiä Liekki repäsi otteeni riimunarusta. Ori nosti päänsä korkealle ja hirnahti matalalla orimaisella äänellä vastaantulijalle. Kaappasin samassa riimunnarun käteen ja lähdin ohittamaan toista hevosta reippaasti.
Jokainen askel, jonka kävelin hevosten välistä tuntui raskaalta. Liekki yritti kääntyi kohti hevosta, mutta nykäisin sen takaisin kävelypaikoilleen ja kuljin sydän jyskyttäen toisen hevosen ohi. Vaara oli ohi. - Tiedätkös Liekki, että tollanen on aivan kauheeta. Kukaan ei sais kertoa huhuja mistää, huokaisin helpottuneena siitä, ettei ori ollut sellainen kun olin odottanut. - varmaan huomasit miten sydämmeni jyskytti, puhelin orille ja astuin samalla talliin. - En? Fiona kysyi ihmeeissään. - Aa, sori, puhuin tälle pollelle, hymyilin nopeasti Fionalle, mutta vein oitis Liekin karsinaan. - Ja täten nimitän, tämän hetken Liekin puunaus hetkeksi, tokaisin orille, joka katsoi minua hölmistyneenä. Lähdin reippaasti hakemaan Liekille harjoja, jotta pääsisin toteuttamaan unelmaani, päästä hoitamaan tätä itse hienoutta.
Katsoin vuoroin harjaa ja hevosta. En tiennyt mitä epäröin, mutta harjauksen aloittaminen juuri nyt tuntui jotenkin väärältä. Kuitenkin aloin tunteistäni huolimatta harjaamaan reippaasti hevosta, joka katseli rauhallisena, mitä tein ja minneppäin menin. Liekki huiskautti häntää, kun harjasin sitä mahanalta, mutta pysyi tyynesti paikallaan. Jotenkin kiltteys tuntui hienolta, verrattuna siihen, mitä olin muiden hevosten kanssa kokenut. Jatkoin harjaamista, ihan takajalkoihin saakka, mutta ori ei tykännyt, mitä alemmas menin. Se nosti toisen takajalkansa ja pamautti sen maahan. - Ymmärrän yskän, sanoin hevoselle, kun nousin ylös. hain harjapakista kaviokoukun ja pyörittelin sitä sormissani samalla kun palasin takaisin karsinaan. - Tämä on sellainen esine, josta monikaan polle ei pidä, sanoin Liekille joka pärskähti heti perään. Lähdin liuttamaan kättä Liekin jalkaa pitkin ja se nosti kiltisti kavion ylös. Putsasin liat pois kavioista ja siirryin seuraavaan. Etukaviot sain helposti otettua, mutta Liekki aristi vasenta takakaviotaan. Nostin sen reippaasti ylös ja huomasin kiven joka painoi sädettä. Poistin sen varovasti, mutta silti Liekki jätkähti. Lakin viimeisenkin kavion alas. - Vielä jos saisin setviä herran harjan, kysyin kunnioittavasti.
- Sä olisit sitten varttia vaille valmis, ilmoitin Liekille, kun tarjosin sille kuolaimia. Hetken epäröiden, Liekki otti kiltisti kuolaimet suuhun ja kolisutteli niitä hetken. Nämä hetket, jotka olin viettänyt Liekin kanssa, oli saanut minut vakuuttumaan vielä enemmän, että tämä hevonen oli minulle se oikea. Jatkoin hevosen kuntoon laittamista ja Jenna saapui paikalle hetkeä, ennen kun olin saanut hevosen valmiiksi. - Nytten se pitäisi saada enään kärryneteen, sanoin ylpeänä ja taputin Liekkiä. - Hienoa, ja minä pääsen vapain mielin ajamaan, Jenna vastasi reippaalla äänellä. Talutin Liekin ulos tallista, jossa odottivat kärryt. Katselin hetken Jennan touhuja, kun nainen laittoi Liekin kiinni kärryihin. - Menen radalla. Voit tulla katsomaan jos haluat, Jenna ehdotti. - Vielä kysyt, hihkaisin ja lähdin kulkemaan kärryjen perässä. Minulla oli hyvä tunne, että Liekin suhde minuun vahvistuisi ajanmyötä. Liekki ei ollut hevonen, jota täytyi pantata, varoa, olla kovana sen kanssa. Liekki oli juuri niinkuin minä, mutta täydellisessä versiossa.
//Moppi ja Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 14, 2009 21:50:34 GMT 2
Naantalin aurinkomme, Liekki!
Pitelin silmiäni kiinni hymyillen ja pidin bussin kaiteesta kiinni. Painoin pysähdy nappia ja avasin silmät. - Hahaa! Voitin, kaverini huudahti iloisesti. Turhautuneena annoin kaverilleni euron ja hyppäsin sitten ulos yhtä edeltävällä pysäkillä, ennen tallinpysäkkiä. Huokaisin syvään ja lähdin tallustelemaan tylsistyneenä kohti tallia. Nyt matkaa olisi varmaan kuusi kilometriä, jonka taitaisin jopa kolmessa tunnissa. - Hitto, murisin ja potkaisin kiveä. - AI! Kuului jostain puidentakaa. Uteliaisuuteni heräsi ja kiiruhdin äkkiä äänen luokse. Purskahdin nauruun, kun huomasin Jennan seisovan metsässä, ratsastusvarusteet päällä, mutta ilman ratsua. - Älä koskaan mene kokeilemaan ratsastusta maastoon, Jenna hymäisi nolona. - Liekki? vakavoiduin ja jatkoin taas asiallista käytöstä.
- Hitsin apinakuningas, pikku sittiäinen, huokaisin kävellessäni metsässä huhuilemassa Liekkiä. Jenna yhtäkkiä jähmettyi paikalleen ja hymy levisi hänen suulleen. Katsoin suuntaan, johon Jenna katsoi ja näin Liekin syömässä ruohoa rauhallisesti. Huokaisin helpotuksesta ja menimme ottamaan virkeän ruunan kiinni. - Saanen kunnian kävellä rinnallanne tallille? kysyin nopeasti ja silitin pienen orin silkkistä kaulaa. - Senkun, mutta muistakkin pysyä perässä, Jenna sanoi ja naputti Liekin liikkeelle. Katselin ihastuneena Liekin rauhallista ja hallittua käyntiä. Jenna osasi ratsastaa ja Liekki osasi olla hyvä hevonen. Huokaisin hiljaa ja keskityin taas tämänaamuiseen. Olin lyönyt vetoa ystäväni kanssa, tietäisinkö silmätkiinni, missä pysäkillä minun pitäisi jäädä. En ollut kuitenkaan onnistunut ja menetin viimeisenkin bussirahani siinä.
Kävelin katse maassa ihan tallin pihalle asti. Matka oli tuntunut paljon lyhyemmältä, mitä ensin olin ajatellut, mutta ehkä se johtui vain siitä, että Liekki kulki kokoajan rinnallani. Nopeasti Jenna sujahti alas Liekin selästä ja minä nappasin naisen hiuksista oksan pois. - En huomannutkaan, Jenna hymähti. - Olen pikkutarkka, hyvin pikkutarkka, hihkaisin ja tartuin Jennan tarjoamiin ohjiin. - Kamat pois päältä, hoidat kuntoon ja vie tarhaan, Jenna sanoi ja lähti edelläni talliin. Minusta tuntui hyvältä, kun Jenna antoi minun hoitaa tälläkin kertaa vapaasti tätä upeaa pientä pollea. Aloin hyräillä iloisesti ja päästin Liekin omaan karsinaansa.
- Noh, onkos Liekki jo puunattu, Sophie kysyi, kun tulin hakemaan orin harjapakkia. - Eipä oikein vielä, kun vasta aloitan, vastasin reippaasti. Nappasin pöydältä omenan ja puraisin siitä reilun palasen. Palasin Liekin karsinalle, jossa ori hörähteli innokkaasti. Katsoin hevosta omena suussa ja avasin karsinan oven. Röyhkeästi Liekki nappasi omenan suustani ja rouskutti sitä tyytyväisenä nurkassa. - Pikku sittiäinen! julistin ja astuin loukkaantuneena karsinaan. - Ja vielä pitäisi sinut harjata, puhelin, kun Liekki olisi tehnyt suuremmankin virheen. Vedin hevosen läpi hikiviilalla ja sitten aloin pyörittelemään kumisukaa pitkin hevosta. Liekki rentoutui nopeasti ja silmät alkoivat pikkuhiljaa lupsua kiinni.
- Kuules pikku sittiäinen, minun pitäisi putsata nyt kaviosi, herättelin hevosta. yritin reippaasti nostaa Liekin jalan ylös, mutta ori talloi vain varoaani. - Dääm, kun osaat olla julma, mutisin tuskallisena, mutta kokeilin nostaa jalkaa uudestaan. Nyt putsasin oikean etukavion vaivatta, vaikka Liekki nojasikin lähes kokopainollaan minuun. Huokaisin syvään ja tiputin kavion alas. Kaikki kaviot olivat, kuin kuivaa savea täynnä. Lihakseni meinasivat tehdä tepposen ja minua alkoi heikottaa. - Sinä se saat ihmiset huojumaan pilvissä, kerroin hevoselle ja taputin sitä kaulalle.
- Nyt ulkoilemaan, nyt ulkoilemaan, ulko ulko ulko ulko, ulkoilemaan, lauleskelin Liekille ja heiluttelin riimunnarua kädessäni. Liekki katsoi minua kysyvästi ja luimisti korviaan. Se olisi näemmä mielummin viettänyt aikaansa sisällä, kun seisoa auringon paahteessa ulkona. - Tiedätkös Liekki, kun Jennan sana on laki, totesin hevoselle ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Maiskautin suomenpienhevosen liikkeelle ja vaivanloisessa käynnissä se lähti kulkemaan minun perässäni. Ulos päästessä Liekin ilme kirkastui ja se vilkuili ympärilleen. Se hirnahti syyreen ääneen ja nyökkäili päätään, kun pari hevosta vastasi sille.
- tules nytten pikku sittiäinen sieltä, vetäisin hengästyneenä Liekin pois ruohopuskasta. - Ehdit syömään heinää sitten tarhassakin, jatkoin pälätystäni, kuin hevonen olisi ymmärtänyt. Vetäisi orin taas liikkeelle ja pyyhin hikeä pois otsalta. Vaikka kuuma ei enään ulkona ollut, Liekin pitäminen oli yhtä tuskaa. Se olisi halunnut ottaa matsin Blackien kanssa ja seuraavaksi hevonen bongasi lähimmän ruohopuskan. Se, että saisin Liekin tarhaan, tuntui toivottomalta idealta, vaikka vihdoin pääsimme tarhalle. - Tiedätkös sittiäinen, sinä pääset tarhaan, kun minä menen putsaamaan sinun karsinasi, ettäs sen tiedät. - Tosin niin minä itse haluan tehdä, mutta kuitenkin, puhelin hevoselle, kun avasin porttia.
Päästin innoissaan olevan hevosen tarhaan ja korkein raviaskelin Liekki humasi minut. Se kiilsi kuin naantalin aurinko ja se korkealla oleva pää ja korkeat pitkät raviaskeleet, saivat jalkani tuntumaan veltoilta. Semmoisia liikkeitä, olisi voinut katsoa vaikka ikuisesti, jos ei tarvitsisi nukkua, eikä syödä. Käänsin kuitenkin katseeni pois ja lähdin kävelemään takaisin tallille. - Tämä on liikuntaa, tämä on liikuntaa, puhuin itselleni, kun kuljin kuolleiden jalkojeni kanssa takaisin tallille. - Hyvä, että olet siinä, saatkin putsata tästä pari karsinaa, Saara hymyili touhukkaasti. - Jos tosta otat noi viis karsinaa, niin se ois hyvä, Saara jatkoi ja työnsi kottikärryt minulle. - EIIIIII!!!!!!
//Moppi & Liekki (pahoittelen lyhyttä tekstiä)
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 16, 2009 15:55:22 GMT 2
Liekki VS. KameraTallustelin taas kerran jännittyneenä tallia kohti. Tänään oli kolmas kerta, kun pääsisin hoitelemaan suloista suomenpienhevos oria. Pyörittelin vanhaa melkein rikkinäistä kameraa käsissäni ja suunnittelin, minkälaisia kuvia voisin räpsiä tänään. Kuitenkin kameralla saisi enään kolme kuvaa, että muistikortti olisi täynnä. - Huomenta Liekki, tervehdin oria, joka seisoi tarhassa kyllästyneen oloisena. - Kirkas aamu, eikö vain? Jenna sanoi takaani. Käännyin ympäri ja hymyilin leveästi naiselle, joka näytti valvoneen koko yön. - Älä katso minua noi, Jenna sanoi totisena ja avasi tarhan portin. Nainen kävi reippaasti hakemassa Liekin tarhasta. Hymäilin yksikseni ja katselin, kuinka Jenna pujotti riimun Liekin päähän. Silläaikaa kaivoin kameran taskustani ja pistin sen päälle. Tokihan herrasta piräisi yksi laidunkuva saada. - Pysähdy siihen, minun on pakko kuvata, sanoin Jennalle. - Mikäs siinä, Jenna sanoi ja pysäytti Liekin. Tähtäsin kameran Liekkiin päin, joka näytti häkeltyneeltä. Ja *RÄPS*! Liekki katsoi kameraa tyrmistyneenä ja pisti korvansa luimuun. Ilmeisesti se ei pitänyt siitä, että sitä kuvailtiin, kun oria olisi voitu ihailla ihan muuten vain. Jenna nykäisi Liekin riimunnarusta ja herra lähti taas laiskan oloisesti liikkeelle. Kävelin Liekin toisella puolella ja juttelin sille kokoajan. - Tiedätkös muuten, että ollaan menossa kokeilemaan tänään Liekin kanssa kentälle, Jenna sanoi yhtäkkiä. - Kiva, tulenkin ottamaan teistä kuvan, hihkaisin iloisesti ja taputin Liekkiä. Seurasin Liekkiä ja Jennaa talliin, jossa näinen päästi hevosen omaan karsinaansa. Liekki suuntasi suoraan ruokakupille, josta ei kuitenkaan löytänyt yhtään syötävää. - Laitappas Liekki kuntoon ja tuo se kentälle, Jenna sanoi ja lähti ulos tallista. - Tänään pääset taas liikkumaan, selitin orille, joka söi laiskanoloisena heinää. - Ja tiedän, etten luota minuun vielä, mutta kavio ylös nyt, totesin hengästyneenä. Nostin toisen etukavion ylös ja parahdin selkäni takia. Se oli ollut kipeä siitä asti, kun törmäsin päin Varpusuon talliovea. Putsasin nopeasti kavion ja sitten siirryin takakavioon. Kaviot olivat hyvin likaiset, enkä meinannut saada mutia irti. Vihdoin pääsin viimeireen kavioon. Se näytti jo ilman nostamista, aivan järkyttävältä ja henkäisin syvään. Nostin sen ylös, kuin hidastetussa elokuvassa ja huulta purren putsasin sen läpikotaisin. - Enään kuules mies sulle varusteet, ilmoitin ja suljin karsinan oven. Kuuntelin hymyillen, kuinka Yuff kertoi reissustan Roseleyn kanssa metsässä. Hihitin yksikseni, mutta en viitsinyt tunkea tyttölauman väliin. Suuntasin suoraan takaisin Liekin karsinalle, jossa ori seisoi ihmeen valppaana. Se tutkiskeli katseellaan satulaa ja kätkähti, kun huomaamattani äkkiänäisesti avasin karsinan oven. - Tänään olet menossa kai kouluratsastusta, sanoin ja rapsutin otsaani. - Nyt kyllä pitää ottaa kuva, sanoin nopeasti, mutta peruutin ajatukseni. Palasin Liekin karsinaan ja heitin ohjat orin kaulalle, tosin en kirjaimellisesti. Silitin varovasti Liekin turpaa ja aloin pikkuhiljaa pujottaa suitsia sen päähän. Liekki hätkähti, kun koskin sen korviin, mutta sain suitset hyvin korvien taakse. Ori luimisti korviaan, kun Jenna laittoin jalkansa jolustimeen. Pidin lujasti kiinni orista, joka väisti takapäällään, kun Jenna yritti nousta selkään. Tottuneesti Jenna kuitenkin nousi selkään ja laskeutuin kevyesti satulaan. Liekki heilautti päätään ja yritti näykkäistä Jennan saapasta. - Sattuukohan sitä johonkin? ihmettelin. - Käy katsomassa, onko satulahuopa hyvin, Jenna sanoi ja otti ohjat käteen. Kierin hevosen molemmille puolille ja suoritin pari pientä ja yhden suuren rypyn. - Nyt se näyttää taas rauhalliselta, ehkä se oli yksi tuossa takana, sanoin nolona ja toruin itseäni huolimattomuudesta. - Eiköhän me sitten pistetä vauhtia tähän ponskaan, Jenna huokaisi ja napatti kerran pohkeita. Katselin Liekin ja Jennan hyvää yhteistyötä. toivoin, että joskus minä ja Liekki näyttäisimme samalta ja pääsisimme ehkä jopa maastoon joskus. Sydämmeni jyskytti hiljaa, eikä henkeni meinannut kulkea. Suoristin selkäni ja vedin puhdasta talliilmaa sisälleni. Tällaiset rauhalliset päivät tekivät minulle erityisen hyvää. - Hyvin menee, sanoin iloisesti, kun Jenna ratsasti ohi. - Vähän on jäykän oloinen, Jenna snaoi huolestuneena ja nosti laukan. - Ei kyllä näytä siltä, sanoin ihmeissään ja katsoin orin liikkeitä. Hienosti liekki laukkasi ja teki mitä siltä pyydelttiin, vaikka mieluiten se olisikin lähteny kiihdyttämään hurjaa ravia eteenpäin. - Otan vielä laukat ja sitten alan lopettelemaan, Jenna ilmoitti. - Hienosti meni, sanoin ja taputin Liekin hikistä kaulaa. - Häiritsee vaan edelleen tuo jäykkyys, Jenna sanoi ja otti kypärän päästään. Kuitenkin mitään sanomatta palasimme takaisin talliin ja päästi Liekin karsinaan. Iloisesti Liekki ravisteli, vaikka varusteet olivat sillä vielä päällä. - Kannattaa ottaa ne pois, ennenkun se alkaa piehtaroimaan, Jenna kehotti ja lähti kapuamaan portaita. Huokaisin syvään ja ajattelin hetken. Kuitenkin astelin reippaasti takaisin karsinaan ja avasin satulavyön. Vedin satulan pois orin selästä ja irvistin, kun huomasin selän olevan litimärkä. Otin myös suitset pois ja lähdin viemään niitä takaisin satulahuoneeseen. Nostin Liekin kavion ja katsoin, oliko se likainen. Se oli kuitenkin putipuhdas, joten laskin sen varovasti maahan ja siirryin seuraavaan kavioon. Tiputin turhautuneena kaviokoukun takaisin pakkiin ja kaivoi kameran esiin. - Pitää saada yksi hikikuva, virnistin orille, joka katsoi minua sympaattisella katseella. Yhtäkkiä ori tarttuin kameran nauhaan ja veti sen pois kädestäni. päättäväisenä ja se huikautti päätään ja heitti kameran samalla. Lähdin kameran perään ja kuulin, kuinka se kumahti tallin kiviselle lattialle. Otin rikkinäisen kameran ylös maasta ja puhalsin siihen. Astelin takaisin liekin karsinaan ja halasin sitä. - Kiitos Liekki. Saan vihdoin uuden kameran, Huokaisin. //Moppi & Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 22, 2009 20:28:16 GMT 2
Epäonnea on useissakin asioissa, niinkuin tässä
- Heipodeipo, heilautin kättä lähteäkseni. - Odota, puhelimesi soi! äitini huudahti. Huokaisten käännyin ympäri ja katsoin puhelinta, mummo soitti minulle, joten vastasin tökeröllä ja tympeällä äänellä puhelimeen. - Mitä? - Kuules nuori neiti, nois ei puhuta minulle, kuului puhelimesta. - Joo moikka, sanoin. - Mulla oli ihan asiaakin, mummo jäkätti. - Joo moikka, sanoin. - Oletko menossa tallille? - Joo moikka, sanoin. - Älä kokoajan jankkaa hyvä lapsi, mummoni jäkätti puhelimeen vihaisena. - Joo moikka, sanoin. - En sitten kerro mitä asiaa minulla on, mummoni sanoi loukkaantuneena. - Joo moikka, sanoin. - Tästä puhutaan vielä, mummo varoitti. - Joo moikka, sanoin. - No moikka, mummoni melkein huudahti puhelimeen. - Joo moikka, sanoin ja suljin puhelimen kokonaan.
Puuskahdin tylsistyneenä ja vahingossa paiskasin ulkooven kiinni. Marssin bussipysäkille ja huomasin bussin kääntyvän juuri kulmantakaa sopivasti. Viittasin kädelläni ja taas sama vanha tympeä bussikuski oli ratissa. Piippasin bussikorttini ja istahdin ensimmäiselle penkille. Bussi pärähti taas putputtamaan hidasta vauhtiaan ja meinasin nukahtaa silkasta tylsyydestä. - Kuski hei, laitappas radio päälle, tokaisin tylysti. - Aina komentelemassa, mutisi bussikuski kiukkuisena. - Jees ai ääm, vastasin ylpeänä.
Hyppäsin ulos bussista ja heilautin virnistäen bussikuskille kättä. Bussikuski pudisti päätää ja ilmeisesti pidi minua täysin hulluna, mutta niinhän minä olinkin. Lähdin marssimaan tallille, jonne ei enään onneksi olisi pitkä matka. Saara tuli tynpeän näköisenä minua vastaan ja ojensi minulle puhelimen. - Mummosi, Saara sanoi ja huomasin, että nainen oli saanut kuunnella mummoani tarpeeksi. - Tiedätkö kuinka vaarallisia nuo hevoset ovat, mummoni aloitti sanomatta edes hei. - Joo moikka, sanoin. - Olen lopen kyllästynyt käytökseesi, mummo jäkätti. - Joo moikka, sanoin. - Tulen tänään teille käymää, mummo sanoi vahingoniloisena. - Ei moikka, sanoin. - Sitten puhutaan tästä sinun pelleilystäsi, mummo sanoi ja sulki puhelimen. Juoksin hullunlailla Saaran perään ja kaaduin polvilteni naisen eteen. - Saanko jäädä talliin yöksi, saanhan saanha? rukoilin.
Kävelin syyllisen oloisena Saaran perässä, joka pyysi minua seuraamaan kertomatta minulle mitään mistään. Seurasin naista ihan Jennan toimistolle asti. Avasin varovasti oven ja tuttu naama tuli häntä heiluen minua vastaan ja pomppi hulluna minua vasten. - Pikku sittiäinen, kysyin kauhistuneena. Katselin pientä vipukkaa ihmeissäni ja katsoin seuraavaksi Jennaa. - Mitä häh millon missä? kysyin Jennalta. - Sittiäisesi on ilmeisesti karannut kotoa ja tuli tänne, Jenna sanoi hieman ihmeissään itsekkin. - Ei tämä maailma pahemmin voisi mennä, sanoin ja lättäsin käden otsaani.
- Hei Liekki, tällä on sittiäinen, se tuhoaa kaiken, joten tehkää tuttavuutta, ilmoitin orille ja annoin eläinten haistaa toisiaan. Kauhuissaan Kukka sittiäinen lähti karkuun suurta eläintä ja hyppäsi syliini. Se tärisi kuin mikäkin apina. Huokaisin syvään ja laskin sen maahan. Samalla Jasu tuli ihastelemaan koiraani, joka iloisesti yritti pomppia tytön syliin. - Täten lahjoitan sinulle koiran, vie se minne haluat ja ojensin hihnan Jasulle. Hetken tyttö katsoi hämmentyneenä minua, mutta lähti sitten viemään pientä pentukoiraa yläkertaan. Pujahdin Liekin karsinaan harjat kädessäni ja huokaisin syvään.
Vihdoin sain kurasen orin valmiiksi. Puistelin pölyt housuiltani ja pudistin päätäni josta lähti pölyä. Vaikka päivä alkoi vastoinkäymisillä, en unohtaisi sitä, mitä olin alunperin suunnitellut, nimittäin Liekin hieromista. Annoin Liekin taas ensin hetken tutkiskellä minua ennenkuin aloitin. kiinnostuneena Liekki seurasi pehmeää, mutta varmaa liikettäni, jonka aloitin hevosen päästä. Raputin hetken hevosta säästä ja Liekki pomppasi hiukan varovaisena sivulle. Katsahdin luottaviaisesti Liekkiin ja ymmärsin, että se ei luottanut minuun tarpeeksi. Jatkoin kuitenkin varmasti hieromista ja aloin hyräillä rauhottavasti.
Puristin hampaani yhteen, sillä käteni oli kipeät. Vielä pitäisi viedä Liekki tarhaan, niin päin lyhyt työ olisi tehty. Löntystin kädet melkein maassa satulahuoneeseen, jossa Sophie ja Jasu hengailivat pikku sittiäisen kanssa. Kukka sittiäinen haukahti epämääräisen whipetti haukkunsa ja pomppi iloisena päin minua. - En rakasta sinua Kukka, vastasin tukahtuneella äänellä ja otin riimunnaruin käteeni. Poistuin mahdollisimman nopeasti pois satulahuoneesta ja kuulin, kuinka sittiäinen jäi itkemään perääni. - Sä olet julmuri, otan tän ittelleni, Jasu sanoi perääni. - Hyvä, vie se kauas pois, tokaisin ja palasin Liekin karsinalle.
Talutin tyytybäisenä rauhallista hevosta tarhaan. Olimme juuri ohittaneet tammapäivillä olevan tamma ilman suurempia vahinkoja. Vaikka varpaitani kirveli edelleen, taputin Liekki joka käveli vielä hiukan innostuneena ja liian reippaana eteenpäin. - Tammapäiviä kenties haistelemassa, Jenna ilmestyi viereeni. - Älä ja pahoja semmoisia, naurahdin iloisesti. - Noh, toivottavasti sulla on enskerralla parempi tuuri kun nyt, Jenna naurahti ja avasi tarhan oven. - Älä muuta väkerrä, sanoin ja päästin Liekin tarhaan. Hetken äänettömänä katselin iloista pukkiravilaukkaa, jota Liekki veti hirnuen. Pian se kuitenkin seisahtui rapsuttamaan kaveriaan. Voikun elämä olisi yhtä helppoa ja huoletonta kuin hevosilla
//Odelie&Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 27, 2009 16:55:02 GMT 2
Köpöttelyä maastossa kavereiden kanssa 5 HM!
- Tänään sinulla olisi ohjelmassa viedä Liekkiä maastoon taluttelemalla, Jenna sanoi ja rapsutti otsaansa. - Ota vaikka joku kaveri mukaan, jos koituu ongelmia, mieluiten sellainen, jonka kanssa Liekki viettää paljon aikaa, Jenna jatkoi. - Ai ai söör! sanoin. Kävelin iloisesti ulos toimistosta, jossa Jenna taas kerran vietti aikaansa. Nainen oli kuitenkin mainostanut aiemmin, kuinka hän saisi pian pitää hetken vapaata ja puuhailla hevosten kanssa vapaasti. Ehkä viettää vähän muutakin elämää. - Kataa, sinää, talutus retekelle? pyysin ja katsoin tyttöä koiranpentuilmeella. - Äh, okei, nähään vaikka tallinpihassa, Kata ei voinut olla purskahtamatta nauruun. - Näytät muuten ennemmin apinalta, kuin koiralta, hän ilmoitti minulle. - Tiedän, olen peilaillut, höhötin. Kiiruhdin kuitenkin Liekin karsinalle, josta ori kurkisti minua mulkoillen. - Niin joo siis, tiedän, että et tunne mua vielä kunnolla, mutta jos hioisimme rakkauttamme vaikkapa maastossa, Katan ja Blackien kanssa? puhuin orille lempeästi. Liekki katsoi minua äimistyneenä, ihan kun olisin ollut joku hullu sekopää, tai no olin. Seuraavaksi oli minun vuoroni heittää henkeni, kun huomasin, miten mutanen Liekki oli. - Syksy on tehnyt tehtävänsä, nyökyttelin päätäni. - Odotas pikkumies, käyn hakemassa harjasi ja riimunnarusi, pujahdin karsinasta ulos ja vilkutin Liekille. Iloisesti tepastelin hakemaan Liekin harjat, jotka olivat yhtä likaiset kuin itse hevonen. Huokaisin ja tiesin, että joku vainosi minua jossain ja teki minulle kiusaa, perhanan sittiäinen. Menin kuitenkin tallinpihalle ja aloin puhdistaa harjoja. Harja harjaa vasten, karva karvaa vasten.
- Kuules ukkeli, mulla meni varmaan puoli tuntia kun siivosin sun harjas, seuraavaksi varmaan väität, että saan putsatas kamojas? silittelin orin kaulaa. - Niin vähän ajattelin, mutta päätin, että kertoisin vasta kun tulet lenkiltä, Jenna sanoi karsinan ulkopuolelta. - Alas nyt harjaamaan, että ehdit Katan matkaan, Jenna hoputti ja jäi nojailemaan karsinan oveen - Dääm, kun tää on raskasta, intin ja otin pehmeän harjan käteeni. Liekki mulkaisi minua taas. Sillä oli varmaan mulkoilu päivä, tai minussa oli jotain, mitä herra pelkäsi. Haistoin paitaani ja hiuksiani, mutta en löytänyt mitään erillaista, mitä yleensä minussa on. Jatkoin huolettomasti harjaamista ja irvistelin kun muta lähti kökkäreinä irti Liekistä. - Syksy alkaa tehdä tehtäväänsä, yskin pölyn takia.
- Kohta saan varmaan allergisen reaktion ja heitän henkeni, köhisin kurkku kipeänä Katalle. - Pitäiskö sun jäädä talliin? tyttö sanoi huolestuneena. - Ennemmin kuolen ojaan kun sairaalaan, virnistin Katalle. Liekki steppasi innoissaan paikallaan, se halusi päästä haistelemaan tutunpuoleista oripoikaa. Kippari ei meinannut pysyä nejällä jalalla ja sain pitää siitä kiinni ja lujaa. Vein orin kauemmas rauhottumaan ja lähestyimme taas. Parin toistamisen jälkeen Liekki ei enään ollut niin innoissaan, vaan pikemminkin turhaitunut. - Näinkö sitä ulkoillaan, tallinpihalla, Siiri kysyi leikkimielisesti. - Ihan metikköön mennään kyllä köpöttelemään, Kata vastasi ja maiskautti Blacun liikkeelle. - Odottakaa, otan Tedin, Siiri ilmoitti ja katosi talliin. - Odotas vaan, kohta koko talli lähtee mukaan, hihitin iloisesti. - Minne ootte menossa? Migdi kysyi tallin ovelta. Huokaisin ja länttäsin käteni otsalle.
Vhdoin pääsimme lähtemään. Mukana tosin oli vain Liekki, Blackie ja Tedi. Olimme saaneet Liekkimiehen kanssa kunnian kävellä ensimmäisenä. Katselin hevsta, joka vilkuili jännittyneenä ympärilleen. Tuttu ja turvallinen ympäristö oli kadonnut maisemista ja nyt hän oli 3 hullun tallitytön ja 2 miltein tuntemattoman hevosen kanssa metsässä. - Raaauhassa, rauhottelin pollea ja silitin sen silkkistä päätä. Tunsin kuinka hevonen pikkuhiljaa alkoi hiota, se oli oikeasti hermostunut. - Jos kävellään tässä jonkunaikaa ja tehdään sittä jotain, että Liekki ei ajattlisi pelkkää pelkäämistä, ehdotin tytöille. - Jaksatteko kävellä uittopaikalle, olisi kiva käydä siellä viimeisiä kertoja, ihan vaan vaikka kattomassa, Siiri ehdotti letkan takaa. - Minulle ainakin käy, sanoin ja taputin Liekkiä. - Mennään ihmeessä, Kata innostui. Hetken tunsin kylmän tuulen kasvoillani, mutta jatkoimme matkaa iloisesti rupatellen. Vaikka sää ei ollut mitä parhain, oli mukaavaa käydä ensimmäistä kertaa katsomassa tänäkesänä vettä hevosten kera. Katseeni kääntyi taas Liekkiin, joka oli jo jonkinverran rentoutunut. Nyt se kurkki takana kulkevia hevosia ja hörähteli niille tuttavallisesti. - Täältä tullaan ranta, Kata sanoi ja heilutteli kättään.
- Oikealle vai vasemmalle, kysyin. - Käänny tonne niin päästään rantaan, Siiri osoitti sormeellaan. Maiskautin Liekin taas liikkeelle. Ori köpötteli nyt jo hieman tuttavallisemmin vieressäni. Rapsuttelin hevosta harjanalta ja aloin hyräillä hiljaa. Liekki nosti vähän päätään ja kuunteli. Ääneni sekoittui tuulen sekaan ja vihdoin pääsimme sinne. Kaunista, hiukan märkää rantahiekkaa, rantasauna, laituri ja ranta josta pääsisi uimaan. Hiukan kauempana näkyi pieni saari, jossa näkyi olevan tarhoja. - Mikä paikka tuolla on? kysyin. - Siellä on Hiekkasaari, kesäpaikka, Siiri kertoi. - Menen ainakin kastamaan Blackien jalat, Kata sanoi innokkaasti. Siirikin näytti innostuvan asiasta ja Tedille asia näytti olevan tuo tai tämä. Itse kuitenkin epäilin hieman. - Kannattaako näin kylmällä? kysyin hiukan huolissani. - Eihän täällä kun tuule, olen käynyt kylmempänäkin, en kyllä uimaan päästäisi hevosta, mutta jalat kastamaan joo, joku järki pitää olla, Siiri selitti asiallisesti. - No, teen tämän Liekin tahdoin, hymyilin iloisesti.
Liekki katsoi kauhuissaan, kun kaksi hevosta meni tottuneena ja innoissaan kastelemaan jalkojaan. Liekillä oli ilme "luuletko että minä astuisin veteen?!?!". Se huvitti minua ja astuin irvistäen vetään. Se oli kylmää ja hiekka tuntui hiukan limaiselta varpaiden välissä. - Tule tule tule, houkuttelin Liekkiä. Liekki kokeili vettä turvallaan ja peruutti pari askelta, siitä tuntui samalta kuin minusta. En varmana kyllä mene. Kuitenkin ori katseli haikealla katseella muita hevosia, jotka polskuttelivat vedessä huolettomana. - Tule vain Liekki, houkuttelin kuin se olisikin ymmärtänyt. Liekki pisti yhden jalan todella matalaan veteen ja hörähti hiljaa. pian se astui toisella jalallaan ja tuli vielä syvemmälle. Peruutin askeleen ja annoin hevoselle tilaa. Pian liekki seisoi ylpeänä pää pystyssä vedessä. Sen harja ja häntä liihottivat kylmässä tuulessa ja se katsoi vastarannalle.
- Eiköhän olisi aika lähteä, Siiri hytis. - Jep, saan kohta muuten halvauksen, sanoin. Liekkikin näytti helpottuneelta. Ainoastaan Blackie oli ainut, joka olisi voinut mielellään jäädä pelleilemään veteen. Huomasin kuitenkin Katan kärsivän jo kylmyydestä eikä tytöllä ollut päällään muuta kuin toppi. - Haluatko mun hupparin? kysyin tytöltä. - Se olisi jumalan siunaus, Kata tärisi. Annoin hupparin Katalle ja hieroin käsivarsiani. Ulkona tosiaan oli hirmu hkylmä, mutta paksun hupparin takaa sitä ei oikein huomannut. - Pärjäätkö Siiri varmasti vaan ton neuleen kanssa, kysyin. - Täysin varmasti, jos lähdetään nyt, Siiri ilmoitti ja antoi Liekille taas etunenäpaikan.
Talli tuli vihdoin näkyviin. Vaikka minulla oli tällähetkellä vain toppi päällä, en ollut jäässä, vaan nautin tuulisesta syysilmasta. Ilma ei näyttänyt häiritsevän hevosiakaan ja jalatkin olivat kuivanneet matkalla. - Missäs tytöt ovat olleen, Saara kysyi. - Järvellä, ilmoitin iloisesti. Saara katsoi kulmat ylhäättä Kataa, joka melkein sinerti. Seuraavaksi Siiriä, joka vain hytisi paikallaan ja lämmitteli itseään Tedin avullaan. Viimeiseksi hän katseli minua, oli vähäpukeisin, mutta mnulla oli lähinnä kuuma. - Voitte jättää hevoset tarhaan ja tulkaa pika pikaa talliin. Menen laittamaan kaakaota. En kyllä odottanut näin kylmän tulevan näin nopeasti, nainen huokaisi ja lähti tallille. Siiri kääntyi eri suuntaan kun me. Avasin Tarhan oven ja Liekki odotti kärsimättömänä sisäänpääsyä. Silitin orin päätä ja huokaisin syvään. Taas tuli aika jättää hieno hevonen kavereidensa seuraan. - Voisitko päästää sen hevosen jo, Kata kalisi. Hihkaisin ja otin Liekiltä riimun pois. Ori ryntäsi hurjaan laukkaan ja ylpeänä kulki pitkin tarhaa. Nojasin ja seurasin Liekin touhuja sen aikaa, kun Kata päästi Blackien samaan tarhaan. - Eiköhän mennä sisään, hymyilin Katalle.
- Uskomatonta, että lähditte ulos tässä säässä ja vielä uimaan, Sophie ihmetteli ja istahti viereeni sohvalle. - Ei uitu, vaan kasteltiin jalat, tarkensin. - Ihan sama, Sophie vastasi turhautuneena. Kata veti jo kolmatta kaakaomukillista ja tyttö kalisi edelleen kuin luuranko joka yritti puhua. Siiri oli mennyt jo alas hoitelemaan hoitohevostaan Välkkyä ja minua odotti edelleen Liekin superpuhdas karsina ja varusteet. Jätin puolillaan olevan kaakaomukin pöydälle ja hyppelin rappuset alas. - Karsina vai varusteet ensin, kysyin Jennalta joka talutti juuri kuvankaunista Sorea. - Ota se karsina, jätä varusteet putsaamatta, jos en ehdi niitä tänään niin tee ensikerralla, Jenna sanoi ja ajtkoi matkaansa. Huokaisin helpotuksesta ja lähdin etsimään kottikärryjä.
- Hei Odelie! Voit ottaa nämä, kuin sain juuri hoidettua karsinan puhtaaksi, Fiona heilautti kättään. - Kiitos, kiitin tyttöä ja lähdin takaisin tyhjälle karsinalle. Mutisin kiukuissani, Liekki ei ollut mitenkään siistiä sorttia, vaan karsina oli likainen jokaikisestä paikasta. Tartuin talikkoon ja pyöritin sitä kädessäni. - Tästä lähtee Odelien maailman ennätyksen tavoitteleminen, sanoin uhmakkaasti. - Liekin likainen karsina alle kymmenessä minuutissa uusine puruineen, ilmoitin ja löin nyrkillä sydämmeeni. - Sen kyllä haluan nähdä, Jasu innostui ja nojasi Liekin karsinaan. Puhalsin "pahat" ajatukset pois päästäni ja laskin talikon maahan. Pyysin Jasua ottamaan aikaa ja katsoin puruja kuin vaikeampaa vastusta. - Odota.. Odota.. Vielä.. - JA NYT!!
//Odelie & Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 28, 2009 11:23:59 GMT 2
Täältä tulee leikekirja!Tästä lähtee Odelien ja Liekin välinen LEIKEKIRJA! Leikekirjaaa teen sillointällöin Liekille, johon kokoan kaikkea, mitä olen tehnyt liekin kanssa, päiväkirjaa, kuvia, runoja sun muuta. Jos Jenna suostuu, voin ottaa yhdestä sivusta hoitomerkinnän, mutta jos Jenna haluaa, teemme tätä Liekin kanssa ihan huviksemme : D Lisään siis sivuja leikekirjasta silloin tällöin, kun niitä saan aikaiseksi tehtyä, mutta tämä toimii vain sivujuttuna tarinoiden ohella. hauska idea! laita vaan lisää sivuja leikekirjasta, odottelen innolla. -saara
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 28, 2009 21:00:10 GMT 2
Koulukisat
- Tylsää, sohvalla lojuva Sophie valitti. - Älyttömän tylsää, sanoin heti perään. - Mä oon hoitanut jo Välkyn että Tedin, Siiri sanoi. - Mä oon puunannut Liekin ja putsannut varusteetkin, sanoin ja rojahdin lattialle makaamaan. - Shinqua liikutti jo Blackieta maastossa kävelylenkillä, Kata sanoi ja joi pari kulausta limustaan. - Eikä mulla ja Wikellä ole mitään tekemistä, Sone valitti. - Mä keksin! ponnahdin yhtäkkiä ylös. - Älä pidä jännityksessä, Sophie vouhotti. - Pidetään koulukisat! hihkaisin. Yhtäkkiä kaikki näyttivät taas erittäin kyllästyneiltä ja lässähtivät samoille paikoilleen. Katsoin kaikki tyrmistyneenä, kukaan ei ilmeisesti tajuneet pointtiani. - Koulukisat maastakäsin. Otetaan omat hoitsut sinne, otetaan pari tuomaria, jotka suunniteelee kouluradan. Ei mitään laukkaa, mutta voltteja, ympyröitä, täyskaartoja, kulmia ja muita suunnanvaihtoja, pulisin iloisesti.
- Sä keksit, sä kysyt, Sone sanoi ja tönäisi minut kohti Mannin karsinaa. - Höh.. Hei jenna.. aloitin varovasti. - Niin, Jenna vastasi pirteästi. - Me keksittiin, että jos voitaisiin pitää koulukisat kentällä maastakäsin silleen hienosti silleen. - Jaa.. Jenna sanoi epäuskoisesti. - Siihen tulis pari tuomaria. Ei mitään laukkajuttuja, vaan perus helppoja kertauksia. Hevosilla ois vaan suitset päässä ja lämmiteltäiskii ne ennen sitä, Sophie selitti Jennalle, ennenkuin ehdin sanoa mitään. - Ja ketä ajattelitte tuomariksi? Jenna kysyi epäluuloirsesti. - Saaraa, Wikkeä ja Sonea, keksin äkkiä. - Jos Saara ehtii tulla, niin tottakai, nimittäin minä osallistun myös, Sorella, Jenna sanoi hymyillen.
- Terve Liekki, tänään ohjelmassa kisaamista, hymäilin tyytyväisenä kun tulin liekin karsinaan. ori katsoi minua kuin tyhmää. Se ilmeisesti aisti, että olin yli hyvällä päällä ja vouhotin pelkkien suitsien kanssa sen edessä. Laskin ohjat orin kaulalle ja tarjosin sille kuolaimia. Tylsistyneen oloisena Liekki ensin väisti niitä, mutta otti ne sitten suuhunsa. Kiinnitin remmit ja maiskautin Liekin liikkeelle. - Voidaanko mennä Välkyn kans eka? Siiri kysyi Välkyn karsinalta. - Menkää vaan, hymyilin Siirille. - Hups, unohdin et tuun Tedillä, suitsetkaan ei ole Välkyllä, Siiri kikatti. - Okei, nauroin myös.
Talutin Liekin kentälle, jossa seisoskeli jo parisen hevosta hoitajineen. Myös Migdi oli kuullut asiasta ja ilmestynyt paikalle kauniin hevosensa Aminahin kanssa. Yksityisiä saapui myös Tedi ja Sore, jotka molemmat möllöttivät laiskanoloisena paikallaan. - Tervetuloa kisaamaan koulua maastakäsin, Saara aloitti. - Ajattelimme arpoa tänään vuorot milloin menette, eli samalla kun kävelytätte hevosia, otan nimiä ylös ja silleen, Sone kailotti. - Kun olemme saaneet kaikki nimet, kerromme mikä tulee olemaan rata, Wikke selosti vielä. - Joten ilmoittautukaas, Saara sanoi ja valmistautui kirjottamaan.
Siiri - Ted Odelie - Liekki Jenna - Sore Migdi - Aminah Sophie - Mandi Kata - Blackie Fiona - Jaska
- Ja tänään teillä on myös huutosakki täällä, joka on hiljaa, Iina ilmoitti iloisena katsomosta. - Ja pomona täällä toimii Cäpä! Shinqua virnisti. - Noi pakotti, Cäpä sanoi synkästi. Hymyilin hiljaisuushuutosakillemme ja keskityin taas levottomaan Liekkiin. Se steppasi vähän sinne tänne ja halusi päästä hyvän näköisten tammojen luokse. Kuitenkin maiskautin sen nopeasti käyntiin ja aloimme kävellä pitkin uraa. Tein pari voltti hevosen kanssa, sillä kohta rata olisi päätetty ja kisa alkaisi. Taputin orin pehmeää kaulaa ja halasin sitä liikkeessä. Edelleen liekki halusi vain tyttöjen luo, mutta en antanut periksi otteetani. - Rata on tämä, kulmaan voltti, kulmaan voltti, lyhyt sivu ravia ja käyntiin taas. Käynnissä keskiympyrä ja kulman jälkeen pysähdys ja peruutus. Pitkä sivu ravia ja keskellä voltti. Lyhyt sivu käynnissä ja otetaan siihen vielä peruutus, Sone ilmoitti. Silitin Liekin kaulaa ja siirryimme syrjemmälle. Kunnian aloittamiseen oli saanut Siiri, joka yritti edelleen muistaa rataa ulkoa.
Siiri suoritti radan virheittä. Ainostaan keskiympyrä jäi tytöltä vajaaksi ja aluksi peruuttaminen oli vaikeaa. Tyytyväisesti myhäillen tyttö palasin jonoon ja taputti suloista poniaan todella paljon. Katsahdin järkyttyneesti kolmeen tuomariin, jotka merkitsivät edelleen Tedin suorituksia. - Seuraavaksi sitten Liekki, Wikke ilmoitti. - Go Liekki! Iina ja Cäpä kuiskasivat katsomosta. Katsoin hyväkuntoista suomenpienhevosta. Se värähteli innosta, kun maiskautin sen liikkeelle. Liekin liikkeet tuntuivat jännittyvän, vaikka hevonen oli muuten suht rentona. Käännyimme ensimmäiselle voltille, jonka kaarsin mielestäni hyvin. - Hieno poika, nielaisin hiljaa.
Liekki ravasi vauhdikkaassa ja rennossa ravissa lyhyen pätkän. hevonen olisi halunnut jatkaa, mutta tälläkertaa tehtiin, kuten ohjaaja tahtoi. Käänsin Liekin keskiympyrälle ja ori lähti väistämään takapäällä poispäin minusta. huokaisin ja rentouduin täysin. En halunnut pitää tätä kilpailuna vaan rentouttavana leikkinä. Pääsimme taas suoralle uralle ja kehuin hevosta. Pysäytin nyt Liekin, Liekki näytti hiukan yllättyneeltä, kun pyysin sitä peruuttamaan ja ori peruutti epävakain askelin. - Noniin, raauhassa, kuiskutin Liekille. Jatkoin matkaa, rata oli saatav lopuun keinolla millä hyvänsä. Kuitenkin sydämmeni jyskytti ja melkäsin sisimmällä sydämmessäni, että Liekki talloisi minut kuoliaaksi. Sititin varovasti hevosen kaulaa, ennenkuin siirryimme takaisin käyntiin. Rata oli pian suoritettu ja olin tehnyt radan lähes puhtaasti.
Loppujen lopuksi kaikki olivat saaneet tehtyä radan. Ainoastaan Blackie oli lähteny viemään Kataa ominpäin hurjassa laukassa pitkin kenttää ja Saara oli joutunut menemään pysäyttämään hevosen. Viimeisenä tullut Jaska taas oli lähtenyt ominpäin leikkimään kunkkua ja yrittänyt syödä Fionan elävältä. Sore oli suoritttanut epäonnistuneen keskiympyrän lisäksi täydellisen radan. Samoin Mandi, Tedi, Aminah ja tietysti rakas Liekkini. - Voitte kävellä taas hetken hevosien kanssa, niin päätämme voittajat, Saara ilmoitti. Tuomarin menivät istumaan katsomoon ja kuiskuttamaan keskenään. - Tasapeli kaikille, Cäpä sanoi melko kovaan ääneen katsomossa. - Ehkei jokaiselle, Iina jatkoi. - Suklaata kaikille, Shinqua ilmoitti, koska ei keksinyt parempaa. Kaikki repesivät nauruun.
- Nyt on aika ilmoittaa voittajat. Kolme sijoittuu ja Sone kertokoon palkinnot, Saara sanoi. - Kolmas saa suklaapatukan ja hevonen porkkanan. Toinen saa suklaalevyn ja hevonen kaksi porkkanaa - Ja voittaja saa limun, suklaalevyn ja karkkipussin, hevonen saa taas Kaksi namupussia ja uuden harjapakin harjoineen, jonka hoitoja saa valita, Wikke ei voinut olla lipsauttamatta. Kaikki hymäilivät iloisesti hevoset vierellään. Palkinnot eivät olleet hullummat ajatellen leikkikisaa. - Odottakaas, Jenna sanoi ja meni supsuttamaan jotain Saaralle. Saara singahti talliin ja lähes kuulin, kuinka nainen hyppeli portaat ylös ja astui sisään oleskeluhuoneeseen tai toimistoon. Pian Saara ilmestyi taas leveä hymy naamallaan. - Ja neljä parasta saa ruusukkeet, nainen hihkutti. - Vuhuu! huudahdin mahdollisimman hiljaa.
- Neljänneksi tulee.. Siiri ja Tedi, Sone hihkutti ja heilutteli uusuketta kädessään. Tyytyväisenä hevosensa puolesta Siiri kävi Tedi mukanaan noutamassa ruusukkeen ja laittoin sen kiinni Tedin suitsiin. - Kolmanneksi tulee Jenna ja Sore, Wikke ilmoitti ääneen. Jenna meni yllättyneenä hakemaan palkinnon. Jenna kehui hurjasti innostuneena olevaa hevostaan. - Hei, määkin haluan, Cäpä tunkeutui tuomareiden sekaan. - Toiseksi tulee Odelie ja Liekki! Cäpä taputti käsiään ja ojensi palkinnon minulle. Liekki säpsähti kun laitoin ruusukkeen kiinni san suitsiin. Halasin hevosta onnellisena ja taputtelin sitä kokoajan. Hevonen oli edelleen ymmällään tapahtuneesta ja alkoi stepata rauhattomana paikoillaan. - Ensimmäiseksi tulee tyttö hevosineen, joka suoritti täysin puhtaan radan ilman huonoja ympyröitä, nimittän Sophie ja hoitohevosensa Mandi, Saara kailotti ja kaikki taputtivat. Sophie meni ihan hiljaiseksi ja meni hakemaan puoliksi nukkuvan tammansa kanssa palkinnon. Edelleen hämmentyneen näköisenä Sophie taputti hevostaa ja palasi takaisin omalle paikalleen. - Lohdutuspalkinnoksi jaan kaikki keksini kaikille tallilaisille, Iina innostui katsomossa. Iloisesti tallitytöt lähtivät takaisin talliin. Ainostaan Sore ja Liekki jäivät viimeisenä odottelemaan. Katsahdin Jennaan, joka silitteli kaunista hevostaan. - Onneksi olkoon, sanoin naiselle ja lähdin Liekin kanssa tallille.
Huokaisin syvään ja harjasin liekkiä, vaikka ori oli jo kiltävässä ja erinomaisessa kunnossa. Kello oli jo niin paljon, että hevosia ei voinut viedä enään ulos, joten kaikki hevoset nököttivät sisällä. jotkut hevoset pärskähtelivät tallissa, mutta halusin keskittyä vain hoitohevoseeni. - Tiedätkös Liekki, että teen sinusta leikekirjaa, puhuin orille. - Taidan lisätä kuvia joita Shinkku otti niin sinne tässä lähipäivinä, hymyilin ja taputin orin kaulaa. Poistuin karsinasta, kun Saara tuli tuomaan iltaruokia. Iloisesti hörähdellen Liekki alkoi pyöriä karsinassa. Hymyillen katselin Liekkiä, kun se hyökkäsi ahneesti ruokansa kimppuun ja alkoi ahmimaan. - Se on aina tommonen, Saara katsoi minua. - Uskon, naurahdin. - Sua muuten pyydetään satulahuoneesee, Saara ilmoitti. - Eikö sua? kysyin ihmeissäni. - Kyllä määkin tuun, Saara hymyili lempeästi.
Hiukan epäluuloisesti kurkistin satulahuoneeseen, mutta helpotuksekseni kaikki tallilaiset istuivat siellä. Astuin reippaasti sisään ja iloinen rupattelu ihmiseten kesken jatkui edelleen. - Tervetuloa harjojen ja varusteiden putsaus talkoisiin, Maiss hymyili. - Voit ottaa vaikka Välkyn harjat ja varusteet, kun olet hoitanut jo Liekin, Siiri ehdotti. - Tottakai, hymyilin ja hain Välkyn suitset. Istahdin Sonen ja Wiken väliin, eikä kahden tytön välisestä pulimisesta meinannut tulla loppua. - Aikamoiset kisat, Cäpä sanoi minulle. - Niinpä ja raskaan, jalat on kuoleet, sanoin iloisesti. - Ja mun pehvaluut, kun joudun istumaan tässä puulaudalla, Cäpä puuskahti nauraen.
//Odelie & Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Aug 31, 2009 18:25:58 GMT 2
Vieläkö on villihevosia
Tuuli tuiversi otsahiuksieni läpi, kun astuin tyhjillään olevalle kentälle. Katsahdin Liekkiin, joka seisoi ylpeänä toisella puolella kenttää, ilman riimua, ilman mitään. Sen karva kiilteli kuivassa auringossa ja se etsi katsetta suoraan silmiini. Väistin nopeasti katsetta ja vedin lierihattuni silmieni päälle. Liekki polkaisi jalkaansa uhmakkaasti, kun istahdin alas kuivalle hiekalle. Taas tuulahti ja nostin katseeni hevoseen. Liekki tarkkaili minua epäilevästi ja liikahti askeleen eteenpäin. Tämä oli haaste, jota ei voinut ohittaa, mutta ei kannattanut kokeillakkaan. Nousin yles ja pidin hatun edelleen silmilläni. Astelin pari askelta lähemmäs ori ja uhkaavasti se kääntyi minua päin. Nostin lierihattua ja tunsin, kuinka aurinko porotti suoraan kasvoilleni. - On aika..
Lähdin kävelemään askel askeleelta sivulle ja nojasin aitaan. Tarkkailin Liekin epävarmoja liikkeitä. Näytti, kun hevonen olisi ahdistettu nurkkaan, eikä se olisi uskaltanut kävellä läpi. Kuitenkin Liekki alkoi luontaisesti kulkea hidasta ravin ja käynnin sekoitusta. Se liikkui ilmavasti eteenpäin ja jalat nousivat paljon irti maasta. Nykäisin suutani ja hymähdin. Liekki havahtui ja peruutti taas pari askelta. Edessä oli tahtojen taisto, jota kuka tahansa ei tulisi voittamaan. Tallinpiha oli autio ja tuuli kuljetti kuivunutta lehteä kentän läpi. Molemmat katsahtivat siihen yhtäaikaa ja sitten toisiamme. Tuntui kun olisin seisomassa vastapäätä seriffinä autiomaassa ja vastassani olisi suur rikollinen. Astelin taas keskelle kenttää ja katsahdin taas liekkiin. - Mitä ihmettä sinä touhuat?, Wikke tuli kentän laidalle. - Äh, treenaan Liekkiä, vastasin, mutta en päästänyt katsetta irti hevosesta.
Wikke hymähti ja palasi takaisin talliin. Tunsin kuitenkin, kuinka useampi tapitti tapahtumaa varmasti jostain ikkunasta. Nyt tunnelma muuttui jo kahden villihevosorin tappelutantereeksi. Liekki heilautti päätään ja otti askeleen minua kohti. En perääntynyt vaan istahdin maahan. Painoi taas lierihatun silmieni edelle ja rouskutin heinänkortta suussani. Nyt vain odottaisin ja odottaisin, kunnes Liekki tulisi luokseni ja.. TÖKS! Liekki kosketti hattuani ja seisoi edessäni. Liikautin kättäni, mutta silloin ori peruutti pari askelta. Jäin taas täysin paikalleni ja hevonen tuli taas luokseni. Nostin nyt kättäni, eikä hevonen väistänyt kosketustani, ainoastaan se luimisti, kun koskin sen päähän, joten jätin sen tekemättä. Kokeilin siirtää jalkaani, mutta Liekki lähti taas peruuttamaan.
Nyt seisoi Liekin edessä, mitään sanomattomana, mutta hevonen oli täysin armoillani. Hetken vain pidin kättäni sen ryntäillä ja odotin, että hevonen alkaisi luottamaan ja rentoutuisi. Huokaisin ja rentouduin itse, että hevonenkin uskaltaisi rentoutua. Liekki alkoi antaa periksi ja rentoutui täysin. Aloin varovasti kääntyä ja Liekki teki samoin. Lopulta seisoimme rinnakkain kohti kentän aitaa. Astuin askeleen ja hetken epäröiden myös Liekki astui myös. Laskin taas käteni hevosen kaulalle ja rentouduin. Tunsin, kuinka Liekki epäröi edelleen hiukan, mutta sisimmässään halusi luottaa minuun. Astui taas askeleen ja toisen. Liekki seurasi perässä ja lähdin kävelemään kohti aitaa hitaasti. Liekki lähti samassa tahdissa eteenpäin, mutta epäröi edelleen. Laskin taas käteni hevosen kaulalle ja annin hevosen rentoutua. Luottamus ei ollut mitä suurin, mutta harjoitus teki pelkästään hyvää.
Seisoimme nyt kentän aidan edessä, luottamus oli molempien välillä kasvanut edelleen, mutta nyt yksikin virheliike tuhoaisi sen. En enään ollut varma, mihin suuntaan minun olisi kannattanut lähteä. Olisi liian aikaista lähteä jyräämään tietä, mutta side rikkoutuisi jos kääntyisin hevosesta poispäin. Astuin askeleen taaksepäin ja yllätyksekseni Liekki teki samoin. Nostin aidalta riimun ja se sai Liekin havahtumaan. Odotin kuitenkin, että hevonen jäisi rauhassa paikalleen, ennenkun lähtisin laittamaan riimua sen päähän. Nostin riimua sen turvan eteen ja Liekki seisoi paikallaan. Pujosin riimun sen korvien taakse varovasti ja hitain liikkein laitoin lukon kiinni. Riimunnarua minulla ei ollut, mutta en sitä tarvitisikaan. - Hieno poika, sanoin kaiken hiljaisuuden päälle ja taputin hevosta kaulasta.
Wikke ja Jasu tulivat tallista ja heistä näki, että he olivat katsoneet. Talutin Liekin ulos kentältä ja juuri metsästä tullut Kata meni samalla avauksessa Blackien kanssa kentälle. - Aika tylsän näköistä se oli, mutta jänään, Wikke aloitti. - Mutta aika hienoa, kun ette tunne oikeestaan toisianne, mutta se seuras sua, Jasu sanoi iloisena. - Äh, ei mennyt niinkuin olin suunnitellut, mutta jos huomenna pääsisin jo selkään, sanoin vaatimattomana. - Selkään? Ilman mitään? Hulluks oot? Wikke sanoi ihmeissään. Jos onnistun vain nousemaan ja laskeutumaan alas niin, että Liekki on paikallaan, niin kokeilen seuraavaksi rauhallista köpöttelyä maastossa, hymisin tyytyväisenä ja silittelin Liekkiä.
Vein Liekin talliin ja päästin sen karsinaan. Jo aiemmin päivällä olin sen harjannut ja katsellut, kuinka Jenna oli sen kanssa ravaillut. Kuitenkin olin edelleen tyytyväinen, miten hienosti olin saanut Liekkiin kontaktin ja se oli pysynyt, vaikka pieniä rakoja matkalle oli sattunut. - Joo, mä join vähän sun kokiksesta, Jasu ilmoitti. - Kunhan et koko pulloa, sanoin virnistäen. - En nyt ihan mutta melkein, Jasu sanoi ja lähti hyppelemään rappusia. Huokaisin ja lähdion hyppelemään perään. Mielessäni pyöri, kenen kanssa lähtisin maastoon köpöttelemään, ellen sitten lähtisi matkaan pelkän Jennan kanssa. Avasin oleskeluhuoneen oven ja sieltä kuului iloista pulinaa. hymyili iloisesti ja suljin oven perässäni.
- Ihan hyvinhän ne treenit meni, vaikka valitit, Jenna sanoi. - Sinäkin! huokaisin ja istuin alas shvalle. - Mikä hevoskuiskaaja oikein oot? Jasu kysyi. - En ole hevoskuiskaaja, nauroin. - No joku kuitenkin, sait niin hienosti Liekin silleen, Jasu selitti ja purskahdin nauruun. Iloinen pulputus tallissa oli loputonta. Myön Nana oli saapunut taas tallille ja Josefiinakin istuskeli iloisesti jutellen tuolilla. Kuuntelin Wiken kertomusta ratsasturetkestään ja naureskelin vähän väliä. Keskitykseni kuitenkin herpaantui vähänväliä, kun katselin ulos ikkunasta. Olo oli tuntunut niin erillaista, kun pääsin tekemään Liekin kanssa juttua, jossa me molemmat olimme hyviä. Tai ehkä vain kuvittelin.
// Odelie&Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Sept 4, 2009 13:56:47 GMT 2
Jenna ja Liekki kärryillä//Odelie&Liekki Joo ei mitään parasta laatua mutta..
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Sept 5, 2009 13:24:58 GMT 2
Liekki whit the Kalla and Blackie
- Sata sata ropisee, pilipilipom, pilipilipom. Odskua nyt palelee, pilipilipompompom, minua sairaasti paleelee, pilipilipom, lauleskelin kaatosateessa kävellessäni kohti tallia. Juuri tällaisella päivällä, kukaan ei sitten tulisi juuri nyt tallille, kun sitä autoa tarvittaisiin. Tärisin kylmyydestä ja haukoin henkeäni. Uusi musta hupparini ei myöskään pitänyt sateesta ja tunsin, kuinka vesi tunkeitui sen läpi. - Perkele, kun mulla on huonotuuri, karjaisin ja potkaisin kiveä. Samassa valokiila osui minuun ja käännyin ympäri. meinasin pyörtyä onnesta, kun Josefiina autoineen ajoi vierelleni. Nainen naurahti minulle ja avasi auton ikkunan. - Kelpaisko kyyti? hän kysyi. - Luoja sinua kiittäkööt, huokaisin ja ryntäsin sisään autoon. Sisällä tuoksui puoliksi bensa ja puoliksi joku, ilmeisesti ilmanraikastin. Huokaisin syvään ja kuuntelin hiljaisella pyörivää musiikkia. Sade rummutti auton kattoa, kun kuljimme hiekkatietä pitkin kohti tallia. Vihdoin talli parkkipaikka ilmestyi näkyviin. Päivä tai itseasiassa ilta oli pimeä, mutta se ei estäisi minua ratsastamasta ensimmäistä kertaa Liekillä. - Kiitos, sanoin Josefiinalle ja juoksin talliin sisään.
Tallissa oli täysi tuhina päällä. Hoitajat puunasivat hoitohevosiaan ja opettivat alkeiskurssilaisille, kuinka varusteita laitetaan. Moikkasin iloisesti Sophieta, joka pää punaisena selitti ilmeisesti tuhannetta kertaa, kuinka kuolaimet tarjotaan hevoselle. hihkaisin hiljaa ja kapusin oleskeluhuoneeseen. - Tervetuloa kuoleman tyysiaan, Yuff sanoi ja makasi kuolleen näköisenä sohvalla. - Sullahan on Rose, sanoin ja istahdin tuolille. Kaadoin lämmintä kahvia mukiin ja haistoin sitä väristen. Musta kahvi, paras kahvi. - Juu, en maneesiin viitti mennä, kun siellä on toisella puolella alkeiskurssi, Yuff sanoi. - Jos vaikka vaikka, mietin. - Mää ottaisin liekin ratsutettavaks, niin sä voit duunailla Rosen kanssa mitä ikinä teetkin, ehdotin toiveikkaasti. - Tossa voi olla perää, Yuff sanoi. - Hyvä, juon tän kahvin vaan eka. - Mullekkin kiitos, Yuff ojensi käden minua kohti.
Kupponen kuumaa kahvia virkisti minua oitis. Kun Yuff vasta harjoitteli sohvalta ylös nousua, minä hyppelin jo Liekin karsinalle. Kurkistin Liekin karsinaan, mutta ikäväkseni siellä ei ollut ketään. Hymähdin epätoivoisena ja lähdin kävelemään katse maassa eteen. - Auts, Kata sanoi. - Samoin, vastasin. - Tiedätkö missä Liekki on? kysyin tytöltä. - Mennään kattomaan, Kata viittoi kätellä. Ulkona satoi täysiä. Henkäisin, kun Kata astui ulos åienen katoksen alle. Mutta kaivoikin sitten hupparinsa taskusta sateenvarjon. Juoksin sateenvarjon alle ja seurasin Kataa. - Maneesi on tuolla, sanoin tytölle. - Mutta meidän hevoset on tuolla, Kata osoitti oritarhalle. Liekki ja Blackie seisoivat vierekkäin tarhassa loimet niskassa. Liekki liikehti hermostuneena ja kuopi maata. Jennalla oli ollut erityisen kiire nähtävästi ja jättänyt tehtävän hakea Liekki sisään, niin minulle. Huokaisten menion tarhalle Katan kanssa ja otimme litimärät riimunnarus käsiimme. Ne olivat limaiset, mutta hevoset oli saatava sisään. - Kannattaa laittaa se sateenvarjo pois, sanoin Katalle. - Ja laittaa huput päähän, virnisti Kata.
Huokaisten kömmin huppu tiukasti päässä Liekin luokse. Liekki hörähti kiitoksesta minulle, mutta vasta tajusin, että orilla ei ollut riimua päässä, niinkuin oikein pitikin. - Liekillä ei ole riimua, huudahdin Katalle. - Kiedo riimunnaru sit vaan kaulalle tai jotain, Kata sanoi ja maiskautti Blackie liikkeelle. Laitoin riimunnarun kaulanympäri ja tiukensin solmun tiukaksi. Maiskautin liekin liikkeelle ja ori lähti kuuliaisesti korviaan heilutelleen kulkemaan perässä. Blackie hirnahti kimeällä äänellä ja kuulin, kuinka tallissa hevoset vastasivat sille. Liekki käveli vierelläni ja hamusi porkkanoita taskustani. - Vasta sisällä, nauroin orille. - Äkkiä sisään sieltä, siellä alkaa ukkostaa, Yuff heilutteli kättään ovella. Juuri kun pääsimme sisään, ukkonen jyrähti voimakkaasti. Liekki pelästuyi sitä ja nousi puoliksi pystyyn. Roikuin mukana ja puhuin sille rauhallisesti. Hetken sinnetänne pomppiessaan, Liekki lopulta rauhottui. Taputin hevosta kaulalle ja talutin sen omaan karsinaansa.
Riisuin irvistellen litimärän hupparin päältäni ja pyysin Wikkeä viemään sen kuivumaan. Sen jälkeen käännyin taas säikyn Liekin puoleen ja pudistin päätäni. Lähdin ensimmäisenä riisumaan loimea pois sen päältä ja hyräilin rauhoittavasti. Riisuin läpimärän loimen Liekiltä ja varmaan litra vettä valui siitä pois karsinan lattialle. Taputin orin märkää kaulaa ja lähdin viemään loimea pois. - Hei Saara, vaikka tässä nyt vähän ukkostaakin.. Ukkonen paukahti kuin pommi ja salama tuli siihen päälle. - Niin?, Saara kysyi. - Niin saadaanko mennä siihen puoleen maneesiin treenaamaan?, kysyi ja hymyilin. - Aika huono idea, mutta mutta.. Saara alkoi miettimään. - Olkoon, nainen sanoi Hihkaisin tyytyväisenä ja riensin hakemaan liekin harjoja. Pitäisi saada liekki harjattua, ennenkuin yuff ehtisi nostamaan pehvansa sohvalta. - Meet maneesiin ratsastaa tällä ilmalla, Kata sanoi ihmeissään. - Rose ja Blackie seuranani, virnisti. - Oonko sanonu, et tulisin.. Kata aloitti, mutta hänellä ei ollut enään sanavaltaa. - Hullu, kuulin hänen mutisevan.
Palasin hyvillä mielin Liekin karsinaan. Sade rummutti uhkaavasti tallin kattoa ja ukkonen jyrisi tiuhaa tahtia. Salamat välkkyivät tallin ikkunoista ja hevoset liikehtivät hermostuneena karsinoissaan. Tallissa seisoi nyt ainoastaan Liekki, Blackie, Viki, Rose, Kalla ja Tero. Kaikki kuusi hörähtelivät toisilleen ja Viki hiukan kovaäänisempänä hirnahteli aina kun jyrähti. - Rose ei, kuului Rosen karsinalta, mutta Katalla ei ollut mitään ongelmia vanhan konkarinsa kanssa. - Miks just nyt kaikkien muiden pitää olla maneesissa, Kata ähki ja harjasi Blackietä. - Älä nyt, Ros on ylhäällä kattomassa leffää, sanoin iloisesti ja tartuin kumisukaan. Aloin pyörittelemään sitä Liekin pehmoisessa, mutta märässä karvassa. Ori oli ehtinyt vähän jo kuivahtaa ja olin päättänyt laittaa sille kuivan loimen niskaan siksi aikaa, kun tallutelisimme maneesiin. Rose pyöriskeli hermostuneena karsinassaa, Yuff kirosi tapettuja varpaitaan, mutta Blackiesta ja Katasta ei kuulunut mitään.
- Ootko kohta valmis Kata? Entä Yuff? kysyin. - Täällä on hitusen ongelmia, yuff aloitti ja sitten hiljeni. - Alan justiin laittaa varusteita, Kata ilmoitti. - Okei, mäkin meen hakee ne, sanoin ja lähdin satulahuoneeseen. Suuntasin satulahuoneeseen, jossa Josefiina pyöri sinnetänne, kuin olisi etsinyt jotain. Otin Liekin satulan ja suitset, mutta minua jäi häiritsemään kun Josefiina ei edes huomannut minua. - Öh, moi? samoin Jossulle. - Aa joo moi, Jossu hätkähti ja istahti piilottelemansa paperilapun päälle. - Melkonen ilma siellä ulkona, Jossu puhui punaisena. - Juu, et haluis tulla rauhottelemaan näitä hulluja tonne maneesiin Kallan kanssa, ehdotin ystävällisesti. - No tota, kyllähän mä voisin, Josefiina rauhoittua. Lähdin kävelemään pois satulahuoneesta, mutta kurkistelin vielä perääni. Nainen katsahti vielä kerran lakkua ja tunki sen sitten taskuunsa. Minua hymyilytti, minusta tuntui, että tiesin jotain, mutta en tinnyt mitä. Palasin Liekin karsinalle ja laitoin satulan odottamaan vuoroaa. Pujahdin karsinaan ja heitin ohjat Liekin kaulalle.
- Ota ne kuolaimet, sanoin Liekille joka katsoi minua itseppäisellä ilmeellä. - Ota, vaadin. - Ota, sihisin jo. Tungin sormen Liekin suuhun ja samassa ori nappasi kuolaimet suuhunsa. Tympääntyneenä hevonen maiskutti kuolaimia suussaan ja tarkasteli minua, kun laitoin suitsien remmejä kiinni. Hymäillen haen satulan karsinan ulkopuolelta ja reipaasti lasken sen Liekin selkään. Orin korvat painuvat luimuun ja Liekki näykkäisee ilmaa. - Soo, sanoin ja taputin Liekin kaulaa. Nostin satulavyön ylös maasta ja kiinnitin sen löysästi kiinni. Laitoin satulahuovan vielä kunnolla ja suoristin kaikki rytyt. Painoin kypärän päähäni ja putsasin hiukan ratsastushousujani. - Ootteko valmiina, kysyin. - mä oon ainakin, kata ilmoitti. - Näyttää siltä että tsätä ei tule mitään, toi neito pelkää niin pahasti ukkosta, Yuff sanoi ja saapasteli ulos karsinasta. - Äh, kökköä, yritin sua saada liikkeelle ja piristää, sanoin hiukan pettyneenä. - Ei se mitään, Yuff naurahti. - Rossilla pyörii tuolla justiin huippu lehva niin sitä meen kattomaan, nainen sanoi vielä ja poistui sitten yläkertaan.
Avasin tallin oven ja kylmä tuuli ja ukkosen jyrinä tunkeutuivat sisään. Reippaasti talutin vastahakoisen Liekin ulos tallista. Blackie ja Kalla tulivat perässämme. Tuuli oli yltynyt kovasti ja rakeet paiskautuivat kasvoilleni. Suojasin kasvoni kädelläni ja lähdin rämpimään kuraisen tien läpi maneesiin. Maneesin valot kajastivat melko lähellä, mutta Liekki tanssahteli jo hädissään edestakaisin. - Raauhassa, sanoi orille ja silitin sen kaulaa. Kalla kuolee kohta tänne, Josefiina ilmoitti jonon perältä. - Ollaan jo hei maneesin ovella, huokaisin ja avasin oven. Tuntihevoset kulkivat laiskanoloisena eteenpäin. Astuimme kättä heilauttaen läpimärkinä maneesiin. Talutin Liekin maneesin toicelle puolelle ja taputin sitä. Edelleen ori liikutteli pelokkaana korviaan ja liikkui hermostuneena sivulle. - Saako tänne tulla? Josefiina vielä varmisti Jennalta. - Juu, mutta pysykää sillä toisella puolella, Jenna sanoi iloisesti. Laskin Liekin jalustimet ja kiristin satulavyötä reilusti. Säädin jalustimet vielä alhaalta käsin ja laitoin jalkani jalustimeen. Liekki notkahti minuun päin, kun nousin selkään. Istahdin kevyesti alas satulaan ja lyhensin jalustimia parilla reialla. - Kumpaan suuntaan?, kysyin. - Vasemmalle vaikka, Kata sanoi ja napautti Blackien liikkeelle.
Painoin varovasti pohkeet kiinni Liekkiin ja ori lähti löntystämään kaula pitkällä eteenpäin. Kuitenkin ori pysyi erittäin valppaana ja kuunteli, kuinka ukkonen jyrisi ulkona. Toisella puolella kulkevat tuntiponit hätkähtelivät vähänväliä, mutta pysyivät taluttajien kädesissä. Annoin Liekin kulkea pitkin ohjin pienehkön tilan ympäri. Rapsutin orin kaulaa ja rentouduin selässä. - Pidä Jaskasta kiinni Fiona, nyt se hötkyilee, kuulin Jennan komennon. Katselin hetken alkeiskurssilaisten menoa ja seuraavaksi katseeni siirtyi maneesin katsomoon. Iina vilkutti minulle iloisesti ja Sorea taluttava Cäpä hymyili minulle leveästi. Yhtäkkiä ulkona jyrähti ja sähköt katosivat. Koko maneesi pimeni. Pysäytin äkkiä Liekin ja pidätin sitä. hevoset liikkuivat hermostuneena maneesissa ja mandi hirnahti kimeästi. - Saara, viititkö mennä kattomaan?, Jenna pyysi ja kuulin maneesin oven käyvän. Hetken seisoimme paikallamme, kunnes yhtäkkiä sähköt palasivat taas. Huokaisin syvään ja painoin taas pohkeet kiinni Liekkiin. Pidin ohjat kunnolla nyt käsissä ja suoristin selkäni. Painoin katseeni tarkasti eteen ja tein voltin, kun näin edessäni vain Kallan pehvan. - Sitten kaartoon, Jenna kailottaa maneesissa. - Saatte tytöt nyt koko maneesin käyttöönne, kun lähdetään täältä pois, Saara ilmoitti. - Hienoa, vastasin ystävällisesti.
Kun alkeiskurssilaiset lähtivät maneesista, lähdin kiertämään kokouraa. Ainostaan Sophie jäi vielä ratsuttamaan Mandia. Tervehdin Sophieta, mutta keräsin ohjat kunnolla käteen ja maiskautin Liekin raviin. Ori lähti reippaassa ravissa kulkemaan eteen. Istuin syvälle satulaan, nostin käsiä ja korjasin jalat. Liekki lähti taipumaan alas ja autoin sitä liikuttamalla ulkosormiani. Pian Liekki kulki kauniin pyöreänä ja ori astelli myös takaosansa. Kaarsin Liekin voltille ja astelin sen sisään. Napautin pohkeilla ja ravasimme reippaasti voltin. - Hyvä poika, kehuin ja taputin hevosta kaulalle. - Tuolla alkoi satamaan kahta kauheemmin, Wikke ilmoitti kun ilmestyi maneesiin. - Ei paremmin voisi käysä, huokaisin. - Taivas näyttää siltä kun räjähtäisi kohta, Wikke kertoi, mutta istahti sitten alas katsomaan. Painoin pohkeet kiinni Liekkiin ja asetin sen sisään. Lähdin tekemään keskiympyrää reippaassa ravissa, mutta jatkoin pian suoralla uralla. Taputin ori tyytyväisenä. - Otatteko missä vaiheessa laukkaa? Sophie kysyi. - Kokeilen ainakin itse tässä vähän tehtäviä, ennenkuin laukkaan, ilmoitin ja kuulin samantyylisiä vastaukseia Katalta ja Josefiinalta.
Josefiina hallitsi Kallan hyvin. Tamma kulki pyöreänä hänen allaan ja nainen osasi itse korjata virheitään istunassa. Blackie kulki yhtä hienosti kuin aina. Pyöreänä, kootussa kauniissa ravissa ja pärskähteli tyytyväisenä. Huokaisin syvään ja katsoin ratsuani. Pieni piensuokki oli ihanne askellajinen, mutta ensimmäisellä kerralla piti säästellä hevosta parhaansa mukaan. - Alan nyt tekee laukkaharjotuksia keskiympyrällä, Sophie ilmoitti ja Kata meni mukaan. Jatkoin itse suoralla uralla Liekin kanssa. Hidastin sen käyntiin ja lopulta pysäytin ori. Otin ohjat kunnolla käteen ja otin puolipidätteitä. Liekki lähti peruuttamaan epävarmasti taakseppäin ja meinasi horjahtaa. - Hyvä, kehuin oria ja siirsin sen taas käynnistä raviin. Päätin kokeilla vielä kerran peruustusta. Pysäytin jo hiukan kuumuneen Liekin ja lähdin peruuttamaan sillä. Tälläkertaa Liekki peruutti taitavasti ja siirtyi melkein suoraan raviin peruutuksesta. Kehuin oria paljon ja jatkoin reipasta ravia eteenpäin. - Nyt alan kokeilemaan laukkaa näin suoralla uralla, ilmoitin. - Samoin, Josefiina ilmoitti. - No me tullaan sitten myös suoralle uralle, ettei kukaan häiritse toista, Kata sanoi iloisesti.
Otan pienen puolipidätteen ja painan sitten pohkeet kiinni Liekkiin. Ori pinkaisee hurjaan laukkaan ja ukkonen jrähtää ulkona. Tunsin, kuinka Liekki säpsähti ukkosta ja lähti entistä lujempaa laukkaamaan. Pidätin puolipidätteillä ja yritin rentoutua satulassa. henkäisin syvään ja otin vahvemman pidätteen Liekille. Vihdoin poni hidasti vauhtiaan ja taputin sen hikistä kaulaa. ilma oli sähköinen ja päänsärky alkoi tuntua päässäni. Huokaisin syvään ja valmistauduin nostamaan taas laukkaa. - Vaihdan suuntaa, Josefiina ilmoitaa. - Samoin, sanoin ja laukan sijasta käännän Liekin täyskaarrolle. Napautin orin hetken päästä taas laukkaan ja nyt se sujui jo rauhallisemmin. Taputan sen kaulaa ja siirsin takaisin raviin. Vielä kokeilinsin kolmikaarista kiemurauraa laukassa ja sitten saisi riittää, olin tappanut jo Liekin varmaan tuhannesti, vaikka sitä en voinut myöntääkkään. Valmistauduin taas nostamaan laukkaa, mutta Liekki nosti sen ennen aikojaan. ori säposähti ukkosta ja pukitti komean pystypukin. Horjahdin Liekin kaulalle, josta hyppäsin nopeasti takaisin satulaan. - Sattuiko?, Kata kysyi. - Äh ei, mutta aletaan kohta lopettelemaan, ilmoitin. Nostin nyt laukan Liekillä. ori laukkasi raipasta laukkaa, mutta tuntsin sen olevan jäykkä. Rentouduin itse selässä ja asetin sen vähän sisään. Laukkasin seuraavalle käännökselle ja asetin sen ulos. Viimeisen kulman jälkeen siirsin sen loppuraveille.
Taputin hevosen kaulaa. Se oli hikinen ja tuntui, kun hevonen valuisi, kuin jokin vesihana. Siirsin Liekin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Hevoset eivät jaksaneet enään välittää ukkosesta, joka oli kuitenkin jo laantunut vähän. Annan hevosen kävellä pää pitkällä. Liekki pärskähteli iloisesti ja ravisteli päätään. Se oli päässyt kunnon treeniin taas kerran, joka ilmeisesti oli Liekille edes jollainlailla mieleen. - Teillä meni tosi hyvin, Wikke sanoi katsomosta. - Kalla oli vähän kankea, Josefiina sanoi. - Mandi ei meinannu lähteä oikeen liikkeelle, kun se oli just alkeistunnilla, Sophie sanoi tyytyväisenä. - Blackie oli musta oma reipas itsensä, Kata sanoi ja halasi hevosta selästä. - Mitä mieltä olit Liekistä, Josefiina kysyi. - Se on tosi ihana, mutta vauhdikas. Tällanen ukkospäivä ei vaan ollut mikään paras mahdollinen päivä kokeilla ekaa kertaa, hymyilin leveästi. - Sulla on aina toi kestovirne Odelie, Kata nauroi. - Juu huomattu, purskahdin nauruun. Ohjasin Liekin kaartoon ja väsyneenä liuvuin alas satulasta. Kehuin vielä paljon oria. Löysäsin nopeasti satulavyön ja nostin jalustimet. jenna avasi juuri seuraavaa tuntia varten maneesin oven, joten kaikki neljä pujahdimme samalla ulos. - Blackien piti jäädä kyllä tunnille, Jenna aloitti. - Okei, mikä tunti? Kata sanoi. - Eiköhän sen tälle voi laittaa, Jenna sanoi ja ymmärsi kovan treenimme.
Talutin Liekin talliin, jossa oli taas hirveä hulina. Päästin Liekin karsinaan ja ori suntasi oitis juomaan. Istahdin karsinan nurkkaan odotamaan että Liekki saisi juoduksi. - Miltä se nyt sitten vaikutti, Jenna tuli kysymään. - Se oli tosi ihana, mutta musta tuntuu, että toi on huippu maastokaveri, hymyilin iloisesti. - Sä oot ihan poikki, Jenna sanoi. - Huomaako sen, kysyin kauhistuneena. - Jep, Jenna naurahti. hankasin naamaani, mutta pongahdin ylös lattialta, kun Liekki kääntyi takas minun luokseni. Silitin sitä ja suukotin oria turvalle. Liekki hörähti, aivan kun suukko olisi ollut jotenkin ällöä ja se sai minut sekä Jennan purskahtamaan nauruun. - Mä otan nää varusteet tästä, niin sä voit harjata Liekin ja muista käyttää hikiviilaa, Jenna sanoi ja otti Liekiltä satulan pois. - Okei, vastasin ja tartuin hikiviilaan. - Vie se sitten hikiloimen kanssa ulos, siellä alkoi aurinko pilkistää, Jenna ohjeisti ja katosi sittem. Vihdoin seisoimme taas kahden liekin kanssa. Katselin hymyillen sen tuohuja ja aloi käymään sitä hikiviilalla läpi. Hymyilin samalla itsekseni ja vähänväliä halaisin oria. Olin niin tyytyväinen, mutta samalla yllättynyt. Liekki oli yllättänyt minut taitavuudellaan ja tottelevaisuudellaan.
- Nosta, sanoin Liekille ja nostin orin kavion ylös. Putsasin nopeasti etukaviosta vähäisen kököt ja laskin sen sitte alas. Loput kaviot Liekki nosti kiltisti ylös ja samalla se rouskutti heinää tyytyväisenä. Taputin orin paksua kaulaa ja hetken seurasin sen tekemisiä. Myös Liekistä huomasi, että se on väsynyt, mutta ei yhtä koomassa kuin minä. - Voit setviä vielä sen hännän, jenna ilmoitti. - Et oo tosissas, huokaisin. - Täysin, Jenna virnisti. - Mutta kun oot valmis niin Wikke, Shinkku, Iina ja Sone esittää meille jonkun näytelmän. - Okei, eli pistän vauhtia, sanoin. Otin hännän varovasti läpäämään käsiini ja aloin vetää irtonaisia mutakökkäreitä sen hännänpäästä. Tarkistin oliko siinä takkuja, mutta niitä löysin melko vähän. Nopeasti harjasin hännän vielä, ennenkuin päästin sen taas vapaasti heilumaan. Harjasin vielä kammalla takut pois harjasta ja sen jälkeen Liekki oli valmis. Pujosin sille hikiloimen päälle ja kiinnitin tarrat. Laitoin riimunnarun kiinni riimun ja maiskautin orin liikkeelle.
- Ohhoh, henkäisin. Pilvet olivat väistyneet tieltä ja aurinko alkoi porottaa vielä ainakin hetkeksi. Kello oli jo kuusi, joten pikkuhiljaa alkaisi pimenemään. Talutin perässä kulkevaa nukkuvaa Liekkiä oritarhalle. Jossa orin kaverit tulivat sitä vastaan. Tosin toiveikkaina siitä, että pääsisivät sisään. Avasin tarhan oven talutin Liekin sisään. irroitin Liekin riimun, mutta ori jäi paikalleen seisomaan. - Hoplaa, laukkaa nyt kuin villiori, sanoin sille ja pujahdin pois tarhasta. Kuitenkin Liekki löntysti väsyneenä toiselle pyörelle tarhaa ja köllähti makaamaan nurmelle. Hymyilin itsekseni sille ja säikähdin, kun Jossu laittoi käden olalleni. - Hitto kun sä oikeesti pelästytit mut, kirosin. - Näytelmä alkaa pöhkö, Josefiina nauroi minulle. - Sulla on muuten aika hölmistynyt katse, Fiona sanoi. - Kiitos, sanoin virnistäen. - Noniin tuu, ennenkun noi sadepilvet tulee, Josefiina sanoi. - Juu, kunhan jaksan tulla, huokaisin. - Saat kyydin himaas asti, jos kiristöt tahtia kahta kauheempaan, Jossu houkutteli. Yhtäkkiä jalkani alkoivat toimia ripeästi ja melkein juoksin naisen perässä kentälle. Kentällä seisoi Henna ja Sore tylsistyneen näköisenä korvat hiukan luimussa. Molemmillä oli sulka harjaan kiinnitettynä ja yhtäkkiä neljä tyttöä ilmestyi kentälle sulkahatut päässä ja huudellen intiaani sotahuutoja. - Jotenkin niin ihanaa, kun Varpusuossa tapahtuu.
//Odelie&Liekki 10HM!!
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Sept 11, 2009 19:29:15 GMT 2
Laukati haukati
Kärry Liekkiin kiinnitetään, ori ei toisista jälkeen jää. Matka pitkä maastoa pitkin, ohjastajana myös minä huhkin. Pieni Rose edessä rullaa, Yuff kärryissä syö pullaa. Liekki tahtoisi jo ravaa, mutta hoitajaa jännityksestä vähän särkee mahaan. Koskaan ei liian myöhäistä kuulla, mitä asiaa on viereisellä puulla. Kohti sitä Liekki suuntaa, kärryissä saan kovasti puurtaa. Hyppelehtien matka jatkuu, kiroon, ei ollut riehuminen minun makuun. Jäykkä pidäte paljon kertoo, johan Liekki unelmistaan kertoo. Vapaana se haluais ravata, ja paljon paljon tyttöjä tavata. Rose pieni hyvää seuraa, vaikka Liekki haluisi keulaan. Varsa kuitenkin päänsä pitää, eikä anna Liekille valtaa mitään. Blackie meidän perään laukkaa, toivottavasti muistaa ilmaa haukkaa. Pelokkaana meille kertoo, Jenna jotain kauppoja hieroo. Käännös nopsaa suoritetaan, pääse varsakin puhtaamaan. Jos joku tuuri tässä käy, mitän ogjelmia ei missään näy.
Joo okei ei mikään paras, mutta teki mieli kirjottaa Liekille joku runo :M D Ja ajamista kokeilin tossa kuten huomasitte x)
//Odelie&Liekki
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Sept 12, 2009 20:57:28 GMT 2
Raivo ajolenkki
- Mun tekee mieli ajaa tänään Liekillä, kiikuin kärsimättömänä oleskeluhuoneen tuolilla ja toivoin, että Kata ja Yuff olisivat tehneet pienenkin liikkeen sohvalta. - Njuuu, kuului hetkenpäästä Yuffin suusta. Huokaisin syvään ja nousin ylös penkiltä. Puuskahdin tyytymättömänä ja lähdin pois huoneesta. Itse en koskaan voisi tuijottaa televisiota kokopäivää, vaan minun oli pakko olla kokoajan liikkeessä ja tehdä jotain. Katselin kärsineitä lenkkareitani, jotka huusivat apua ja varoaani melkein tunkeutui niistä ulos. Huokaisin syvään ja yhtäkkiä törmäsin johonkin. Peräännyin ja pyyntelin silmät kiinni anteeksi. Avasin silmäni ja hätkähdin istumaan rappusille. - Jaa, kännissäkö täällä hillutaan, Tommi kysyi ja auttoi minut ylös. - Ehei, ihan selvimpäin tässä ollaan, virnistin iloisesti. - Missäs kaikki muut? mies kysyi ihmeissään. - Makaa kuolleena oleskeluhuoneessa eivätkä tee mitään, huokaisin tyynesti. - Njaa, sie taidat olla semmoinen monitoimi ihminen? Tommi kysyi ystävällisesti. - Jep, vastasin ja ohitin miehen ja lähdin Liekin karsinalle. Tervehdin oria ja silitin sen silkkistä turpaa. Liekki oli hoidettu jo aiemmin päivällä, mutta se oli ehtinyt pyöriä puruissaan. Puhtaissa puruissa oli todella helppo kävellä, kun testasin, että kaikki oli hevosella kunnossa. Vaikka Jenna oli suositellut, että en lähtisi ajamaan mihinkään ilman toista henkilöä. Olin päättänyt kokeilla ajamista ihan tallipihan alueella. Pudistelin puruja pois Lieki selästä ja lähdin sitten hakemaan Liekille varusteita. - Kun vielä olet siinä, niin haeppas Lieki kärryt tallinoven eteen, komensin miestä joka oli juuri poistumassa tallista. - Jos neiti käskee, Tommi murisi ja hymäilin tyytyväisenä. Liekin ajovarusteet oli juuri putsattu puti puhtaaksi ja nyt odotti ainoastaan se, että lähtisin käyttämään niitä. Kannoin varusteet ulos satulahuoneesta, kun Jenna tuli minua vastaan. - Ootko nähny Tommia? Jenna kysyi levottomana. - Joo orjuutan sitä just, tallin pihalla, ilmoitin ehkä vähän huolestuneena.
- Njaa, vai että semmosta, sanoin orille, joka nappasi tallin kulmalta pari pitkää heinänkortta. - Minnes olet menossa? Jenna tuli kysymään. - Ajattelin ajaa tässä piha alueella, kun kestäkään ei ole mihinkään, vastasin reippaasti ja peruutin Liekin kärryjen eteen. - Muakin väsyttää ihan sairaasti, tää syksy tekee tämmöstä, nainen haukotteli. - Sitäpaitsi mulla on vielä kauheesti paperitöitä kesken, hän lisäsi nopeasti. - Onko ihan ok, että ajan? varmistin vielä. - Joo, ei se mitään, mutta muista olla varovainen, Jenna sanoi ja nyökkäsin iloisesti päätäni. Kiinnitin kärryt Liekkiin kiinni ja äkkiä hyppäsin suokin kyytiin. Liekki lähti heti valppaana liikkeelle, kun keräsin ohjia kunnolla käteeni. Kiinnitin vielä kypärän ja sitten vasta keskityin ajamiseen. Käänsin Liekin aitoille päin ja ori malttamattomana olisi halunnut siirtyä suoraan raviin. Otin kunnon pidätteen ja jatkoin rennosti matkaa käynnissä eteenpäin. - Odota, kuului takaani ääni. Pysäytin oitis Liekin ja käännyin ympäri. Tommi hölkkäsi meitä kohti. Huokaisin syvään ja pyöräytin silmiäni, olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että tämä oli Jennan päätöksiä. - Jenna sanoi, että sua pitää tulla holhoomaan, mies sanoi ja istahti Liekin kärryille. - Just joo, huokaisin. - No annas pollen ravata ja maastoon vissiin, Tommi hoputti. Hetken katsoin murhaavasti miestä, jolla ei ensinkään ollut kypärää. Tommi istua röhnotti kyydissä ja odotti että tekisin jotain. Maiskautin Liekin suoraan pysähdyksestä raviin ja ori pinkaisi hurjaan vauhtiin. En jaksanut enään keskittyä mieheen, joka istui vierelläni. Nautin matkasta ja hurjasta vauhdistä, jota Liekki pinkoi eteenpäin harja liehuen. Nautin syksyisestä tuulestä ja raikkaasta ilmasta, jota ei kesällä löytänyt ollenkaan. Jalat rummuttivat maata hurjaa vauhtia ja annoin Liekin mennä hetken niin kovaa kun se jaloistaan pääsi. Suomenhevonen pärskähti tyytyväisenä, mutta aloin pikkuhiljaa ottamaan pidätteitä. Liekki puri kuolaimeen, eikä olisi hgalunnut pysähtyä. Otin kunnon voimakkaan pidätteen ja Liekki pysähtyi kun seinään. - Miten sä nyt tolleen, Tommi kysyi. - Ei se nyt itteensä kuoliaaks voi pinkoa, tiuskahdin ja annoin sen siirtyä hieman hitaampaan raviin. - Ei äyskiä tarvitse, Tommi mörähti ja käänsi katseen pois. Että miehet osasivat olla raivostuttavia. Lähdin kääntämään Liekkiä takaisin tallia kohti. Tänään oli juuri sellainen päivä, että olisin nauttinut matkasta ihan yksin. Ilman, että vieressä istuisi komenteleva, ärsyttävä ukko. Myösin taas Liekille hiukan ohjaa ja se lähti heti korvat pystyssä kulkemaan reippaamin. Kehuin sitä kovasti ja annoin sen mennä taas lujaa. Talli tuli taas nopeasti näkyviin, joka tarkoitti, että Liekki joutui siirtymään takaisin käyntiin. Kehuin sitä ääneen ja annoin sen kävellä ihan ovelle asti. Tommi hyppäsi kyydistä ja palasi takasin töittensä ääreen. Mies tuskin oli viihtynyt seurassa sen enempää, kuin minä hänen. - Hei Ode! kuului ääni tallista.
Nousin pois kärryiltä ja menin taputtamaan Liekkiä. Kuulin, kuinka joku tallusteli tallista ulos, kun halasin kaunista hoitohevostani. Nana ilmestyi eteeni reippaana ja oli ilmeisesti saanut myös tarpeekseen sohvilla ja tuoleilla lojuvista ihmisestä. Hymyilin tytölle iloisesti ja aloin purkamaan Liekiltä varusteita. - Hiton hitto, Nana kirosi. - Mitä? kysyin uteliaana ja jätin ohjat sikseen. - Olisin kysynyt, että oisko mun seura kelvannut Liekille maastoon vähän pidemmälle, Nana huokaisi hiukan pettyneenä. - Menittekö pitkän lenkin? hän kysyi. - Ai ton kanssako, tuhahdin ja osoitin Tommin suuntaan. - Jaa, no ehkä ens kerralla, Nana sanoi pettyneenä. - Mutta hei, ei me ehditty olemaan kun ehkä viistoista minuuttia jos sitäkään, että jos me juotetaan Liekki, niin kyllä me nyt jonkinmoinen voidaan tehä, puhua pulpuin toivekkaana. - Okei, mä käyn hakemaan sankoon vettä, Nana kuulosti nyt pirteältä. Hymyilin tyytyväisenä ja silitin Liekin kaulaa. Itselläni oli ollut jonkinmoiset ennakkoluulot Nanasta, ennenkuin olin ottanut hänestä enemmänkin selvää. Pohjimmiltaan hän oli todella mukava ja hauska. Piakoin Nana ilmestyi ulos tallista sanko kädessään. Liekki melkein hyökkäsi vesisangon kimppuun ja joi tyytyväisenä sitä. Istahdin jo valmiiksi kärryille, kun Nana vei sangon tallin oven viereen ja painoi kypärän päähänsä. Pian molemmat istuivat tiukasti kiinni kärryijen kyydissä, kun maiskautin Liekin liikkelle. Hymyilin tytölle ja annoin Liekin siirtyä reippaaseen raviin.
//Odelie&Liekki
hauskasti kuvailtu tarina, ja tommi oli ihan oma itsensä ;D kiva että pääsit ajamaan liekillä ja kaikki sujui hyvin. menkää vain toistekin, kun liekki siitä niin kovasti tykkää. pientä piristystystä tuntiratsun hommien lisäksi :----) - J
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Sept 22, 2009 13:51:05 GMT 2
Joo, yritin tehdä kuviksessa kivoja kuvia suokista ja western kankikuolaimista ja tässä lopputuloksia. Itse ihan ok tyytyvänen, vaikka ei meinannut millään Liekin näköstä tulla : ) (Se mikä kuvan aihe on, niin jätetään kiitos puhumatta..) HUOM! Syväpaino grafiikkaa : D //Odelie&Liekki omaperäinen ajatus, kiva kuvakulma ja onnistunut kokonaisuudessaan! - jennnna
|
|
Odelie
Peruskäyttäjä
Posts: 105
|
Post by Odelie on Dec 2, 2009 13:41:46 GMT 2
Lyhyehkö rakkaustarina
- Rakas hoitohevoseni! Oi kuinka olenkaan kaivannut sinua, näyttelin ja halasin häkeltynyttä oria onnellisesti. - Ihana (suukko), ihana (suukko), ihana.. hoin ja suukotin Liekin turpaa. - Eiks toi oo aika yli dramaattista, Kata kysyi huvittuneena. - Pilailetko? kysyin mystisesti. - Sä oot pelottava, kata pudisti päätään ja lähti pois. Katselin hetken huomattavasti pullistunutta hoitsuani. liekki söi heinä kaikessa rauhassa, mutta teisin, että se tunsi minut jo jollainlailla. Vasta nyt tunsin katumusta, kun olin jättänyt tätä urheaa herraa hoitamatta, mutta ne ajat olivat ohi. Olin jälleen täällä, rakkaan hoitohevoseni luona, jota rakastin yhtä paljon kun omaa rakkainta hevostani. - Pitä teen kans tänää, kun se on hoidettu? kysyin ohikulkevalta Jennalta. - No sil ei oo ainakaan ajettu vähäänaikaan, et jos haluut, Jenna sanoi. - Näin nopeasti, kysyin mutta jatkoin sekuntinpäästä. - Tietty. Hymäilin iloisesti ja pujahdin tallinovesta ulos. Siristelin silmiäni ja etsin katseellani Tommia. Hän saisi laittaa Liekin kärryihin kiinni, sillä se oli minulla vielä jonkinlaisella harjoitusjollain. - Pöö, joku sanoin takanani. Kirkaisin ja mätkähdin maahan. Ensin olin järkyttynyt, mutta sitten ilmeeni muuttui murhaavaksi ja vaaralliseksi. - Sori hei, se oli läppä, Tommi puolustautui. - tästä hyvästä, saat laittaa lierkin kärryihin kiinni, sanoin ja puuhin housujani. - Tuon sen kohta, virnistin. Kuitenkaan en saanut Liekiltä semmoista vastaanottoa kun toivoin. Se mulkaisi minua syyttävästi ja oloni muuttui haikeammaksi. - Älä viitti, en tehny tätä tahalleen, mä oon syyton, tai ainakin melkein, yritin, mutta meidän välit taisivat olla poikki. - Ihan sama, sitten vaan laitan sulle kamat, sanoin vilkaistuani kelloon. Vihdoin pääsin itseppäisen piensuokin kanssa ulos, jossa sitä odotti kärryt. Hymäilin turhautuneena ja maiskautin Liekin liikkeelle. ojensin ohjat Tommille, joka hetken epäröiden otti Liekin. - Joskus musta tuntuu, että sä oot ihan hullu, Tommi huokaisi samalla kun kiinnitti liekkiä. - Oikeessa ott, huokaisin ja silitin Liekin kauluu. Liekki seisoi kärsimättömän näköisenä ja liikutteli jalkojaan. se oli jo valmiina lähtöön, mutta ensin laitoin kypärän päähän. Huokaisin syvään ja istahdin kärryille. Liekin korvat nousivat pystyyn, se odotti käskyä. - Sano Jennalle, että tässä saattaa vähän mennä, sanoin Tommille. - Okei, hän sanoi vastahakoisesti. - Ja sitten mennään, hihkaisin ja liekki pinkaisi huluun raviin.
//Odelie&Liekki
|
|