Post by Maiss on Aug 17, 2009 13:38:27 GMT 2
Kisajännitystä
Katsoin jännittyneenä Jaskaa joka seisoi vieressäni karsinassa. Se oli tullut kolmanneksi esteillä Fionan kanssa ja nyt olisi minun vuoroni mennä sillä koulua HeC-luokassa.
Olin itse mennyt esteet Hennalla, olimme pudottaneet pari estettä ja siksi olimme tulleet viimeisiksi. No, se olikin ensimmäinen estekertani Hennalla, ja koko Varpusuossa.
Talutin Jaskan ulos sen karsinasta kentälle. Ensin olisi lämmittely, sen jälkeen itse kisa. Onneksi en ollut ensimmäinen luokassani vaan luokan aloitti Kata ja Blackie, minä olin vasta kolmas.
Hyppäsin Fionan avustuksella Jaskan selkään ja säädin jalustimia lyhyemmiksi, Fiona nääs oli pidempi kuin minä niin jalustimet olivat tietenkin olleet pidemmät. Sitten kiristimme satulavyön parilla reiällä ja Fiona katsoi että suitsien kaikki remmit olivat hyvin.
Annoin Jaskalle pohkeita ja se käveli uralle. Kannukset jalassani sai oloni tuntumaan jännittyneeltä, koska ne ikään kuin kertoi että nyt oli tosi kyseessä. Luokassamme oli vain neljä niin meillä oli paljon tilaa lämmitellä, toisessa luokassa taas oli kahdeksan joten he luultavasti lämmittelisivät kahdessa ryhmässä.
Tallilla oli hirveästi ihmisiä; kilpailijat, hoitajat jotka eivät olleet osallistuneet kilpailuihin, kavereita, vanhempia, sisaruksia ja vaikka mitä muita sukulaisia. Itselläni oli vain mukana paras kaverini Jonna. Hän oli harrastanut hevosia jo kuusi vuotta joten tiesi jo vallan hyvin kaiken ratsastuksesta. Hän omisti jopa oman ponin, jonka oli saanut äskettäin.
Äh, miten mietin tuommoisia asioita nyt. Kohta minä kilpailisin, Jaskalla, omalla hoitoponillani. Ehkä minua jännitti, ja yritin miettiä jotain muuta.
Annoin Jaskalle pohkeita ja poni siirtyi reippaaseen raviin. Aloin keventämään ulkoetujalalle ja yritin istua suorassa.
- Maiss ja Charlie Brown! kuulin Siirin äänen kaiuttimista. Olkaa hyvä.
Blackien rata oli mennyt hyvin, sillä vain oli ollut väärä laukka yhdessä vaiheessa. Jasun ja Prinssin ratakin oli mennyt ihan hyvin, rata vain oli unohtunut yhdessä vaiheessa.
Ei voinut olla totta, olin voittanut oman luokkani Jaskalla! En voinut olla hymyilemättä kun sain palkinnoksi ratsastussukat ja sinivalkoisen ruusukkeen. Laitoin ruusukkeen kiinni Jaskan suitsiin ja Fiona laittoi oman ruusukkeensa toiselle puolelle. Oli siinä poni!
//tämmönen, laitan kans Jaskan päikkyyn. : )
Katsoin jännittyneenä Jaskaa joka seisoi vieressäni karsinassa. Se oli tullut kolmanneksi esteillä Fionan kanssa ja nyt olisi minun vuoroni mennä sillä koulua HeC-luokassa.
Olin itse mennyt esteet Hennalla, olimme pudottaneet pari estettä ja siksi olimme tulleet viimeisiksi. No, se olikin ensimmäinen estekertani Hennalla, ja koko Varpusuossa.
Talutin Jaskan ulos sen karsinasta kentälle. Ensin olisi lämmittely, sen jälkeen itse kisa. Onneksi en ollut ensimmäinen luokassani vaan luokan aloitti Kata ja Blackie, minä olin vasta kolmas.
Hyppäsin Fionan avustuksella Jaskan selkään ja säädin jalustimia lyhyemmiksi, Fiona nääs oli pidempi kuin minä niin jalustimet olivat tietenkin olleet pidemmät. Sitten kiristimme satulavyön parilla reiällä ja Fiona katsoi että suitsien kaikki remmit olivat hyvin.
Annoin Jaskalle pohkeita ja se käveli uralle. Kannukset jalassani sai oloni tuntumaan jännittyneeltä, koska ne ikään kuin kertoi että nyt oli tosi kyseessä. Luokassamme oli vain neljä niin meillä oli paljon tilaa lämmitellä, toisessa luokassa taas oli kahdeksan joten he luultavasti lämmittelisivät kahdessa ryhmässä.
Tallilla oli hirveästi ihmisiä; kilpailijat, hoitajat jotka eivät olleet osallistuneet kilpailuihin, kavereita, vanhempia, sisaruksia ja vaikka mitä muita sukulaisia. Itselläni oli vain mukana paras kaverini Jonna. Hän oli harrastanut hevosia jo kuusi vuotta joten tiesi jo vallan hyvin kaiken ratsastuksesta. Hän omisti jopa oman ponin, jonka oli saanut äskettäin.
Äh, miten mietin tuommoisia asioita nyt. Kohta minä kilpailisin, Jaskalla, omalla hoitoponillani. Ehkä minua jännitti, ja yritin miettiä jotain muuta.
Annoin Jaskalle pohkeita ja poni siirtyi reippaaseen raviin. Aloin keventämään ulkoetujalalle ja yritin istua suorassa.
- Maiss ja Charlie Brown! kuulin Siirin äänen kaiuttimista. Olkaa hyvä.
Blackien rata oli mennyt hyvin, sillä vain oli ollut väärä laukka yhdessä vaiheessa. Jasun ja Prinssin ratakin oli mennyt ihan hyvin, rata vain oli unohtunut yhdessä vaiheessa.
Ei voinut olla totta, olin voittanut oman luokkani Jaskalla! En voinut olla hymyilemättä kun sain palkinnoksi ratsastussukat ja sinivalkoisen ruusukkeen. Laitoin ruusukkeen kiinni Jaskan suitsiin ja Fiona laittoi oman ruusukkeensa toiselle puolelle. Oli siinä poni!
//tämmönen, laitan kans Jaskan päikkyyn. : )